• No results found

Henkilönnimet viittomakielessä (Arv. teos: Henkilöviittomien synty ja kehitys suomalaisessa viittomakieliyhteisössä/ Päivi Rainò - Helsinki 2004)

N/A
N/A
Protected

Academic year: 2021

Share "Henkilönnimet viittomakielessä (Arv. teos: Henkilöviittomien synty ja kehitys suomalaisessa viittomakieliyhteisössä/ Päivi Rainò - Helsinki 2004)"

Copied!
4
0
0

Loading.... (view fulltext now)

Full text

(1)

141 Virittäjä 1/2005 äivi Rainòn väitöskirjatyössä

Henki-löviittomien synty ja kehitys suomalai-sessa viittomakieliyhteisössä

tutkimuskoh-teena ovat henkilöviittomat eli viittomakie-len henkilönnimet. Henkilönnimen merki-tys sekä yksilölle että yhteisölle on tunne-tusti suuri. Henkilönnimi on yksilön iden-tifioija, yksilöijä. Yhteisö puolestaan tarvit-see henkilönnimiä, jotta eri ihmisistä voi-daan puhua ja jotta eri ihmiset voivoi-daan tun-nistaa ja erottaa toisten joukosta. Ihminen ei nyky-yhteiskunnassa voi eikä aiemmis-sakaan yhteisöissä ole voinut elää nimettö-mänä.

Kielitieteessä nimet eli proprit ovat oma, vakiintunut tutkimuskohteensa. Ni-mistöntutkimus on jo yli sadan vuoden ajan tutkinut paikannimiä, henkilönnimiä ja muita nimiä. Henkilönnimistön tutkimuk-sessa eri tutkimusnäkökulmina ja -kysy-myksinä voidaan mainita muun muassa nimien alkuperä, henkilönnimijärjestel-mien synty ja kehitys, nimen merkitys yk-silölle ja yhteisölle eli esimerkiksi erilaiset identiteettikysymykset, nimistö osana kult-tuuria, eri kulttuurien ja kielten vaikutus ni-mistöön, nimen valintaperusteet ja nimen suosionvaihtelu. Sosio-onomastinen näkö-kulma eli nimistön käytön tutkimus kytkey-tyy osin useimpiin näihin.

Päinvastoin kuin puhuttujen kielten ni-mistöjä on viittomakielistä nimistöä tähän mennessä tutkittu melko vähän. 1980– 1990-luvulla tutkimukset henkilöviittomis-ta ovat viittomakielen alalla kuitenkin nous-seet jossakin määrin esiin esimerkiksi Amerikassa, Ruotsissa ja

Uudessa-Seelan-nissa. Vaikka tutkimusta on tehty vähän, on henkilö- ja paikannimiviittomia luonnolli-sesti aina ollut olemassa. Niitä on tarvittu paitsi kuurojen myös kuurojen ja ei-viit-tomakielisten keskinäisessä kommunikaa-tiossa, kun on viitattu johonkin henkilöön tai paikkaan. Luonnollista on ollut, että nämä henkilöt tai paikat on nimetty käyt-täen deskriptiivisiä, kuvailevia viittomia. Ajan kuluessa viittoma on saattanut vakiin-tua levitessään viittomakielisten keskuu-teen. Viittomakielinen kuuro on näin ollut ikään kuin kaksikulttuurinen: hänellä on ollut yhteiskunnan nimijärjestelmään sidot-tu nimi ja oman yhteisön tavallaan vapaa-ehtoinen mutta samalla kulttuurisidonnai-nen henkilöviittoma.

Suomalaisen viittomakielen tutkimuk-sessa nimistö ja nimistöntutkimus ovat jää-neet hyvin vähälle huomiolle. Päivi Rainòn väitöskirjatyö on ensimmäinen kokonainen tutkimus aiheesta. Työssä tulee tarkastel-luksi henkilönnimijärjestelmän kehitys suo-malaisessa viittomakielessä 1890-luvulta 2000-luvun alkuun; tämä henkilönnimi-järjestelmän synnyn ja kehityksen kuvaus on myös työn keskeinen tavoite. Lisäksi Rainò on vertaillut henkilöviittomia leksi-kaalisiin viittomiin ja kuvaillut henkilöviit-tomien fonologista rakennetta, viittomille tyypillisiä käsimuotoja, paikkoja ja liikkei-tä. Henkilöviittomia on analysoitu muoto-jen, merkitysten ja käytön perusteella.

Rainòn tutkimustulosten valossa näyt-tää siltä, että suomalaiset henkilöviittomat ovat siirtymässä deskriptiivisistä abstrakti-sempiin viittomiin. Muutos on ollut nopeaa

Päivi Rainò Henkilöviittomien synty ja kehitys suomalaisessa viittomakieliyhteisössä. Deaf studies

in Finland 2. Mediasuunnittelu ja toteutus Magnus Huldén. Helsinki: Kuurojen liitto ry 2004. Cd. ISBN 952-5396-22-3.

HENKILÖNNIMET VIITTOMAKIELESSÄ

(2)

142 varsinkin viime vuosikymmeninä, kun viit-tomakieli on yhtenä Suomen vähemmistö-kielistä saanut tunnustetun aseman. Samalla viittomakielisten oma identiteetti viittoma-kielisenä yhteisönä on vahvistunut. Rainò osoittaa, kuinka viittomakieliset identifioi-tuvat voimakkaasti omakieliseen henkilön-nimeen: nimi koetaan ryhmään kuulumisen ja viittomakielisyyden ensisijaiseksi sym-boliksi. Kuvatessaan henkilöviittomien kehitystä Rainò on kuvannut myös suoma-laisen viittomakielen historiaa ja erityises-ti viittomakielisten kuurojen henkilö- ja kulttuurihistoriaa.

Yhä nykyisin suurin osa viittomakieli-sistä henkilönnimistä on kantajiaan kuvaa-via. Noin 70 prosenttia aineiston kaikista nimistä perustuu nimenkantajan ulkomuo-toon tai henkilökohtaiseen ominaisuuteen; tällaisia ovat esimerkiksi Etusormi

hipai-see kahdesti kaulaa kaulalla havaittavan

arven takia tai Yhteennipistetyt etusormi

ja peukalo kiertyvät suupielessä

huules-sa olevan luomen vuoksi. Suomalaisen viittomakielen henkilöviittomistossa on paraikaa kuitenkin tapahtumassa muutos kuvaavista ilmauksista pelkiksi yksilöivik-si etiketeikyksilöivik-si. Sama ilmiö on tuttu monista kielistä, myös suomen kielestä. Tämän Rainò ohittaa tutkimuksessaan kuitenkin ehkä liian kevyesti; hän ei mainitse sitä, että suomenkielisenkin henkilönnimistön juuret hyvin todennäköisesti ovat kuvaa-vissa nimissä. Luotettavasti Rainò puoles-taan osoittaa sen, millaisia proprisuuden merkitsijöitä viittomanimissä käytetään ja millä tavoin enemmistökielen eli suomen kielen vaikutus näkyy henkilöviittomistos-sa. Suomen kielen jälkiä viittomanimissä edustavat muun muassa huulion, sormituk-sen ja etu- ja sukunimen vastineen käyttö. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse on siitä, että suomenkielinen nimi, joka on hahmo-tettavissa appellatiivin sisältäväksi tai joka on äänteellisesti appellatiiville läheinen,

käännetään viittomakieliseksi. Näin

Mar-ja-nimen viittoma on MARJA ja Tuula-nimen TUULI. Tällaisia vastineita käytetään erityi-sesti sukunimien viittomissa (Virtanen VIR-TA, Jokinen JOKI, Kauppinen KAUPPA). Viit-tomakielisessä nimistössä on paitsi vaikut-teita suomen kielestä myös samoja ominai-suuksia kuin suomenkielisessä — ja mo-nen muunkin kielisessä — nimistössä. Lapselle halutaan antaa kaunis ja miellyt-tävä nimi. Entistä useammin nimi annetaan koulun sijasta jo kotona vauvaikäiselle lap-selle. Nimistö on myös muuttunut ainutker-taisista nimistä moniviitteisiksi: kun aiem-min yhden nimen kantajia oli vain yksi, on nykyisin yhä useammalla viittomanimikai-ma.

Yhtenä työn tavoitteena on ollut kuva-ta myös antropolingvistisiä ja sosio-ono-mastisia eli nimistön käyttöön kuuluvia piirteitä. Kuvaus on yleisesti ottaen katta-va ja monipuolinen, mutta teeman käsitte-lystä jää uupumaan eräs keskeinen seikka: sosio-onomastiikan määrittely. Olisi ollut perusteltua tarkemmin tuoda esiin se, mit-kä kaikki tutkimuskysymykset katsotaan sosio-onomastisiksi eli miten ono-mastiikka työssä määritellään. Nyt sosio-onomastisiksi mahdollisesti katsottavia kysymyksiä käsitellään eri puolilla työtä, eikä aina ilmene, pitääkö Rainò niitä todella sellaisina. Esimerkiksi nimistön merkitys käyttäjille itselleen muun muassa identiteet-tiä luovana ja vahvistavana tekijänä on myös sosio-onomastinen kysymys.

Sosio-onomastiikan alaan hyvin keskei-senä kuuluu myös nimistössä esiintyvä va-riaatio, kuten Rainò toteaakin. Variaatiota työn eri osissa jossakin määrin käsitellään-kin, mutta sitä ei esitellä yhtenäisenä koko-naisuutena. Tällaista kokonaisesitystä va-riaatiosta — sen yleisyydestä, syistä ja sii-tä, kuinka paljon vaihtelua yksi nimi yli-päänsä sallii — olisi työssä kannattanut harkita.

(3)

143 Tutkimuksessa ei tule lainkaan esille se, ovatko viittomakieliset nimet samanlaisia naisilla ja miehillä. Annettujen esimerkkien valossa vaikuttaa siltä, että eroa miesten ja naisten nimistössä ei olisi; samoja ja saman-laisia nimiä voitaisiin antaa sekä tytöille että pojille. Työssä olisi joka tapauksessa ollut perusteltua ottaa tyttöjen ja poikien nimeä-minen esiin ja esittää nimeämisen eroista ainakin jokin arvio.

Terminologiassa on paikoin pieniä puutteita. Koska työ on ensimmäinen viit-tomakielisen nimistön kuvaus, siinä olisi voinut määritellä alan perusterminologiaa kattavamminkin. Esimerkiksi termien viit-tomanimi, henkilöviittoma ja paikkaviitto-ma (jota työssä ei paikkaviitto-mainita, mutta jonka te-kijän henkilönnimistöä koskevan ja esittä-män selvityksen perusteella voisi analogi-sesti arvella merkitsevän paikkatarkoittei-sia viittomia) suhteet olisi voinut selvittää. Henkilöviittoman yläkäsite jää ekstensiol-taan hieman epäselväksi. Työssään Rainò on määritellyt henkilöviittomiksi alemman tason termit eli (henkilötarkoitteiset) viitto-manimet ja myös sormiaakkosista muodos-tetut viittomanimet sekä käännösnimet. Vastaisuudessa olisi hyvä tarkentaa käsit-teen määritelmä. Henkilöviittomaa kysyt-täessä käytetään viittomia VIITTOMA + SYM-BOLI (’viittomanimi’) tai yksinkertaisesti VIITTOMA (’viittoma’), jonka merkitys proprin osoittajana on epäselvä. Hakemis-to tutkimuksessa esiintyvistä termeistä oli-si ollut hyödykoli-si.

Tutkimusaineisto on laaja ja monipuo-linen. Videomateriaalina olemassa oleva, 937 viittomanimen korpus edustaa noin 5 000 hengen kuurojenyhteisön nimistöä poikkeuksellisen kattavasti. Se on saatu haastattelemalla 212:ta henkilöä. Harvassa vastaavassa henkilönnimistön tutkimukses-sa aineisto väestömäärään nähden on näin suuri. Aineisto on siis laajuudeltaan hyvin-kin riittävä. Sen sijaan aineiston

kuvaami-sessa ja koostamikuvaami-sessa olisi voinut miettiä muitakin ratkaisuja. Rainòn työstä ei käy ilmi, kuinka suuri osa aineiston henkilötomista on nimiviittomia eli varsinaisia viit-tomakielisiä henkilönnimiä ja kuinka suu-ri osa muita henkilöviittomia. Täsmällistä vastausta tähän kysymykseen ei edes saisi, koska se, tulkitaanko jokin viittoma viitto-manimeksi vai ei, saattaa vaihdella yksilöit-täin ja kontekstista riippuen. Tämä tieto olisi kuitenkin kannattanut jo tällä kohdin tuoda esiin ja myös esittää perusteltu arvio siitä, kuinka suuri osa henkilöviittomista on varmasti tai lähes varmasti nimiviittomia ja kuinka suuri osa muita henkilöviittomia. Tieto olisi ollut keskeinen työssä, jonka tavoite on kuvata henkilöviittomia kokonai-suutena.

Aineistossa on hyvin vähän sellaista viittomakielistä nimistöä, joka olisi annet-tu viittomakieliseen yhteisöön kuulumatto-mille henkilöille. Aineistossa on vain 24:lle yhteisön ulkopuoliselle henkilölle annettuja nimiä (yhteensä 30 nimeä). Rainò on jättä-nyt tällaisen nimistön tarkemmin kuvaa-matta, koska se on hänen havaintojensa mukaan erittäin vaihtelevasti konventionaa-listunutta. Tällaista nimiaineistoa olisi kui-tenkin kenties kannattanut kerätä vertailu-kohteeksi: näin olisi voinut selvittää, eroa-vatko viittomakielisen yhteisön ulkopuoli-sille annetut nimet jollakin tavoin yhteisöön kuuluvien nimistöstä. Myös variaation tut-kimisen kannalta tällainen aineisto olisi ollut arvokas.

Olemme edellä esittäneet joitakin kriit-tisiä huomioita työstä. On kuitenkin syytä korostaa, että työn puutteet kaiken kaik-kiaan ovat kovin vähäisiä sen ansioihin nähden. Rainò on työssään onnistunut kes-kittymään olennaiseen ja selvittämään viit-tomakielisen henkilönnimistön olemuksen, sen nykytilan ja historian. Hän on myös välttänyt sen vaaran, joka tällaista pioneeri-työtä tekevää kenties uhkaa: työ ei ole

(4)

läh-144 Virittäjä 1/2005

tenyt rönsyilemään kiinnostaville sivu-poluille, vaan kokonaisuus on pysynyt hal-littuna ja rajoissaan. Rainò ilmaisee sanot-tavansa keskimäärin tiiviisti, selkeästi ja loogisesti. Työn kuviot ja taulukot ovat ha-vainnollisia ja selkeitä, ja ne tukevat ja konkretisoivat saatuja tutkimustuloksia. Lähteitä ja eri alojen tutkimusta Rainò on käyttänyt perustellusti ja kattavasti hyödyk-seen. Väitöskirja on cd-rom-muotoinen; julkaisumuoto on epäilemättä viisas ja tar-koituksenmukainen, kun työn esimerkistö on ennen kaikkea liikkuvaa kuvaa. Jul-kaisumuoto mahdollistaa myös viittaukset ulkopuolisiin lähteisiin.

Kansainvälisesti tarkasteltuna ja mui-den viittomakielten henkilöviittomiston tutkimuksiin verrattuna Rainòn tutkimus on syvällinen ja laaja-alainen. Erityisesti hen-kilöviittomiston funktion tarkastelu tuo

esiin uutta tietoa henkilöviittomistosta. Rainò osoittaa hallitsevansa kattavasti kieli-tieteen, viittomakielen ja nimistön tutki-musta ja pystyy eri alojen näkökulmia yh-distämällä saavuttamaan tutkimustavoit-teensa ja myös asettamaan oman työnsä osaksi viittomakielen ja nimistöntutkimuk-sen kenttää. Samalla hän onnistuu myös paljastamaan sekä viittomakielestä että viit-tomakielisistä henkilönnimistä osana uni-versaalia henkilöiden nimistöä piirteitä, jot-ka avaavat uusia näkymiä molempiin suun-tiin. Lisäksi hän antaa hyviä aiheita jatko-tutkimukselle ja rakentaa näin jo tulevaa tutkimusta.

TERHI AINIALA JOHANNA MESCH

Sähköposti: terhi.ainiala@kotus.fi

johanna.mesch@ling.su.se

esa Jarva puolusti elokuussa 2003 väitöskirjaansa Venäläisperäisyys ja

ekspressiivisyys suomen murteiden sanas-tossa. Tutkimusaiheeseen liittyviä

pienem-piä tutkimuksia hän on julkaissut artikke-lien muodossa viime vuosien aikana, joten jossain määrin osattiin jo odottaakin, mikä tulisi olemaan väitöskirjan keskeinen sisäl-tö. Yllätys on iloinen: käsissämme on tut-kimus, jossa vaikeana ja kaoottisena pidet-tyä aihetta on lähestytty systemaattisesti ja eksaktein metodein.

Ekspressiivistä, aiemmin »deskriptii-vistä» tai »deskriptiivis-onomatopo(i)eet-tista» sanastoa on pitkään pidetty liian

la-biilina ja sattumanvaraiseen kehitykseen perustuvana, jotta sitä voitaisiin käsitellä hyviksi havaituin kielitieteen keinoin. Vii-me aikoina on herätty huomaamaan, että ekspressiivisanaston tutkimukseen sisälty-vät ongelmat johtuvat pikemminkin siitä, että nämä sanat omien ominaispiirteidensä takia vaativat niihin tarttuvalta tutkijalta uudenlaista metodista ajattelua. Myös eks-pressiivistä sanastoa voi siis tutkia syste-maattisesti, ja tutkimuksen pohjalta on saa-vutettavissa luotettavia tuloksia.

Jarva käsittelee tutkimuksessaan sitä, miten suomen murteiden venäläisperäinen sanasto sulautuu kielessä entuudestaan

ole-Vesa Jarva Venäläisperäisyys ja ekspressiivisyys suomen murteiden sanastossa. Jyväskylä

studies in humanities 5. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2003. 182 s. + 16 liites. + 21 karttaa. ISBN 951-39-1500-X, ISSN 1459-4323.

UUSIA AVAUKSIA

ETYMOLOGISEEN TUTKIMUKSEEN

References

Related documents

Har tidigare gått i skolan i Sverige: Ja ( ) Nej ( ) om ja ska ej gå via oss Kontaktperson: namn, mobil och e-postadress. *Endast för

Om förvaltarskapet skall ändras till godmanskap eller helt upphöra, bifogas läkarintyg och/eller huvudmannens samtycke (om sådant går att inhämta). Ort Datum Underskrift

”När till och med den franske presidenten Sarkozy säger att EU:s ekonomiska politik har misslyckats, och då talar han om den politik som är grundlagsfäst i för- draget, kan

[r]

Enligt min analys verkar det som att när eleverna till slut använde sig av starka förslag togs ett gemensamt ansvar för att föra berättelsen framåt, vilket också blir tydligt

Alla tre lärare som deltog i studien svarade mer eller mindre liknande svar trots att det går att läsa in flera skilda tankar vid vidare analys av intervjusvaren. Annika ser att

• Skicka eller faxa underlaget senast den första vardagen i månaden Ring någon av oss avgiftshandläggare för frågor NN , NN. Härmed intygas att nedanstående uppgifter

Sen sijaan että toimijat vain myötäilisivät ympäristön muutoksia, on kyettävä ennakoivasti ja it- seohjautuvasti luomaan uutta – eli löydettävä kulloin- kin kyseessä