Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2005
Lähtökohtia televisiohistorialliseen
tutkimukseen
Anu Koivunen
Julkaisija: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Turku 1997
Julkaisu: Kanavat auki!
Televisiotutkimuksen lukemisto/ toim. Anu Koivunen ja Veijo Hietala
Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 61
ISSN 0788-7906 s. 261-263
Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita.
www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi opiskelijakirjasto-info@helsinki.fi
Anu Koivunen
Lähtökohtia televisiohistorialliseen
tutkimukseen
Siinä missä elokuvasta on pyritty kirjoittamaan yleisesityksiä, kirjallisuuden ja kuvataiteen "mestariteosperinteen" mukaisia maailmanhistorioita, televisiota ei ole mediana edes yritetty mahduttaa tuohon arvottavaan muottiin. Televisiohistoriallinen tutkimus on ollut kansainvälisestikin tarkastellen suhteellisen vähäistä, eikä televisiotutkimuksen alalla ole omaa historiografiaa, television historiankirjoittamisen teoriaa tai historiaa.
Televisiohistorian tutkimukseen voidaan lähtökohtaisesti soveltaa elokuvahistorian alalta tuttua jakoa erilaisiin osahistorioihin: esteettiseen, teknologiseen ja taloudelliseen historiaan sekä sosiaalihistoriaan. Esteettisen historian kohteena olisivat näin tarkastellen television kerronnan muodot, esimerkiksi ohjelmatyyppien historia, sekä erilaiset audiovisuaaliset tyylit. Tällainen historiallinen tutkimus voisi esimerkiksi pohtia, miten MTV:n audiovisuaalinen tyyli on 1980-luvulta lähtien vaikuttanut tv-kerrontaan laajemmin.
Teknologinen historia taas tarkastelisi televisiotekniikkaa (maa/kaapeli/digitaa li) ja laajemmin suhdetta mediateknologiseen kontekstiin. Teknologista historiaa edustavat esimerkiksi audiovisioiden historiaa tutkinut itävaltalainen Siegfried Zielinski ja suomalaiset ns.
broadcasting-ilmiötä tarkastelleet Erkki Huhtamo ja Hannu Eerikäinen.
Broadcasting-termihän viittaa televisiotoiminnan vallitsevaan organisaatioperustaan, joka tarkoittaa ohjelmavirran lähettämistä yhdestä lähetysasemasta useiden faktisesti erillisten mutta "verkon" yhdistämien vastaanottajien muodostamalle kasvottomalle yleisölle. Olennaista on tässä mallissa viestimisen yksisuuntaisuus sekä siihen liittyvä valtasuhde lähettäjien ja vastaanottajien välillä.
Taloudellisen historian alalla kohteena voisi olla televisiotoiminnan järjestyminen
paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti sekä julkisen palvelun (vero- ja lupamaksurahoitteisiin) että kaupallisiin (mainosrahoitteisiin) kanaviin, kuten myös erilaisiin ns. yhteisökanaviin. Television sosiaalihistoriaa taas olisi yhtäältä television katselun historia sen kytköksine kuluttamisen historiaan, perhehistoriaan, arjen historiaan jne., toisaalta ohjelmayhtiöiden,
kanavien ja tuotantofirmojen sisäiset suhteet. Näiden kategorioiden lisäksi voitaisiin puhua
television mentaalihistoriasta: televisioon liitetyistä toiveista ja peloista sekä eri tavoista
ymmärtää television merkitys ja funktiot. Tähän liittyisi myös esimerkiksi teknologian mentaalihistoriallinen ulottuvuus kuten broadcasting-järjestelmän tutkiminen kommu-nikaatiosuhteena, jolla on esihistoria ja jota esimerkiksi television kasvava interaktiivisuus haastaa. Television poliittinen historia taas voisi tutkia television ns. yhteiskuntasuhteita, jotka ainakin vahvan julkisen palvelun television maissa ovat usein keskeisenä puheenaiheena: millainen on television suhde valtiovaltaan esimerkiksi akselilla riippumaton - riippuvainen?
Myös Suomessa televisiohistoriallinen tutkimus on toistaiseksi ollut hyvin vähäistä ja etupäässä, kuten yleisötutkimuskin, Yleisradion itse itsestään tekemää. Juhlavuoden kunniaksi ilmestynyt kolmiosainen Yleisradion historia 1926-1996 (Helsinki: YLE 1996) käsittelee keskeisesti YLE:n suhteita poliittiseen päätöksentekoon (poliittinen historia), yhtiön tekniikan historiaa (teknologinen historia) sekä yhtiön johtajia ja heidän ohjelmistollisia linjanvetojaan (sosiaali/esteettinen historia). Kyse onkin julkituodusti enemmän yhtiöhistoriasta kuin laajemmin televisiohistoriasta.
Oheisen Hannu Salmen artikkelin kaltaista television kulttuurihistorian tutkimusta taas Suomessa ei ole juurikaan tehty Salmen artikkeli käsittelee varhaisinta suomalaista televisiokeskustelua ja suhteuttaa sen muualla, etupäässä Yhdysvalloissa tehtyyn televisiohistorialliseen tutkimukseen. Se, mitä voitaisiin - Salmen itsensä elokuvahistorian kontekstissa esittämää termiä lainaten - nimittää kulttuurihistorialliseksi tutkimukseksi, viittaa laajassa mielessä television kulttuuri- ja yhteiskuntasuhteita tutkivaan historiaan. Salmen ajatuksen mukaan tällaisessa lähestymistavassa yhdistyvät esteettinen, taloudellinen, sosiaalinen, tekninen ja mentaalinen elokuvan historia. Näin kulttuurihistorialliselle otteelle on luonteenomaista selitysperustan ja lähdepohjan laajuus. Näkökulmina ovat sekä kohdeherkkä mikrohistoria (tapaustutkimukset) että laajempiin synteeseihin pyrkivä
makrohistoria (rakenteisiin pureutuva ote).
Artikkelissaan Salmi tarkastelee erilaisten kirjallisten aineistojen pohjalta ensinnäkin mentaalihistoriaan liittyviä kysymyksiä: Millaisia toiveita ja/tai pelkoja televisioon kiinnitettiin? Miten televisiosta puhuttiin? Millaisia erilaisia näkemyksiä televisiosta esitettiin? Toiseksi artikkelissa sivutaan niin teknologiseen kuin taloudelliseen historiaan liittyviä kysymyksiä: Miten tekniikka muuttui? Ketkä sitä kehittivät? Miten tv-toiminta järjestettiin? Kuka sen rahoitti ja miten? Kolmanneksi artikkelissa kosketellaan sosiaalihistoriallisia katsomiskulttuuriin liittyviä kysymyksiä: myös Suomessa televisio on olennainen osa kotien ja perheiden modernisaatioprosessia. Tähän ulottuvuuteen liittyy television markkinointia ja mainontaa koskeva analyysi. Neljänneksi Salmi viittaa myös televisioestetiikkaan luonnehtimalla varhaisvaiheen ohjelmistoa.
Kirjallisuus:
Robert C. Allen & Douglas Gomery, Film History: Theory and Practice. New York: Knopf, 1985.
Hannu Eerikäinen, "Broadcasting-järjestelmä, mediateknologian muutos ja vasta-television utopia", Lähikuva 1/1992.
Ari Honka-Hallila, "Sateenkaaren tuolla puolen? Yleisradion ja MTV:n arkistot lähes tutkijat ulottumattomissa", Lähikuva 1/1992.
Erkki Huhtamo, "Ennen broadcastingia", Lähikuva 1/1992.
Hannu Salmi, Elokuva ja historia. Helsinki: VAPK ja Suomen Elokuva-arkisto, 1993.
Anthony Smith (ed.), Television. An International History. New York: Oxford Uni-versity Press, 1995.
Yleisradion historia 1926-1996. Osat 1-3. Helsinki: YLE, 1996.
Siegfried Zielinski, "Audiovisiot - elokuva ja televisio historian välinäytöksinä", Lähikuva 1/1991.
Pohdintatehtäviä:
1. Millaisia lähteitä Hannu Salmi on artikkelissaan käyttänyt? Miettikää mil-laisia lähteitä erilaiset televisiohistorian alueet edellyttäisivät? Millaisten aineistojen kautta voisimme tutkia sosiaalihistoriaa, mentaalihistoriaa, po-liittista historiaa jne?
2. Millaisia erilaisia diskursseja televisiosta voitaisiin tämän päivän suomalai-sesta julkisuomalai-sesta keskustelusta löytää?
3. Miten tämän päivän television interaktiivisuus haastaa broadcasting-men-taliteettia?
