• No results found

Euroopan sosiaaliset ihmisoikeudet vuonna 00

N/A
N/A
Protected

Academic year: 2021

Share "Euroopan sosiaaliset ihmisoikeudet vuonna 00"

Copied!
9
0
0

Loading.... (view fulltext now)

Full text

(1)HELSINGIN. YLIOPISTO. EUROOPPALAISET IHMISOIKEUDET VUONNA 00 Matti Mikkola. Julkaisusta:Oikeu. - Helsinki: Suomen demokraattiset lakimiehet. ISSN 0356-4037. 29 (2000) : 2, s. 197-208 Verkkojulkaisu:2001 Saanti: http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/ Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa selata verkossa, mutta sitä ei saa tallentaa pysyvästi omalle tietokoneelle. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita. Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto - www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi - opi-info@helsinki.fi. Sosiaalisia oikeuksia sääntelee kaksi merkittävää eurooppalaista ihmisoikeusasiakirjaa: yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi vuodelta 1950 (konventio) ja Euroopan sosiaalinen peruskirja vuodelta 1961 (peruskirja). Konventiolla oli keskeinen rooli ei vain perusvapauksien vaan myös sosiaalisten ihmisoikeuksien turvaajana koko kylmän sodan ajan, jolloin peruskirja ei vielä toiminut tehokkaana säädöstönä. Vasta vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä peruskirja nousi konvention rinnalle sosiaalisia ihmisoikeuksia puolustamaan. Perusluonteensa mukaisesti konventio sääntelee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ja luo siten tärkeät periaatteelliset reunaehdot muun ohessa myös sosiaalisten ihmisoikeuksien toteutumiselle. Konvention asettamia reunaehtoja ovat: demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, perustavaa laatua olevien kulttuuristen oikeuksien ja perusvapauksien turvaaminen (myös sosiaalisissa kysymyksissä), oikeusturvan takaaminen ja diskriminaatiokielto.. Peruskirjan keskeisenä piirteenä on puolestaan työ-, terveys- ja sosiaalilainsäädännön alaan kuuluvien perustavaa laatua olevien oikeuksien sisällöllinen sääntely. Mutta konvention tavoin osa säännöksistä kohdistuu demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, perusvapauksien ja kulttuuristen oikeuksien turvaamiseen sekä syrjinnän eliminoimiseen. Vaikka oikeusturvasta ei olekaan suoranaisia säännöksiä peruskirjassa, on peruskirjan valvontakäytäntö edellyttänyt, että valitusoikeus riippumattomaan lainkäyttöelimeen ja mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toimivat käytännössä myös sosiaalisten oikeuksien takeina. Lisäksi myös sosiaalisen peruskirjan keskeisenä periaatteena on syrjinnän kieltäminen, minkä rinnalle on noussut etenkin 1990luvulla tasa-arvon edistäminen. Näiden kahden asiakirjan yhä pidemmälle menevä lomittuminen on yksi merkki kansalaisoikeuksien, poliittisten oikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien jakamattomuudesta ja keskinäisestä riippuvuudesta..

(2) 2. Ihmisoikeuskonventio sosiaalisten oikeuksien turvaajana Konvention eri artikloissa asetetut reunaehdot sosiaalisten ihmisoikeuksien sääntelylle käyvät ilmi kuviosta l: Konvention 1 artiklassa sopijavaltiot sitoutuvat kunnioittamaan ihmisoikeuksia takaamalla jokaiselle lainkäyttövaltaansa kuuluvalle konvention määrittelemät oikeudet ja vapaudet. Demokratian kunnioittaminen ei merkitse aino-. astaan 1) osallistumisoikeuksien kehittämistä vaan myös 2) yhteiskunnan eri intressitahojen tasapuolista huomioon ottamista ja 3) poikkeamista sinällään sitovien ihmisoikeuksien kunnioittamisesta vain silloin, kun siihen ovat olemassa painavat oikeusperusteet. Konvention 8 artiklan 2 kappale sallii intervention yksityisyyteen ja perhe-elämään vain silloin, kun siitä on lailla säädetty ja se on muita tärkeitä yhteiskunnallisia intressejä silmälläpitäen välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Perusvapauksien turvaamiseksi konventio sisältää sosiaalisten ihmisoikeuksien kannalta neljä keskeistä säännöstä: sosiaaliturvan säästöjä suojaavan 1. lisäpöytäkirjan 1. artiklan, yksityisyyttä ja perhe-elämää suojaavan 8 artiklan, järjestäytymisvapautta turvaavan 11 artiklan ja pakkotyön kieltoa koskevan 4 artiklan. Kullekin säännökselle on oikeuskäytäntö antanut muun ohella myös täsmentyneen sosiaalisia ihmisoikeuksia suojaavan sisällön. Perustavaa laatua olevana kulttuurisena oikeutena konventio turvaa oikeuden maksuttomaan perusopetukseen (2. lisäpöytäkirjan 2 art.). Oikeusturvan keskeisiä vaatimuksia ovat, että kansalaiset tietävät oikeutensa ja vel-. Kuvio 1: Konvention reunaehdot sosiaalisille ihmisoikeuksille, artikloittain Ihmisoikeuksien kunnioittaminen 1. säästöjen suoja 1, ptk.1. järjestäytymisoikeus 11. Perusvapauksien turvaaminen yksityisyyden suoja 8. oikeus elämään 4. valitusoikeus 13. SOSIAALISET IHMISOIKEUDET. syrjinnän kielto 14 Demokratian kunnioittaminen. oikeusturvan takaaminen oikeudenmukainen oikeudenkäynti 6.

(3) 3 vollisuutensa, viranomaisten toimet ovat lakiin perustuvia, ja väärin kohdelluksi tulleella on käytettävissään tehokas oikeussuojakeino (art.13). Tehokas oikeusturva edellyttää myös, että kansalaisella on tarvittaessa mahdollisuus saattaa asiansa riippumattoman lainkäyttöelimen tutkittavaksi ja mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (art.6). Ihmisoikeuksien olemukseen kuuluu myös kaikenpuolisen syrjinnän kieltäminen, mistä on säännös konvention artiklassa 14. Säännös on luonteeltaan defensiivinen ja antaa tukevan perustan juridiselle argumentaatiolle, joka osoittaa usein tehokkaimmat kasvonsa juuri pitäessään kiinni annetuista oikeuksista. Konvention syrjintäkielto on sisällöltään laajempi kuin vuoden 1961 peruskirjan johdannossa oleva vastaava klausuuli, kun taas uudistetun peruskirjan syrjintäkieltoa koskeva säännös pohjautuu konventioon.. Sosiaalisen peruskirjan tie toimivaksi instrumentiksi Ollen pitkään suuri tuntematon peruskirja tuli tehokkaaksi oikeudelliseksi asiakirjaksi vuonna 1994, jolloin Euroopan neuvoston ministerikomitea antoi ensimmäiset suositukset eräiden maiden lainsäädännön tai käytännön muuttamiseksi. Muutoinkin peruskirja oli koko 1990-luvun poliittisessa myötätuulessa. Peruskirjan valvontajärjestelmä uusiutui perusteellisesti, minkä lisäksi tehdyt sisällölliset muutokset ja lisäykset loivat tilanteen, jossa Eurooppa kohtaa uuden vuosituhannen uusiutunein sosiaalisin standardein. Kuvio 2. Sosiaalisen peruskirjan uusiutuminen 1990-luvulla. SIVISTYS solidaarisuus ja tasa-arvo 20. työmarkkinasuhteet 5,6,21,22,28,29. työsuhteet 2,4,7,8,24, 25,28,29. TYÖVOIMAN SUOJELU työsuojelu 3,7,8. työllisyys, kuntoutus ja koulutus 1,9,10,15,18, 19,30. sosiaalivakuutus 12,23. sosiaalipalvelut 14,15,16, 17,23. SOSIAALITURVA perheen suojelu 8,12,16,17,19, 23,27,31. sosiaaliavustukset 13. suvaitsevaisuus ja kulttuurien moninaisuus A ja G. kansanterveystyö 3,11,12,23. TERVEYDENHUOLTO lääkinnällinen apu 13. syrjinnän kielto E. IHMISOIKEUDET JA DEMOKRATIA. erikoissairaanhoito 11,12,23. terveyden suojelu 3,11. OIKEUSTURVA. PERUSVAPAUDET. kestävä kehitys.

(4) 4 Roomassa vuonna 1990 tehdyn linjauksen mukaan ministerikomitea hyväksyi vuonna 1991 Torinon muutospöytäkirjan, joka muutti raportointikäytäntöä: a) antamalla työmarkkinaosapuolille aikaisempaa keskeisemmän aseman peruskirjan valvonnassa ja b) asettamalla riippumattomien asiantuntijoiden komitean ainoaksi oikeudellisia arvioita tekeväksi elimeksi, jolloin raportteja seuraavana elimenä käsittelevän hallitusten välisen komitean tehtäväksi jäi asioiden arviointi taloudellisin ja poliittisin perustein. Siitä tuli lopullisen päätöksen tekevän ministerikomitean valmisteleva elin. Ministerikomitean toiminnan tehokkuuteen vaikutti puolestaan ratkaisevasti äänestyssääntöjen muuttaminen niin, että vain peruskirjan ratifioineet maat voivat osallistua peruskirjan sisällön perusteella annettavia suosituksia koskevaan päätöksentekoon. Muutospöytäkirjan voimaantulo edellyttää, että kaikki sopimusvaltiot ratifioivat sen. Tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut eikä Torinon lisäpöytäkirja ole tullut muodollisesti voimaan. Ministerikomitea on kuitenkin päättänyt, että kaikesta huolimatta sitä noudatetaan täydessä laajuudessaan, minkä mukaisesti kaikki sopimusmaat ovat myös menetelleet. Ministerikomitea hyväksyi vuonna 1995 järjestökanteluja koskevan lisäpöytäkirjan, joka tuli voimaan vuonna 1998. Uusi menettely antoi työmarkkinajärjestöille ja kansalaisjärjestöille mahdollisuuden määräajoista riippumatta saattaa kantelu riippumattomien asiantuntijoiden komitean tutkittavaksi. Muutoksen yhteydessä viimeksi mainittu komitea otti nimekseen Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea. Uusi menettely toi laadullisen muutoksen sosiaalisten ihmisoikeuksien valvontaan. Valtioiden raportoinnin rinnalle syntyi kahden osapuolen prosessi, jossa kantelun tekemisen mahdollisuus kuluu työmarkkinajärjestöille ja vapaaehtoisjärjestöille ja joiden vastapuolenaan on valtio. Menettely yksinkertaistui pääsääntöisesti kaksiportaiseksi siten, että sosiaalisten oikeuksien komitealta asiat siirtyvät suoraan ministerikomitean käsiteltäväksi ja päätettäväksi, jollei se pyydä erillisellä päätöksellä lausuntoa hallitusten väliseltä komitealta.. 3. Peruskirjan pääasiallinen sisältö Vuoden 1961 peruskirjan johdannossa viitataan Euroopan neuvoston pyrkimykseen luoda jäsenvaltioidensa välille kiinteämmät yhteydet “niiden ihanteiden ja periaatteiden turvaamiseksi, jotka muodostavat niiden yhteisen perinnön”. Juridisessa kielenkäytössä tällä yhteisellä perinnöllä tarkoitetaan yleensä eri maiden perustuslakien yhteisiä nimittäjiä, mutta se voidaan ymmärtää myös viittaukseksi yhteiseen arvoperustaan ja tässä tapauksessa erityisesti siihen, kuinka tärkeäksi sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sen toteutuminen koetaan Euroopassa. Kristillisen perinteen mukaisesti Euroopan sosiaalinen ajattelu on ollut kahdensuuntaista: yhtäältä on korostettu omaehtoisen selviytymisen tärkeyttä ja toisaalta solidaarisuutta kanssaihmisiä kohtaan. Tämä ajattelun kaksinaisuus on leimallista erityisesti toimeentuloturvaa koskevalle sääntelylle mutta sama kaksinaisuus käy läpi peruskirjan ulottuen siten sosiaaliturvan ohella myös työvoiman suojeluun ja terveydenhoitoon. Toimeentuloturvan keskeisenä periaatteena on, että kunkin tulee ansaita toimeentulonsa omalla työllään ja vieläpä niin, että sillä elätetään myös muut perheenjäsenet. Tämän varmistamiseksi peruskirjaan on sisällytetty säännökset täystyöllisyyden edistämisestä (art. 1,1) ja minimipalkasta (art. 4,1). Kun palkkajärjestelmään ei kuulu perheen suuruuden huomioon ottaminen, edellytetään, että kullakin jäsenvaltiolla on riittävä ja kattava perhekustannusten tasausjärjestelmä (art. 16). Työttömyysturvan tehtävänä on työttömyyden aikaisen toimeentulon riittävä turvaaminen (art.12). Muun sosiaalivakuutuksen tehtävänä on henkilön ja tämän perheenjäsenten toimeentulon turvaaminen muiden yhteiskunnallisten riskien kohdatessa (art.12). Ja lopulta toimeentuloturvan aukkoja paikkamaan sekä köyhyyttä ja syrjäytymistä torjumaan kultakin valtiolta edellytetään toimivaa ja objektiivisiin kriteereihin pohjautuvaa toimeentulotuen järjestelmää. - Tällaiseksi Euroopan valtioiden toimeentuloturva on muotoutunut viimeisten neljän vuosikymmenen aikana. Nähtäväksi jää, kuinka kestävää kehitystä tavoittelevat kolmannen polven ihmisoikeuden tulevat tätä kuvaa muuttamaan. Työvoiman suojelun keskeisiä alueita ovat: 1) työllisyyden edistäminen, 2) työsuhteen eh-.

(5) 5 tojen sääntely, 3) työmarkkinasuhteiden sääntely ja 4) työsuojelu. Sosiaaliturvan ydinkysymyksiä ovat tulojen uudelleenjako, hoito ja huolenpito. Sääntelyn pääalueita ovat: 1) perheen suojelu, 2) sosiaalivakuutus, 3) sosiaalipalvelut ja 4) sosiaaliavustukset. Terveydenhuollon lainsäädäntö ei ole peruskirjassa kehittynyt kattamaan terveydenhuollon kaikkia osa-alueita, joskin oikeuskäytäntö on jossain määrin vähentänyt tätä sääntelyn keskeneräisyyttä. Mielenkiinto kohdistuu kansanterveystyön ohella myös erikoissairaanhoitoon, kiireelliseen lääkinnälliseen apuun ja terveydensuojeluun (art.11 ja 13). Peruskirjan ensimmäinen osa sisältää oikeudet ja periaatteet, joita jokainen peruskirjan allekirjoittanut valtio on sitoutunut seuraamaan omaa lainsäädäntöä kehittäessään. Näistä ensimmäiset yhdeksäntoista ovat vuodelta 1961, jotka on otettu uudistettuun peruskirjaan seuraavan sisältöisinä: Jokaisella tulee olla mahdollisuus ansaita elantonsa itse vapaasti valitsemassaan ammatissa. Kaikilla työntekijöillä on oikeus oikeudenmukaisiin työsuhteen ehtoihin. Kaikilla työntekijöillä on oikeus turvallisiin ja terveellisiin työolosuhteisiin. Kaikilla työntekijöillä on oikeus kohtuulliseen palkkaan, joka on riittävä turvaamaan tyydyttävän elintason heille ja heidän perheilleen. Kaikilla työntekijöillä ja työnantajilla on oikeus järjestäytyä kansallisiin tai kansainvälisiin järjestöihin taloudellisten ja sosiaalisten etujensa turvaamiseksi. Kaikilla työntekijöillä ja työnantajilla on oikeus työehtosopimusten tekemiseen. Lapsilla ja nuorilla on oikeus erityiseen suojeluun niitä fyysisiä ja moraalisia vaaroja vastaan, joille he joutuvat alttiiksi. Naispuolisilla työntekijöillä on raskauden ja synnytyksen yhteydessä ja tarpeen vaatiessa muulloinkin oikeus erityiseen suojeluun. Jokaisella on oikeus asianmukaiseen ammattivalinnanohjaukseen, jonka tarkoituksena on auttaa asianomaista valitsemaan henkilökohtaisiin taipumuksiinsa ja kiinnostuksiinsa soveltuva ammatti. Jokaisella on oikeus asianmukaiseen ammatilliseen koulutukseen. Jokaisella on oikeus käyttää hyväkseen kaikkia toimenpiteitä, joiden avulla hän voi saavuttaa parhaan mahdollisen terveydentilan. Kaikilla työntekijöillä ja heidän huollettavillaan on oikeus sosiaaliturvaan. Jokainen, jolta puuttuvat riittävät varat, on oikeutettu saamaan sosiaali- ja lääkintäapua. Jokaisella on oikeus käyttää sosiaalihuol-. lon palveluja Vammaisilla henkilöillä on oikeus itselliseen elämään, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja oikeus osallistua muun yhteisön toimintaan Yhteiskunnan perusyksikkönä perheellä on oikeus asianmukaiseen sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun sen täysipainoisen kehityksen turvaamiseksi. Lapsilla ja nuorilla on oikeus asianmukaiseen sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun Sopimuspuolten kansalaisilla on oikeus olla ansiotyössä toisen sopimuspuolen alueella samoilla ehdoilla kuin viimeksi mainitun maan kansalaisilla edellyttäen, etteivät pakottavat taloudelliset tai sosiaaliset syyt aiheuta tälle oikeudelle rajoituksia Siirtotyöläisillä, jotka ovat sopimuspuolen kansalaisia samoin kuin heidän perheenjäsenillään on oikeus suojeluun ja tukeen toisen sopimuspuolen alueella.. Peruskirjan sisältöä laajennettiin ensi kerran voimaantulonsa jälkeen vuonna 1988 annetulla lisäpöytäkirjalla, jolloin siihen liitettiin neljä uutta oikeutta. Kyseinen lisäpöytäkirja tuli voimaan vuonna 1992. Neljä vuotta myöhemmin ministerikomitea hyväksyi uudistetun peruskirjan, jossa vanhan peruskirjan 19 oikeutta saatettiin ajan tasalle ja johon vuoden 1988 neljä oikeutta liitettiin sellaisenaan (art. 20-23), minkä lisäksi siihen kirjattiin kahdeksan uutta oikeutta (art. 24-31). Nämä 12 oikeutta ovat: Kaikilla työntekijöillä on oikeus yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja tasavertaiseen kohteluun työ- ja ammattiasioissa ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Työntekijöillä on oikeus saada tietoja ja osallistua yhteisiin neuvotteluihin yritysten sisällä. Työntekijöillä on oikeus osallistua yrityksen työolosuhteita ja työympäristöä koskevien päätösten ja parannuksien tekemiseen. Jokaisella iäkkäällä henkilöllä on oikeus sosiaaliseen suojeluun. Kaikilla työntekijöillä on oikeus työn päättymistä koskevaan suojeluun. Kaikilla työntekijöillä on oikeus palkkaturvaan työnantajan maksukyvyttömyyden varalta. Kaikilla työntekijöillä on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun. Kaikilla perheellisillä työntekijöillä tai työhön pyrkivillä on oikeus työhön ilman syrjintää ja siinä määrin kuin mahdollista ilman työhön ja perheeseen kohdistuvien velvollisuuksien ristiriitaa. Työpaikan luottamusmiehillä on oikeus.

(6) 6 suojeluun heitä vahingoittavia toimia vastaan ja heille tulee olla tarjolla asianmukaiset tilat tehtäviensä suorittamiseen Kaikilla työntekijöillä on oikeus saada tietoja työehtosopimusmenettelystä ja osallistua siihen. Jokaisella on oikeus suojaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Jokaisella on oikeus asumiseen. (8,15,17,24-31, käännökset allekirjoittaneen). Peruskirjan 11 luvussa säännellään edellä kuvattujen periaatteiden mukaisista oikeuksista. Tältä osin peruskirjan erityisenä heikkoutena voidaan kuitenkin pitää sitä, ettei valtioilla ole velvollisuutta sitoutua ratifioinnissaan kaikkiin 11 luvussa säänneltyihin oikeuksiin. Suomi on jättänyt ratifioimatta mm. minimipalkkaa ja keskeiset työsuojelua koskevat säännökset.. Kuvio 3: Uusittu sosiaalinen peruskirja artikloittain. säästöjen suoja 1, ptk. 1. järjestäytymisoikeus 11. Uudistetussa muodossaan peruskirja kattaa käytännöllisesti koko työ-, sosiaali- ja terveyslainsäädännön, minkä lisäksi siihen sisältyvät kulttuurisina oikeuksina säännökset ilmaisesta perus- ja keskiasteen koulutuksesta (art. 17,2) sekä aiemman kaltainen erityissäännös niin nuorten kuin aikuisväestönkin ammatillisesta koulutuksesta (art. 10). Peruskirjaan vuonna 1996 tehdyt tekstimuutokset tähtäävät ennen kaikkea työntekijöiden osallistumisoikeuksien lisäämiseen, mistä säädetään uudistetun peruskirjan artikloissa 21, 22 ja 29. Muita keskeisiä uudistusalueita ovat: lasten suojelun oleellinen lisääminen (art. 7 ja 17), työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen (art. 27), sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen (art. 8, 20 ja 26) ja vanhusten sosiaalisten oikeuksien parantaminen (art. 23). Kaksi edellä mainituista on nostettu ns. kovaan ytimeen kuuluvien artiklojen joukkoon: lapsi-. valitusoikeus 13. Sivistyksen turvaaminen 1. ilmainen perusopetus 2, ptk. 2. Perusvapauksien turvaaminen. yksityisyyden suoja 8. pakkotyön kielto 4. Oikeusturvan takaaminen. SOSIAALISET IHMISOIEKUDET. suvaitsevaisuus ja kulttuurien moninaisuus. syrjinnän kielto 14 Demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. oikeudenmukainen oikeudenkäynti 6.

(7) työvoiman käytön kieltoja nuorten työsuojelu (art. 7) sekä sukupuolten välinen tasa-arvo (art. 20). Uudistetussa peruskirjassa naista ei enää kohdella “heikompana astiana” vaan pääperiaatteena on naisten ja miesten välinen tasaarvo. Erityinen suojelu on rajoitettu koskemaan raskautta ja äitiyttä. Yhtälailla vammaisuuteen liittyvien ongelmien kohtaamisessa on keskeiseksi periaatteeksi asetettu normaalisuuden periaate (art. 15), jolla tähdätään vammaisten henkilöiden tukemiseen niin, että heille tarjoutuu mahdollisuus osallistua koulutukseen, työhön ja muuhun elämään tasavertaisina muiden joukossa. Toisen sopimusmaan kansalaisten oikeudet ovat jo aikaisemmin vahvistuneet valvontakäytännön kautta. Uudistettuun peruskirjaan on lisäksi otettu säännökset oikeuksista niin asuinmaan kuin oman kielen opetukseen (art. 19,11 ja 12). Aikamme hengen mukaista on se, että uudistettuun peruskirjaan on myös liitetty säännökset työnantajan maksukyvyttömyydestä (art.2 5), työntekijöiden joukkovähentämiseen liittyvistä informointivelvollisuuksista (art. 28), asunnottomuuden poistamisesta ja kohtuullisesta asumisesta (art. 31) ja moniulotteisista ohjelmista köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi (art. 30).. 4. Oikeuskäytännön viimeaikaiset muutokset Säännöksiä tarkentavat Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean kannanotot on viime vuosina tallennettu varsin kattavasti komitean vuosikirjoihin, Euroopan neuvoston julkaisemiin monografioihin ja Lenia Samuelin asiaa koskevaan julkaisuun (ks. kirjallisuus). Perustavaa laatua olevat työelämän ja sosiaaliturvan muutokset etenkin 1990-luvulla ovat kuitenkin johtaneet komitean uudistamaan kannanottojaan tavalla, josta ajan tasalle saatetut kommentaarit puuttuvat. Komitea on mm. vahvistanut uudet vähimmäispalkan arviointiperusteet (60 %:n sääntö), enimmäiskeston viikottaiselle työajalle joustavien työaikojen olosuhteissa (60 tuntia) sekä perusteet sosiaaliturvan leikkausten arvioimiseksi. Komitea on jo jonkin aikaa muotoillut kriteerejä sopimusvaltioiden työllisyys/ työttömyyskehityksen sekä irtisanomisaikojen vähimmäispituuksien arvioimiseksi. Kun arvioiden tekeminen edellyttää runsaan yksityiskoh-. 7 taisen tiedon keruuta sopimusvaltioiden lainsäädännöstä ja käytännöstä, saattaa uusista kriteereistä päättämiseen kulua vuosia. Sosiaalisen oikeuksien komitean lähiajan keskeisiä kysymyksiä tulevat olemaan: millaisia tulee olla täystyöllisyyteen tähtäävien toimien ja erityisesti pyrkimysten nuorten, naisten, pitkäaikaistyöttömien ja muiden riskiryhmien työttömyyden torjumiseksi (art. 1,1), kuinka järjestää työvoimapoliittinen koulutus, kuntoutus ja muut työllistymistä edistävät toimet kunnioittaen samalla työttömän henkilön oikeutta valita vapaasti ammattinsa. missä määrin sosiaalisten oikeuksien kollektiivinen luonne ja yhteiskunnan demokratian kehittyneisyys voidaan/tulee ottaa erityistekijänä huomioon työntekijöiden järjestäytymisoikeutta, kollektiivista neuvotteluoikeutta ja lakko-oikeutta ja niiden rajoituksia arvioitaessa (art. 5 ja 6); missä määrin huomioida EU:n vapaan liikkuvuuden vaatimukset ja etuuksien maastavienti peruskirjaa tulkittaessa (art. 12, 4); kuinka yksityisyyden ja perhe-elämän kunnioitus tulee ottaa huomioon eri olosuhteissa, sosiaali- ja terveydenhuollon laitokset mukaan lukien (art. 11, 14, 15, 17 ja 23); ja kuinka arvioida ihmisoikeuksien näkökulmasta se tosiasia, että sosiaaliset ongelmat syntyvät yleensä markkinatalouden tai elämän yleisen kiertokulun seurauksina, joiden torjumiseen valtiot voivat vain rajallisesti vaikuttaa ja joiden poistaminen vaatii moninaisia panostuksia ja jopa vuosien työn. Kuinka suhtautua valtioon, joka esimerkiksi puolittaa työttömyyden tai asunnottomuuden tai vaikkapa lapsityövoiman käytön yhden seurantajakson aikana.. 5. Kaksi instrumenttia, strateginen valinta Niin konventio kuin peruskirjakin ovat kansainvälisiä asiakirjoja, sisältäen abstraktissa muodossa ilmaistuja, joustavia oikeusnormilauseita, joiden konkreetti sisältö määräytyy oikeuskäytännön eli lähinnä ihmisoikeustuomioistuimen ja sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisukäytäntöjen pohjalta..

(8) 8 Molemmat ovat oikeudellisessa merkityksessä sitovia asiakirjoja. Erona on kuitenkin se, että konventio sitoo sen ratifioineita valtioita kaikilta osin ja välittömästi; siihen voidaan vedota suoraan oikeusperusteena. Peruskirja puolestaan on ymmärretty välillisesti sitovaksi artikloja 5,6,13 ja 14 lukuun ottamatta; se velvoittaa sopimusmaat saattamaan lainsäädäntönsä ja käytäntönsä peruskirjan vaatimusten mukaisiksi. Valvontakäytännön kautta syntyneet konkreetit normilauseet ovat kuitenkin oleellisesti lisänneet peruskirjan suoraa sovellettavuutta ainakin Alankomaissa, Espanjassa, Italiassa, Romaniassa ja Saksassa, joissa kansallinen tuomioistuin vedonnut suoraan sosiaaliseen peruskirjaan ratkaisuperusteena. Konvention suojaamat oikeudet ovat luonteeltaan enemmän yksilöllisiä ja defensiivisiä; ne suojaavat kansalaisia julkisen vallan oikeudettomilta kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin kohdistuvilta interventioilta. Sosiaalisilla oikeuksilla on puolestaan enemmän kollektiivinen luonne ja niiden tehokkuus riippuu ratkaisevasti kansallisista panoksista työelämän suhteisiin ja sosiaaliturvaan sekä valtioiden positiivisista toimista näiden edistämiseksi. Yksityisyys ja kollektiivisuus tulevat näkyviin myös lainkäyttöprosesseissa. Jokainen ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutunut voi konvention nojalla saattaa asiansa yksilövalituksena ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn, kun taas järjestökantelu antaa puhevallan vain järjestöille. Jos yksityinen kansalainen haluaa asiansa sosiaalisten oikeuksien komitean käsiteltäväksi, hänen on saatava toimivaltainen järjestö asiaansa ajamaan. Sikäli kuin tilanteessa on mahdollisuus edetä kahta kautta, joudutaan strategisen valinnan eteen ja pohtimaan eri lainkäyttöteiden tarkoituksenmukaisuutta. Konversioon pohjautuva prosessi päätyy oikeudellista sitovaan tuomioistuimen päätökseen mahdolliseen kehotukseen lainsäädännön muuttamiseksi. Myös sosiaaliseen peruskirjaan pohjautuva prosessi päätyy oikeudellisesti sitovaan sosiaalisten oikeuksien komitean kannanottoon, mutta sen pohjalta tehtävä ministerikomitean suositus ei ole oikeudellisessa merkityksessä sitova. Järjestökantelun tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa huomiota tulee kiinnittää ainakin seuraaviin tekijöihin: kantelun tekemisen mahdollisuuksiin, tutkittavaksi ottamisen kriteereihin, lopputuloksen ennustettavuuteen, prosessin kestoon ja asianosaisille aiheutuviin kustannuk-. siin sekä lopputulokseen ja vaikutuksiin.. Järjestökanteluprosessin tarkoituksenmukaisuus. Nopeus: - ei edellytä kansallisen muutoksenhaun läpikäymistä - ei sidottu raportointiaikoihin - lyhyt käsittelyaika (vuosi) Kustannukset: - maksuton prosessi - muista kuluista kukin vastaa itse Varmuus: - lisääntynyt kirjallisuus on lisännyt lopputulosten ennustettavuutta - suositus muuttaa lainsäädäntöä tai käytäntöä vaikuttaa vain välillisesti. 6. EU kohottamassa profiiliaan ihmisoikeusasioissa EU:n ministerineuvosto päätti kesäkuussa 1999 EU:n oman ihmisoikeuksien peruskirjan valmistelun käynnistämisestä niin, että valmistelu saatettaisiin päätökseen vuoden 2000 loppuun mennessä. Hanke käynnisti välittömästi keskustelun EU:n oman asiakirjan tarpeellisuudesta, sen oikeudellisesta sitovuudesta ja listattavien ihmisoikeuksien määrästä. Keskeisenä poliittisena kysymyksenä ja potentiaalisena vastustuksen aiheena hankkeessa on, että se vahvistaa unionin liittovaltiokehitystä. Vasta-argumenttina puolestaan on, että EU on jo ottanut ratkaisevat askeleet kohti poliittista liittoumaa, jossa oman toimivan ihmisoikeusjärjestelmän luominen vahvistaa osaltaan unionin demokratiakehitystä. Oman ihmisoikeusasiakirjan vaihtoehtona on, että EU sitoutuu sopimuskumppanina konventioon ja peruskirjaan, jolloin kansallisten oikeusjärjestysten lisäksi myös yhteisön oikeus tulisi Euroopan neuvoston valvontajärjestelmien kohteeksi. Tähän puolestaan EU:n ja sen eräiden jäsenvaltioiden on ollut aiemmin vaikea suostua. Toisena keskeisenä kysymyksenä on valmis-.

(9) 9 teltavan asiakirjan oikeudellinen luonne: päätyäkö julistukseen vai oikeudellisesti tehokkaaseen asiakirjaan. Julistus ei juurikaan muuttaisi nykyistä tilannetta, jossa sekä konventio että peruskirja ainakin periaatteiltaan ovat jo osa EU:n lainsäädäntöä. Oikeudellisesti tehokkaan asiakirjan laatiminen puolestaan herättää kysymykset sääntelyn välittömyydestä/välillisyydestä, yksilöllisyydestä/kollektiivisuudesta, oikeuksien luettelon laajuudesta ja valvontajärjestelmästä. Jos EU:n ihmisoikeuksien luettelo on supistettu versio konventiosta ja peruskirjasta tai jos kansalaisilla ei ole mahdollisuutta vedota tehokkaasti oikeuksiinsa, jää EU:n ihmisoikeusprofiili puolitiehen. Samalla lienee itsestään selvää, että EU:n jäsenmaita jää pitkäksi aikaa koskemaan kaksi päällekkäistä ihmisoikeusjärjestelmää. Jos taasen Euroopan neuvoston ihmisoikeudet omaksutaan tavalla tai toisella sellaisenaan EU:n ihmisoikeuksiksi ja EU haluaa asiat käsiteltäviksi omissa lainkäytön foorumeissaan, joudutaan miettimään luovalla tavalla uudelleen Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin organisatorinen työnjako ja yhteistyö ihmisoikeuskysymyksissä. Erityisjärjestelyt johtavat kuitenkin kysymään: Miksi EU ei salli ihmisoikeuksien ulkopuolista ihmisoikeuksien noudattamisen valvontaa valtioiden ja muiden federaatioiden tavoin? Euroopan neuvoston 41 jäsenmaata ulottuvat maantieteellisesti Reykjavikista Vladivostokiin, joka jo etäisyyksien ja kulttuurien erilaisuuksien tähden on haaste ihmisoikeuksien tehokkaalle toteutumiselle. Etäisyydet ja erilaisuudet vaikeuttavat myös kansalaisten omaehtoista asiainhoitoa. Vaikka Euroopan ydinalueilla ollaankin uudelle vuosituhannelle tultaessa jo siirrytty tietoyhteiskunnan aikaan, suurin osa tämän valtaisan alueen 700-800 miljoonasta kansalaisesta on ja tulee vielä pitkään olemaan vailla mahdollisuuksia puolustaa ihmisoikeuksiaan näyttöpäätteensä äärestä.. Kirjallisuus Sopimukset ja esityöt European Social Charter, collected texts, including explanatory Reports; Council of Europe 1997.. Monografiat The Family (8, 16, 17, 19); Council of Europe, 1995. Equality between men and women in the European Social Charter (4, 8, additional protocol of 1988, 1); Council of Europe 1999. Children and adolescents (7 and 17); Council of Europe 1996. Migrant workers and their families (19); Council of Europe 1996. Right to organise and to bargain collectively (5 and 6); Council of Europe 1996. Conditions of employment (2 and 4); Council of Europe 1999. Social Protection (12, 13 and 14); Council of Europe 1999. Employment, vocational guidance and training (1, 9, 10); Council of Europe 1999.. Artikkelit Betten, Lammy-Grief Nicholas: EU law and Human Rights. European Law Series, Longman 1998. Harris, David: The rights protected under the European Social Charter; Gomien, Harris, Zwaak: Law and Practise of the European Convention of Human Rights and the European Social Charter s. 379-407; Council of Europe, 1996 Mikkola, Matti: Euroopan sosiaalisen peruskirjan yleispiirteet; Kemppainen (ed.); Yhteiskunta ja osallistuminen s. 57-75; STAKES raportteja 112, 1993. Pellonpää, Matti: Economic, Social and Cultural Rights, Macdonald, Matcher, Petzold (ed.): The European System for the Protection of Human Rights s. 855-874: Kluwer Academic Publishers 1993.. Oikeuskäytäntöä Samuel, Lenia: Fundamental Social rights - Case law of the European Social Charter; Council of Europe, 1997. Conclusions cycle XIV-2, vols 1 and 2 (1, 2, 3, 4, 9, 10, 15 and additional protocol of 1988): Council of Europe 1998. Conclusions cycle XIV-l, vols 1 and 2 (l, 5, 6, 12, 13 and 19): Council of Europe 1999. Conclusions X1II-4 (8, 11, 12, 13, 14, 16 and 19): Council of Europe 1996. Conclusions XIII-3 (1,5, 6, 9, 10 and 15) Council of Europe 1996..

(10)

References

Related documents

Opiskelijatöitä ei tulisi pitää ammattilaistöitä hal- vempana vaihtoehtona, koska ne saattavat poi- keta huomattavasti ammattimaisesta työstä sekä työ-prosessin että

– Suomessa ensimmäistä kertaa järjestettävä kilpailu on avoin myös muille pohjoismaalaisille.. osallistujille, kertoo Seija Ahonen-Siivola maa-

Puhelinhaastattelun jälkeen valitut kutsutaan perehdytykseen, joka pidetään joko toimistollamme Punavuoressa tai virtuaalisesti

Haluat tehdä työtä asiakkaan edunmukaisesti voittaja-asenteella ja asiakastyytyväisyys sekä positiivinen asiakaskokema ovat sinulle kunnia-asia.. Tässä tehtävässä on

– Seminaarit, iltatilaisuudet ja yritysvierailut ovat tärkeä osa kilpailuja ja tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden verkostoitua, kertoo projektipäällikkö Ann-Louise Erlund

Av proven ligga omkring en tredjedel mycket spridda och endast 1/5 inom antingen tusenårsgränsen (streckade linjer) eller 20 °/o gränsen (prickade linjen).. Emellertid måste

We show that while pressure decreases the tendency toward the phase separation in the paramagnetic state of bcc alloys, in the ferromagnetic state it reduces the alloy stability at

Sc praccipua caufa eil, quod agricultnra apud T ureas fere jaceat. Exinde