Vahingonkorvausoikeuden luennot

Full text

(1)MIKA HEMMO. VAHINGONKORVAUSOIKEUDEN LUENNOT HELSINGIN YLIOPISTO, SYYSLUKUKAUSI 2000. 1. Vahinkojen korvaamistavat: 2 2. Vahingonkorvausoikeuden päälohkot 3 3. Sopimuksenulkoisen vastuun ja sopimusperusteisen vastuun pääasialliset erot 4 4. Tuottamus 6 5. Alaikäisen ja mieleltään häiriintyneen vastuu 8 6. Työntekijän vastuu 9 7. Työnantajan isännänvastuu 11 8. Julkisyhteisön vastuu 12 9. Ankara vastuu 13 10. Syy-yhteysvaatimus 16 11. Korvattava henkilövahinko 19 12. Korvattava esinevahinko 21 13. Varallisuusvahinkojen asema 22 14. Kolmannelle aiheutettu vahinko 23 15. Vahingonkärsijän myötävaikutus ja tietoinen riskinotto 24 16. Kohtuusperusteinen sovittelu 25 17. Korvausoikeuden vanhentuminen ja ennenaikaisuus 26 18. Potilasvahinkojen korvaaminen 27 19. Ympäristövahinkojen korvaaminen 28. Materiaalin tekijänoikeudet kuuluvat tekijälle. Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto julkaisee sen WWW:ssä tekijän luvalla. Yleisöllä on oikeus selata sivuja sekä ottaa paperitulosteita muutamia kappaleita yksityiseen käyttöön. Tulosteita ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen.

(2) 1. Vahinkojen korvaamistavat: ♦. Vakuutus: Ø vapaaehtoinen Ø pakollinen Ø vahinkovakuutus Ø vastuuvakuutus. ♦. Sosiaalivakuutus Ø sairausvakuutusjärjestelmä Ø eläkejärjestelmät Ø subventoidut hoitopalvelut. ♦. Vahingonkorvaus Ø vahingonkorvauslain mukainen Ø erityislakiin perustuva Ø sopimusperusteinen vastuu. ♦. Vahingonkorvausoikeuden sijasta puhutaan toisinaan korvausoikeudesta tarkoittaen tällä erilaisten korvausjärjestelmien kokonaisuutta. 2 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(3) 2. Vahingonkorvausoikeuden päälohkot ♦. Vahingonkorvauslaki Ø yleislaki sopimuksenulkoisissa suhteissa. ♦. Erityislainsäädäntö Ø tuotevastuulaki Ø ympäristövahinkolaki Ø potilasvahinkolaki Ø liikennevakuutuslaki Ø rikosvahinkolaki Ø raideliikennevastuulaki Ø erityisnormeja lukuisissa muissa laeissa. ♦. Osa erityislainsäädännöstä koskee vakuutusperusteisia korvausjärjestelmiä. ♦. Sopimuksenulkoista vastuuta koskevat säädetyn lain ulkopuoliset normit Ø Etenkin ankaran vastuun kehitys oikeuskäytännössä Ø Myös esim. syy-yhteysopit VahL:n ulkopuolella. ♦. Sopimusperusteinen vastuu Ø Vastuu sopimusvelvoitteiden laiminlyönnistä Ø Varallisuusvahinkojen korvaaminen painottuu Ø Erityissäännöksiä kauppalaissa, kuluttajansuojalaissa, huoneenvuokralainsäädännössä, asuntokauppalaissa, maakaaressa, kuljetusoikeudellisessa lainsäädännössä ym.. Ø Lailla sääntelemättömien sopimustyyppien kohdalla soveltuvat yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet. 3 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(4) 3. Sopimuksenulkoisen vastuun ja sopimusperusteisen vastuun pääasialliset erot ♦. Sopimuksenulkoinen (eli deliktuaalinen eli ulkokontrahdillinen) vastuu koskee tyypillisimmin henkilöja esinevahinkojen korvaamista toisilleen ennestään vieraiden (ilman erityistä yhteistoimintaa olevien) suhteessa. ♦. Sopimusperusteinen vastuu taas turvaa sopimuksella perustettuja taloudellisia odotuksia ja tarjoaa hyvityksen sopimusvelvoitteen jäätyä täyttämättä; varallisuusvahingot etualalla. ♦. Vastuumuotoja koskevissa yleisissä periaatteissa eroja: Ø a) Tuottamusta koskeva todistustaakka yleensä käännetty sopimusvastuussa (ns. ekskulpaatiovastuu) Ø b) Varallisuusvahinkojen korvaaminen sopimuksenulkoisessa vastuussa VahL 5:1 :n rajoittamaa; sopimusvastuussa vahinkolaji korvauskelpoinen ilman erityisedellytyksiä Ø c) Sopimusoikeudellinen vastuu täytäntöönpanoapulaisista laajempaa kuin VahL:n mukainen isännänvastuu; sopimusvelallinen vastaa käyttämiensä itsenäisten yrittäjien virheistä, sopimuksenulkoisissa suhteessa isännänvastuu käsittää vain työntekijään rinnastuvat pienyrittäjät Ø d) Korvausvelvollisuuden vanhentuminen alkaa VahL:n mukaan vahingon tapahtumisesta, kun sopimussuhteissa alkuajankohtana on sopimuksen päättämishetki Ø e) Työntekijä ei VahL:n mukaisessa vastuussa työnantajan sopimuskumppanille, kun virhe työnantajan sopimusvelvoitteiden täyttämisessä Ø f) Korvattavien vahinkojen rajoittamisperiaatteissa eräitä eroja; esim. ennakoitavuuden arviointi ja kohtuusperusteinen sovittelu Ø g) Kansainvälisyksityisoikeudelliset lainvalintasäännöt erilaiset: sopimussuhteissa painottuu luontoissuoritusvelallisen kotipaikan laki, kun deliktivastuussa lähtökohtana on vahingon aiheutumispaikan laki. Esimerkkejä vastuumuodoille tyypillisistä tapauksista Sopimuksenulkoinen vastuu: KKO:1998:146 Vahingonkorvaus Tienpitäjän vastuu Yleinen tie oli tiemestaripiirien kunnossapitorajalla hiekoituksen päättyessä muuttunut äkillisesti autoilijoille ennaltaarvaamattomasti erittäin liukkaaksi. Tielaitokselle olisi ollut mahdollista toimenpiteillään estää tien käyttäjien kannalta yllättävän vaaratilanteen syntyminen. Tielaitoksen katsottiin sen vuoksi laiminlyöneen pitää tie yleisistä teistä annetun lain 11 §:n mukaisessa ajoneuvoliikennettä tyydyttävässä kunnossa. Valtio velvoitettiin korvaamaan ajoneuvojen tieltä suistumisesta aiheutuneet vahingot.. Ään. 4 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(5) KKO:1994:62 Vahingonkorvaus Korvattava vahinko: kipu ja särky Teon julmuudella ja raakuudella katsottiin pahoinpitelyrikoksessa olevan merkitystä kivusta ja särystä tuomittavan korvauksen määrää arvioitaessa. Ään.. Sopimusperusteinen vastuu: KKO:1997:199 Vahingonkorvaus Sopimussuhteeseen perustuva vastuu Syy-yhteys Toimeksianto A menetti kansainvälisessä keilailukilpailussa voittamansa poikkeuksellisen arvokkaat palkinnot keilapallon osoittauduttua sääntöjen vastaiseksi. Pallon oli A:n toimeksiannosta porannut B, joka oli alan ammattilainen. A:n korvauskanne hylättiin osaksi sen vuoksi, ettei vahingon suuruus ollut ennalta arvattavissa, ja osaksi A:n oman myötävaikutuksen johdosta, joka oli ilmennyt siten, ettei hän ollut tarkistuttanut pallon sääntöjen mukaisuutta. Ään. KKO:1998:57 Vahingonkorvaus Sopimussuhteeseen perustuva vastuu Kiinteistönvälittäjä Pankki Osakeyhtiö B myi A:lle asunto-osakkeensa, jotka olivat pankissa vakuutena yhtiön velasta. Kauppaa tehtäessä kaupan osapuolten ja kiinteistönvälittäjän edustajan lisäksi läsnä ollut pankin edustaja ilmoitti A:lle B:n pankkitilin tarkoituksin, että osakkeet vapautuvat A:lle tämän maksaessa loppukauppahinnan tuolle tilille. Myöhemmin B:n edustaja erehdytti A:n maksamaan loppukauppahintaa edustajan omalle tilille ja käytti varat muuhun kuin B:n velan maksuun. Kysymys siitä, olivatko kiinteistönvälittäjä ja pankki vastuussa A:lle näin aiheutuneesta vahingosta.. Vastuumuotojen raja-alue: KKO:1998:88 Vahingonkorvaus Ankara vastuu Selluloosatehtaalla rakennustyössä työskennellyt työntekijä oli vuosina 1960 1975 työssään altistunut asbestille, jonka seurauksena hänessä oli vuonna 1991 todettu asbestista johtuva sairaus. Työnantaja ei ollut tuottamuksesta riippumatta vastuussa työntekijälle aiheutuneesta vahingosta. KKO:1999:48 Urakkasopimus Vahingonkorvaus Korvattava vahinko Asunto-osakeyhtiö oli urakkatarjouspyynnössään sitoutunut noudattamaan rakennusalan urakkakilpailun periaatteita (RT 16-10182). Se oli noita periaatteita rikkoen urakkatarjousten avaamisen jälkeen ryhtynyt neuvottelemaan tarjouksen tekijöiden kanssa urakkahinnoista ja hyväksynyt sen jälkeen muun kuin alun perin edullisimman tarjouksen tehneen rakennusliikkeen uuden halvemman tarjouksen. Rakennuttaja velvoitettiin korvaamaan alunperin edullisimman tarjouksen tehneelle rakennusliikkeelle urakan menettämisestä aiheutunut vahinko, jota arvioitaessa pidettiin lähtökohtana niin sanottua positiivista sopimusetua. Ään.. ♦. VahL ei koske sopimukseen perustuvaa vastuuta; joissakin tapauksissa lakia on kuitenkin sovellettu analogisesti (esimerkiksi kärsimyksen korvaamisperusteet sopimussuhteissa). ♦. VahL ei myöskään koske muussa laissa säänneltyä vastuuta, joten deliktuaalinen erityislaki sivuuttaa sen; tavallista on kuitenkin, että erityislaissa viitataan joiltakin osin VahL:iin (esim. henkilöja esinevahinkokorvauksen sisällön osalta). 5 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(6) 4. Tuottamus ♦. Käsitteistö: Ø tuottamus = tahallisuus + huolimattomuus Ø toisaalta tuottamuksesta puhutaan myös huolimattomuuden synonyyminä. ♦. Tuottamuksen asteet: Ø tahallisuus (dolus determinatus, dolus directus, dolus eventualis) Ø lievä, tavallinen, törkeä huolimattomuus Ø ellei toisin säädetty, mikä tahansa tuottamuksen asteista Ø saa aikaan tuottamusperusteisen vastuun Ø eräissä tapauksissa tuottamusasteen tunnistaminen kuitenkin tarpeen (- työntekijä ei vastaa lievästä huolimattomuudesta - tahalliseen vahinkoon perustuvan vastuun sovittelu edellyttää erityisiä syitä - vakuutusoikeudessa paljon erityismerkityksiä). ♦. Normiperusteinen tuottamusarviointi Ø lainsäädännössä, viranomaisohjeessa, järjestyssäännössä, alan tai ammattikunnan tapaohjeissa, yrityksen sisäisessä normistossa tms. lähteessä asetetun toimintavelvollisuuden rikkominen Ø poikkeamiseen liittyy yleensä presumtiivinen tuottamus; toisaalta normin mukainen käyttäytyminen on defenssiperuste tuottamusväitettä vastaan (esim. asbestitapaus KKO 1998:87) Ø merkitystä myös vastaavissa tilanteissa vallitsevilla käyttäytymistavoilla (bonus pater familias). ♦. Riskiperusteinen arviointitapa Ø valitun toimintatavan taloudellisia vaikutuksia verrataan vaihtoehtoiseen menettelyyn (esim. pidemmälle meneviin turvallisuustoimenpiteisiin, riskialttiista toiminnasta pidättymiseen tms.) Ø amerikkalainen ratkaisu United States v. Carroll Towing Co. (1947), jossa verrattiin: a) odotettavissa olevan vahingon suuruutta ja aiheutumistodennäköisyyttä, ja b) vahingon välttämiseksi vaadittavien kustannusten suuruutta Ø KKO 1989:129: ravikilpailun järjestäjältä edellytettiin varavalaistusjärjestelmää, kun tämän turvatoimen kustannukset eivät olleet kohtuuttomia järjestäjille kertyvään tuottoon nähden Ø mahdollista myös vertailla vahingonaiheuttajan ja vahingonkärsijän keinoja välttää vahinko (ja niiden kustannuksia). ♦. Normiperusteinen tuottamusarviointi ensisijainen silloin, kun tällainen lakimääräinen normi voidaan löytää; avoimessa argumentaatiotilanteessa riskiperusteinen lähestymistapa käyttökelpoinen. 6 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(7) ♦. Tuottamuksen toteaminen edellyttää yleensä sitä, että vahingonaiheuttajalla on ollut tekohetken näkökulmasta mahdollinen toisintoimimismahdollisuus, joka olisi tuon ajankohdan tietojen mukaan johtanut parempaan tulokseen (esim. KKO 1999:105). ♦. Tuottamusarvioinnin objektiivisuus/subjektiivisuus (kysymys siitä, koskeeko kaikkia sama arviointistandardi vai otetaanko yksilölliset ominaisuudet huomioon) Ø pääsääntönä objektiivinen arviointi, ts. yksilöllisiin heikkouksiin ei voi vedota moitetta lieventävästi Ø poikkeuksena alaikäisten (VahL 2:2) ja mieleltään häiriintyneiden (VahL 2:3) vastuu, jossa vaatimustaso tätä ryhmää varten mitoitettu Ø itse aiheutettu arviointikyvyn heikentyminen ei tuota etua (VahL 2:3) Ø normaalia ankarampi vaatimustaso asiantuntijapalvelujen tarjoajilla ja mm. yleisötilojen sekä teiden ja katualueiden ylläpitäjillä. ♦. Anonyymi tuottamus riittää vastuuseen silloin, kun aiheuttajana organisaatio; aiheuttajaa ei tarvitse yksilöidä. ♦. Laiminlyönti voi perustaa vastuun, jos aiheuttajalla on ollut erityinen velvollisuus toimia toisen eduksi. ♦. Oikeuttamisperusteet voivat estää vastuun: hätävarjelu, pakkotila, virkavelvollisuuden mukainen toiminta. 7 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(8) 5. Alaikäisen ja mieleltään häiriintyneen vastuu ♦. Näiden ryhmien vastuu pääsääntöisesti ”kohtuulliseen korvaukseen” rajoittuvaa, ei täyden korvauksen periaatteen mukaista; täysi korvaus ei kuitenkaan poissuljettu. ♦. Kompensaatiovaikutus näissä tapauksissa alhainen, ja korvausvastuulla paljolti preventiivisiä ja yhteiskuntamoraalia ylläpitäviä tehtäviä. ♦. VahL 2:2: alle 18-vuotiaan korvausvastuun mitoittamisessa otetaan huomioon a) ikä ja kehitystaso, b) vahingon aiheuttajan ja kärsijän varallisuusolot, c) muut olosuhteet. ♦. VahL 2:3: mielisairaan ja vajaamielisen vastuussa taas a) henkilön tila, b) teon laatu, c) vahingon aiheuttajan ja kärsijän varallisuusolot, d) muut olosuhteet. ♦. Alaikäisen korvausvastuulla ei kiinteää alaikärajaa; esim. 7-vuotiaita velvoitettu korvaukseen (KKO 1984 II 93; 250.000 markan vahingosta 20.000 mk). ♦. 15-vuotta täyttäneiden rikosperusteinen korvausvastuu usein täysimääräistä (KKO 1983 II 26, 1991:73); Ruotsissa mietitty yhteiskuntaan sopeuttamisnäkökohtien merkitystä. ♦. Nuorempien vastuu yleensä soviteltua hyvinkin moitittavissa teoissa (KKO 1996:117, 13vuotiaan tahallisesti aiheuttama tulipalo). ♦. Vanhemmat korvausvastuussa vain oman tuottamuksensa perusteella Ø Valvontatuottamus (KKO 1983 II 41: vanhemmat eivät valvoneet, että 7-vuotias ei pääse yksin heittämään tikkaa; 1981 II 124: vanhemmat laiminlyöneet puuttua 16-vuotiaan pienoiskiväärin käyttöön) Ø Kasvatustuottamus (KKO 1981 II 170: 9-vuotiaan isä oli sanonut pojalleen, että tämä saa heti lyödä takaisin, jos joku tarttuu kiinni). ♦. Psyykkisesti häiriintyneen kohdalla ymmärryskyvyn taso keskeinen lähtökohta Ø Vakuutustapauksessa KKO 1995:125 tulipalon aiheuttaneen kehitysvammaisen katsottiin menetelleen törkeän huolimattomasti. Aiheuttajan älyllisen toimintatason katsottiin vastaavan 6-7 -vuotiasta. Ø Mielisairauden, kehitysvammaisuuden tms. syyn vuoksi laitokseen sijoitetun aiheuttama esinevahinko korvataan RikosvahinkoL:n perusteella valtion varoista. 8 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(9) 6. Työntekijän vastuu ♦. Taustanäkökohtia: teknistymisen mukanaan tuomat usein taloudelliselta arvoltaan suuret riskit, työnantajan vakuuttamismahdollisuudet, työnantajan direktio-oikeus ja siitä seuraava työntekijän rajoitettu mahdollisuus valita tehtäviään, yksityishenkilöiden keskimäärin heikko kantokyky. VahL 4 luvun mukaiset säännöt:. ♦. Koskevat ulkopuoliset vahingonkärsijän vaatimusta ja työnantajan korvausvaatimusta (joka joko a) seurausta työnantajan kärsimästä välittömästä vahingosta tai b) regressivaatimus). ♦. Tuottamusasteen merkitys: lievä huolimattomuus ei vastuuta; tahallisuus täysi korvaus, ellei erityistä syytä alentaa. ♦. Tavallinen ja törkeä huolimattomuus VahL 4:1.1 :n mukainen kohtuulliseen määrään rajoitettu vastuu; arviointiperusteina a) vahingon suuruus, b) teon laatu, c) vahingon aiheuttajan asema, d) vahingon kärsineen tarve, e) muut olosuhteet. ♦. Sääntely muistuttaa alaikäisten ja psyykkisesti häiriintyneiden vastuuta; erona kuitenkin huomattava, että työntekijään sovellettava tuottamusarvioinnin mittapuu on korkeampi, ja voi erityisasiantuntijan kohdalla olla sangen vaativakin. ♦. Ns. kanavointisääntö: työntekijän vastuu toissijaista työnantajan vastuuseen nähden, ja korvaus voidaan periä vain siltä osin kuin korvausta ei voida saada työnantajalta; vastuu realisoituu siten:. ♦. Ns. kanavointisääntö: työntekijän vastuu toissijaista työnantajan vastuuseen nähden, ja korvaus voidaan periä vain siltä osin kuin korvausta ei voida saada työnantajalta; vastuu realisoituu siten: Ø Työnantajan ollessa maksukyvytön Ø Työnantajan lopetettua toimintansa. ♦. Kun työntekijä tuomitaan korvausvelvolliseksi, tuomioon otetaan lausuma siitä, että korvausvastuu voidaan panna täytäntöön vain em. edellytyksin; tuomio voidaan siten antaa, vaikka työnantaja olisikin vastuukykyinen, mutta täytäntöönpano ei tule kysymykseen. ♦. Kanavoinnin mukainen vastuun toissijaisuus ei päde, jos työntekijä on aiheuttanut vahingon tahallaan; korvaus voidaan tällöin saada suoraan työntekijältä. ♦. Käytännössä ei yleensä ole tarvetta ajaa kannetta työntekijää vastaan kompensaation saamiseksi, ja vahingonkärsijä voi vapaasti jättää työntekijän kanteen ulkopuolelle Ø Joskus prosessitaktiset syyt voivat vaikuttaa: työntekijä on esteellinen todistajaksi, jos hänet on haastettu vastaajaksi. ♦. Työsopimuksessa ei voida pätevästi sopia, että työntekijän vastuu olisi ankarampi kuin VahL 4 luvun mukainen (VahL 7:1). 9 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(10) ♦. Työsopimuksessa ei voida etukäteen pätevästi sopia, että työntekijän vastuu olisi ankarampi kuin VahL 4 luvun mukainen (VahL 7:1) Ø Tämä ei estä sopimasta jo aiheutuneen vahingon korvaamisesta, eikä tällaisen korvaussopimuksen mukaisen tuloksen tarvitse välttämättä vastata sitä, mitä VahL 4:1 :stä olisi seurannut Ø Korvaussopimus kuitenkin soviteltavissa, mikäli vastuu on Ø kohtuuton ja muut olosuhteet puoltavat sovittelua. ♦. Prosessioikeudellinen erityispiirre VahL 7:5 :ssä: työntekijän tai työnantajan vastuuta koskevassa jutussa varattava sille VahL 3 tai 4 luvun mukaan vastuussa olevalle, jota ei ole haastettu vastaajaksi, tilaisuus tulla kuulluksi. ♦. Edellä esitetyt työntekijän vastuuperiaatteet koskevat myös: Ø virkamiehiä, Ø asevelvollisia (eräin poikkeuksin) Ø oppi-, hoitotai rangaistuslaitoksissa työtä suorittavia. ♦. Työntekijän vastuu työnantajan sopimuskumppania kohtaan määräytyy eri tavoin kuin VahL:n mukaan: Ø KKO:n täysistuntoratkaisut 1992:165 ja 1992:166: ”Lakimies ei ollut korvausvastuussa lahjansaajalle myöskään vahingonkorvauslain nojalla, koska hänen virheensä oli tapahtunut vain pankin sopimusvelvoitteen täyttämisessä.” Ø Sulkeutuuko VahL:n mukainen vastuu kategorisesti pois? Ø Voiko törkeä huolimattomuus tai tahallisuus tai työntekijän korkea asema vaikuttaa? Onko vastuu mahdollista perustaa muuhun normistoon kuin VahL:iin? Ø Jos vahinko aiheutuu työnantajan sopimuskumppanille, mutta muuten kuin työnantajan sopimusvelvoitteita täytettäessä, prejudikaatit eivät näytä soveltuvan. 10 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(11) 7. Työnantajan isännänvastuu ♦. Työnantaja vastaa ulkopuolista kohtaan vahingosta, jonka työntekijä aiheuttaa tuottamuksella työssään (VahL 3:1). ♦. Isännänvastuun perusteluja: vahingonkärsijän suojaaminen, työntekijän työstä seuraavan hyödyn koituminen työnantajalle, työnantajalla oleva työn järjestely-, valvontaym. mahdollisuus, työnantajan vakuutusmahdollisuus. ♦. ”Työssä”-tunnusmerkin tulkinta suhteellisen laajaa, käsittää työaikana aiheutetut vahingot, joiden kohdalla työntekijän toiminta ei olennaisesti poikennut työnkuvasta Ø Isännänvastuu käsittää tahallisiakin vahinkoja, jos näiden riski ko. työlle tyypillinen Ø Ulkopuolelle jäävät teot, jotka selvästi työhön liittymättömiä Ø (esim. asiakkaan pahoinpitely). ♦. Edellytyksenä työntekijän tuottamus, mutta työnantajan tuottamusta ei vaadita (ts. tässä merkityksessä vastuu on ankaraa). ♦. Työntekijän lisäksi isännänvastuu käsittää sellaisen itsenäisen yrittäjän aiheuttaman vahingon, joka on rinnastettavissa työntekijään Ø Rinnastuksen olemassaoloa arvioitaessa otetaan huomioon toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet Ø. -KKO 1992:142: rinnastus koski itsenäistä kaivinkoneyrittäjää, jolla ei ollut palkattuja apulaisia ja joka oli suorittanut työtään toimeksiantajan suunnitelmien ja ohjeiden mukaisesti työsuhteeseen rinnastuvalla tavalla. ♦. Anonyymi tuottamus riittää: vahingon aiheuttanutta työntekijää ei tarvitse yksilöidä. ♦. Työnantaja voi vastata myös oman tuottamuksensa perusteella, jos esimerkiksi opastanut tai valvonut työntekijöitään puutteellisesti, tämä omaan tuottamukseen perustuva vastuu voi koskea myös isännänvastuun ulkopuolella olevan itsenäisen yrittäjän aiheuttamaa vahinkoa.. ♦. Orgaanin (osakeyhtiössä toimitusjohtajan ja hallituksen) tuottamus luetaan yhteisön omaksi tuottamukseksi. ♦. Työnantajan vastuun sovittelua koskee VahL 3:6, korvausvelvollisuuden ”ilmeinen kohtuuttomuus”, vrt. VahL 2:1.2 (ovatko säännökset järkevässä suhteessa toisiinsa). 11 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(12) 8. Julkisyhteisön vastuu ♦. Tuottamusvastuuta, joka VahL:ssa erityissääntelyn kohteena. ♦. Julkisyhteisön vastuu voi syntyä: Ø Julkisen vallan käytöstä, jota VahL:n erityispiirteet (ja seuraava esitys) koskevat Ø Muusta tosiasiallisesta tai yksityisoikeudellisesta toiminnasta, jonka osalta vastuu ei poikkea VahL:n yleisperiaatteiden mukaisesta. ♦. Julkisen vallan käyttöä koskevat vastuusäännöt soveltuvat myös sellaisiin eijulkisyhteisöihin, joille on uskottu julkisen vallan käyttötehtäviä, esimerkiksi Helsingin yliopisto, asianajajaliitto, keskuskauppakamari ym.. ♦. Standardisäännös (VahL 3:2.2): korvausvelvollisuus syntyy vain, ”milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu” Ø Merkitys hieman kiistanalainen Ø Viittaa lievennettyyn tuottamusarviointiin Ø Joskus yhdistetty myös ns. normin suojatarkoitukseen Ø Poistamista ehdotettu kaavaillun VahL:n uudistamisen yhteydessä. ♦. VahL 3:4 :ssä muutoksenhakuvaatimus: jos valtion tai kunnan viranomaisen virheellisen menettelyn vuoksi vahinkoa kärsinyt on jättänyt pätevättä syyttä hakematta muutosta, ei ole oikeutta korvaukseen vahingosta siltä osin kuin se olisi voitu välttää muutoksenhaulla Ø Mikä on pätevä syy? Asiantuntemuksen tai varojen puute? Ø Ylimääräisten muutoksenhakukeinojen asema?. ♦. Eräissä tapauksissa vahingonkorvauskanteen tutkimisen edellytyksenä on se, että viranomaisen päätös on kumottu tai virheen tehnyt on todettu syylliseksi virkarikokseen. Sääntö koskee: Ø Valtioneuvoston, ministeriön päätöstä Ø Tuomioistuimen, tuomarin päätöstä. ♦. Erityinen julkisyhteisön koskeva vastuusäännös luotsauksesta: VahL 3:7 :n mukaan valtio ja kunta eivät vastaa luotsauksessa aiheutetusta vahingosta Ø Riski hoidettava alus- tai kuljetusvakuutuksella. 12 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(13) 9. Ankara vastuu ♦. Ankara vastuu voidaan nähdä toimintaperusteiseksi vastuuksi, kun taas tuottamusvastuu on tekoperusteista Ø Ankaran vastuun vallitessa ei tarvitse ottaa kantaa minkään teon hyväksyttävyyteen, vaan lähinnä arvioida sitä, onko vahingolla ja ankaran vastuun perustavalla toiminnalla riittävä yhteys. ♦. Perusteina ankaran vastuun langettamiselle esitetty muun muassa seuraavia näkökohtia: Ø Vahinkokustannusten internointi osaksi (elinkeino)toiminnan kustannuksia ja niiden ohjaaminen hintamekanismin kautta suoritteiden hintoihin Ø Toiminnalla tavoiteltavan taloudellisen edun ja toimintaan liittyvien vahinkokustannusten ohjaaminen saman tahon kannettavaksi Ø Toiminnanharjoittajan vakuutusmahdollisuudet Ø Vahingonkärsijän suojantarve Ø Oletus siitä, että vahingot olisivat useissa tapauksissa loppujen lopuksi kuitenkin tuottamuksella aiheutettuja, jolloin ankara vastuu yksinkertaistaa selvittelyä. ♦. Lakiin perustuvia tuottamuksesta riippumattoman vastuun tilanteita: Ø Tuotevastuu (kuluttajia kohtaan) Ø Ympäristövahingot (tehosteena toissijainen vakuutusjärjestelmä Ø Potilasvahingot (vakuutusjärjestelmä) Ø Liikennevahingot (vakuutusjärjestelmä) Ø Raideliikennevahingot Ø Ydinvastuu Ø Aluksen omistajan vastuu öljyvahingosta Ø Ilma-aluksen haltijan vastuu omaisuudesta henkilölle tai omaisuudelle, jota ei kuljeteta ko. ilma-aluksessa Ø Ammattimainen perintätoiminnan harjoittaminen Ø Henkilö-, kiinteistö-, arvo-osuusrekisterin pitäminen Ø Vastuu syyttömästi vangitulle tai tuomitulle Ø Vastuu sähköturvallisuuslain mukaisesta sähkövahingosta Ø OK:n mukainen turvaamistoimeenpiteen hakijan vastuu Ø Julkisiin hankintoihin perustuva hankkijan vastuu Ø Naapuruussuhdelain eräät säännökset. 13 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(14) ♦. Oikeuskäytännössä omaksuttu ankara vastuu Ø Ns. erityisvaaralliset toimintamuodot: räjäytystyö (KKO 1957 II 10, 1963 II 93), autokilpailujen järjestäminen (1972 II 97), kovapanosammuntojen järjestäminen (1982 II 94) Ø Työnantajan koneiden tai laitteiden puutteellisuuksista työntekijöille aiheutuneissa vahingoissa (KKO 1990:55, 1991:156) Ø Valtiolla rokotuksen aiheuttamasta henkilövahingosta, kun valtio oli järjestänyt erityisen rokotuskampanjan (KKO 1995:53). ♦. Arvioitaessa mahdollisuutta asettaa tuottamuksesta riippumaton vastuu ilman nimenomaista lainsäännöstä huomiota kiinnitetty muun muassa seuraaviin seikkoihin: Ø Toimintaan liittyy normaalista poikkeava vahinkoriski Ø Tilanteen samankaltaisuus niiden toimintamuotojen kanssa, joita koskeva ankara vastuu perustuu säädettyyn lakiin Ø Osapuolten mahdollisuudet vaikuttaa vahinkoriskiin Ø Toiminnasta koituvan hyödyn jakaantuminen Ø Muiden, osittaisen korvauksen tarjoavien korvausjärjestelmien olemassaolo (KKO 1998:88, asbestitapaus) Ø KKO 1997:48 "Turvetuotantoa ei voida sinänsä pitää vaarallisena toimintana. Turpeen nostamiseen on kuitenkin selvitetty liittyvän ilmeinen tulipalon vaara, joka ei aina ole vältettävissä tavanomaisella huolellisuudella. Tulipalon syttymisestä ja sen leviämisestä saattaa aiheutua huomattavia vahinkoja ulkopuolisille, joiden mahdollisuudet estää vahinkojen syntyminen ja suojautua vahingoilta ovat rajoitetut verrattuna toiminnan harjoittajan mahdollisuuksiin toimia vahinkoriskien ja -seurausten minimoimiseksi. Näin ollen on perusteltua, että turpeennoston harjoittaja, joka toiminnallaan tavoittelee taloudellista hyötyä, myös kantaa riskin siitä johtuneista väistämättömistä vahingoista tuottamuksesta riippumatta. Tätä kannanottoa puoltavat lisäksi yhtäläisyydet, jotka vallitsevat tämän tilanteen ja äsken mainituissa laeissa ankaran vastuun alaisiksi säädettyjen tilanteiden kesken. Ø KKO 1995:53: "Tuottamuksesta riippumattoman vahingonkorvausvastuun on kirjoitetun lain ulkopuolella katsottu voivan tulla kysymykseen vain rajoitetusti. Johanna Halonen on saanut rokotuksen massarokotusohjelman yhteydessä. Kysymyksessä ei ollut ainoastaan rokotettavien itsensä suojaaminen tautia vastaan vaan terveysviranomaisten pelkäämän polioepidemian torjuminen joukkomittaisella rokottamisella, johon koko väestöä oli voimakkaasti kehotettu osallistumaan. Kysymys oli siten myös rokotettaville asetetusta vastuusta muiden terveydestä. Massarokotuksen yhteydessä ei ole mahdollista yksilöllisesti tutkia jokaista rokotettavaa ja häneen mahdollisesti liittyviä riskitekijöitä. Myöskään rokotettavalla itsellään tai hänestä vastaavilla henkilöillä ei ole mahdollisuutta osaltaan perusteellisesti harkita riskejä. Tällaisessa tilanteessa rokotuksen toimeenpanijan tulee kantaa vastuu rokotuksen aiheuttamista yllättävistä vahingoista, joita enempää rokotuksen toimeenpanijat kuin rokotettavat itse eivät ole pystyneet ennakoimaan.". ♦. Ankaran vastuun tapauksissa vastuun syntyminen ei edellytä kenenkään tuottamusta, eikä tuottamuksen puuttuminen kelpaa vastuun estäväksi defenssiksi. 14 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(15) ♦. Vastuu voi sen sijaan estyä (tai supistua täyden korvauksen mukaisesta), jos: Ø Vahingon on aiheuttanut ankarassa vastuussa olevan kannalta ylivoimainen tapahtuma, esim. luonnonilmiö tms. (ks. raideliikennevastuulaki, ydinvastuulaki); ylivoimaisen esteen asema defenssinä ei kuitenkaan ole selvä siltä osin kuin asiasta ei ole nimenomaista säännöstä Ø Vahingonkärsijän myötävaikutus on ollut osasyynä vahinkoon tai lisännyt sen suuruutta; eräiltä osin myötävaikutus on säädetty korvausta supistavaksi vain silloin, kun se ilmentää törkeää huolimattomuutta (potilas-, raideliikenneja ydinvahingot; vrt. sähköturvallisuuslaki: muu kuin lievä huolimattomuus) Ø Joissakin tapauksissa voidaan myös vedota siihen, että kyseisen vahingon riskiä ei kyetty ennakoimaan parhaankaan tieteellisen tiedon perusteella (ns. kehittelyvahinkotilanne); tältä osin erilaisia ratkaisulinjoja niin kansainvälisesti (tuotevastuu) kuin kansallisestikin (vrt. tuotevastuu/asbestin käyttöön liittyvä vastuu) Ø KKO 1998:88: "Kysymys on siitä, onko työnantajan, joka elinkeinotoiminnassaan on käyttänyt tällaista jälkikäteen erittäin vaaralliseksi osoittautunutta rakennusja eristysainetta, kannettava vastuu tästä johtuneista vahingoista, jotka eivät ole olleet enempää työnantajan kuin työntekijänkään ennalta arvattavissa. Hovioikeuden mainitsemista syistä riskin sälyttäminen tällaisessa tilanteessa työnantajalle, jota useimmiten voidaan pitää työsuhteessa vahvempana osapuolena, voisi tuntua luontevalta. Tällaisen yleisen periaatteen omaksuminen ilman kirjoitetun lain tukea saattaisi kuitenkin johtaa työnantajan kannalta arvaamattomiin ja kohtuuttomiinkin seurauksiin. Työntekijän osalta kohtuuttomuutta taas on omiaan vähentämään se, että työntekijät on vakuutettu työtapaturmien ja ammattitautien varalta ja pääosa vahingoista tulee sitä kautta korvatuksi. Näin ollen myöhemmin tapahtunut tiedon lisääntyminen asbestin todellisesta vaarallisuudesta ei voi johtaa siihen, että asbestia käyttäneelle työnantajalle jälkikäteen asetettaisiin tuottamuksesta riippumaton vastuu asbestin aiheuttamista vahingoista. Yhtiö ei ole siten vastuussa Tyvelän sairaudesta aiheutuneista vahingoista myöskään ankaran vastuun perusteella.". ♦. Ankaraan vastuuseen saattaa liittyä normaalia alhaisempi syy-yhteysvaatimus. 15 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(16) 10. Syy-yhteysvaatimus ♦. Aiheuttaminen puuttumista odotettavissa oleviin tapahtumakulkuihin (joko status quon häiritsemistä tai odotettavissa olevan kehityksen estämistä). ♦. Aiheutumistilanteita voidaan selittää eri tavoin riippuen syy-yhteysarvioinnin tarkoituksesta Ø Samaa tapahtumaa voidaan kuvata sanomalla: Ø Luunmurtuma aiheutti työkyvyttömyyden Ø Kuljettajan iskeytyminen kojelautaa vasten aiheutti luunmurtuman Ø Kuljettajan ajovirhe aiheutti tieltä suistumisen Ø Ajovirheen aiheutti kuljettajan väsymys. ♦. Vahingon aiheutuminen voi edellyttää useiden olosuhteiden olemassaoloa; nämä voivat olla inhimillisiä tekoja tai näistä riippumattomia taustaolosuhteita. ♦. Välttämätön syy (conditio sine qua non, "but for"): X on seuraus Y:n välttämätön edellytys, jos X:n poistaminen edeltävästä tapahtumakulusta johtaisi seuraus Y:n poistumiseen Ø Tekijän poistaminen tapahtumakulusta merkitsee, että sen tilalle oletetaan norminmukainen tai muu normaali tapahtumakulku Ø Auttaa sulkemaan pois eräitä ei-aiheuttamistekijöitä, mutta ei kykene sellaisenaan tarjoamaan kaikissa tilanteissa päteviä juridisia ratkaisuja Ø Jos esimerkiksi kaksi teollisuuslaitosta laskee päästöjä samaan vesistöön niin, että kummankin päästöt yksin riittäisivät pilaamaan vesistön, em. arviointitavan mukaan kumpikaan ei olisi välttämätön syy (seuraus syntyisi, vaikka toisen teko jäisi pois) Ø Osa välttämättömistä syistä juridisesti irrelevantteja: esim. palovahingon välttämätön edellytys on palamisen edellyttämä hapen käsilläolo. ♦. Riittävä syy: X on Y:n riittävä syy, jos X:n käsilläolo on yksinään ollut riittävä aiheuttamaan Y:n (tietty luonnonolojen normaalitila oletettuna taustana) Ø Päästöesimerkissä kummankin teollisuuslaitoksen päästöt ovat yksinään riittävä syy vahinkoon Ø Paloesimerkissä hapen käsilläolo ei riittävä syy. ♦. NESS-kausaliteetti (necessary element of a sufficient set): X on Y:n syy, jos ja vain jos X on välttämätön osa Y:tä edeltävää seikastoa, joka on ollut riittävä Y:n aikaansaamiseksi. ♦. Ajallisesti peräkkäisten aiheuttamisprosessien ongelma: A joutuu B.n syystä työkyvyttömäksi, myöhemmin C aiheuttaa A:lle vahingon, joka olisi saanut aikaan saman seurauksen. 16 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(17) ♦. Syy-yhteyttä koskeva näyttövaatimus Ø Ongelmallinen biologis-kemiallisten aiheutumisprosessien yhteydessä, esim. altistussairaudet Ø Luonnontieteellinen ja oikeudellinen käsitys syy-yhteysnäytöstä eri asioita: juridiikassa näyttövaatimusta ei tarvitse asettaa yhtä korkealla kuin esim. lääketieteessä Ø Yleisen tason syy-yhteys ja yksilöllinen syy-yhteys eri asioita Ø Varma/hyvin todennäköinen/todennäköinen/mahdollinen/ei-poissuljettu aiheutumissuhde Ø Alennettu näyttövaatimus esim. ammattitautilaissa, työtapaturmalaissa, potilasvahinkolaissa, ympäristövahinkolaissa Ø Näyttövaatimus voidaan säännellä joko todennäköisyysasteeseen tai todistustaakan jakoon puuttumalla Ø Yleiset todistustaakan jakoperiaatteet huomionarvoisia: näyttömahdollisuudet, alkuperäistodennäköisyys, aineellisen oikeuden tavoitteiden toteuttaminen. ♦. Adekvaattisuus/ennakoitavuusrajoitus: kaikkia vastuuperusteeseen nähden syy-yhteydessä olevia vahinkoja ei korvata; yleensä rajanvetokriteerinä käytetään sitä, onko vahingon mahdollisuus ja suuruus ollut aiheuttajan ennalta arvattavissa tekotai toimintahetkellä Ø Keino suojata toimijoita kohtuuttomilta vastuuriskeiltä Ø Tuottamuksen korkea-asteisuus saattaa laajentaa vastuun ulottuvuutta Ø Vahingon ennakoitavuus voi perustua riskin yleiseen tunnettavuuteen tai korvausvelvollisella vahingonkärsijän olosuhteista oleviin erityistietoihin Ø Ennakoitavuusvaatimus tunnetaan myös sopimussuhteissa; erona se, että sopimuspuolten välinen yhteistoiminta helposti johtaa laajempaan riski-informaation välittymiseen kuin deliktisuhde, Ø Ennakoitavuusarviointi voidaan kohdistaa sekä vahinkotapahtuman että vahingon määrän ennakoitavuuteen; kumman tahansa puutteellinen ennakoitavuus kaventaa vastuuta Ø Esimerkkejä: KKO 1997:3: Asunto-osakeyhtiön oli viivytellyt kannanottoa siihen, edellyttikö tietty huoneistossa tehtävä työ yhtiön suostumusta. Tämä johti osakkaan tekemän esisopimuksen raukeamiseen. Yhtiölle ei kuitenkaan syntynyt korvausvastuuta kauppahinnan saamatta jäämisestä, koska se ei ollut ollut tietoinen esisopimuksesta. KKO 1996:47: A oli tuomittu avunannosta ajoneuvon luvattomaan käyttöönottoon, kun hän oli kuljettanut varkaat autoliikkeen pihaan tietäen näiden tarkoituksesta. Kun auto myöhemmin vahingoittui tavalla, jota voitiin pitää luvattomalle käytölle tyypillisenä, vahinko oli ollut A:n ennalta arvattavissa. 17 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(18) KKO 1990:163: A uhkasi asunnossa veljeään leipäveitsellä. Viereisessä huoneessa ollut B pelästyi ja hyppäsi parvekkeelta. A ei ollut korvausvelvollinen B:lle aiheutuneista vammoista, koska hän ei ollut uhannut B:tä eikä B:n pudottautuminen parvekkeelta ollut ennalta arvattavissa. Ø Vahingonvaaran ennakoitavuus kuuluu myös tuottamuksen edellytyksiin. ♦. Normin suojatarkoitus: vaikka teko olisi jonkin toimintaa sääntelevän normin vastainen, se ei perusta korvausvelvollisuutta, jos normin tarkoituksiin ei kuulu tällaisten vahinkojen välttäminen Ø KKO 1997:49: RO oli laiminlyönyt valvoa, että perunkirjoitus toimitettiin ja perukirja annettiin oikeuteen säädetyssä ajassa. A ei ollut saanut tietoa perittävän kuolemasta ja oli siten menettänyt oikeutensa perintöön. A:n kanne valtiota vastaan hylättiin, kun tuomioistuimen valvontavelvollisuuden tarkoituksena ei ollut, että perillinen saisi tiedon perittävän kuolemasta. ♦. Vahingon korvauskelpoisuus edellyttää, että se on ennakoitava ja loukatun normin suojatarkoituksen piirissä; käytännössä ensimmäinen rajoitustapa on yleensä tärkeämpi. 18 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(19) 11. Korvattava henkilövahinko ♦. VahL 5:2: sairaanhoitokustannukset, muut vahingon aiheuttamat kulut, tulojen tai elatuksen vähentyminen, kipu ja särky, vika ja pysyvä haitta. ♦. Sairaanhoitokustannukset: Ø Huomattava julkisen terveydenhoidon ja sairausvakuutusjärjestelmän merkitys; korvausta voi saada vain omavastuuosuudesta Ø Miten suhtaudutaan kokeellisiin ja erityisen kalliisiin hoitomuotoihin? Millaista vaikuttavuutta edellytetään?. ♦. Muut kustannukset: Ø Esim. apuvälineiden hankinta, asunnossa tehtävät muutokset, kuntoutusmenot Ø Sen sijaan vaatteiden tarpeettomaksi käymistä ei pidetty korvauskelpoisena (KKO 1999:90), koskee ilmeisesti myös esim. harrastusvälineitä; korvauskelpoisia siten lähinnä vain vahingon jälkeen aiheutuvat kustannukset. ♦. Tulon menetys: Ø Tilapäisen tai pysyvän työkyvyttömyyden ajalta Ø Jos työkyvyttömyys koskee vain entistä ammattia, edellytetään mahdollisuuksien mukaan toiseen työhön kouluttautumista ja hakeutumista; korvaus tällöin siltä ajalta minkä tämä kohtuudella vie Ø Nuorelle henkilölle korvattu myös koulutuksen viivästymisen aiheuttama ansion menetys (KKO 1997:113). ♦. Elatuksen menetys Ø Kolmannen henkilön vahinko Ø Edellyttääkö korvausoikeus lakisääteistä elatusvelvollisuutta vai onko se mahdollinen myös tosiasiallisen elatussuhteen perusteella Ø Lakiteksti ja KKO:n ratkaisu 1988:5 elatusvelvollisuuden kannalla; saattaa tulla uudelleen arvioitavaksi (perheolojen muutokset)?. ♦. Kipu ja särky Ø Aineettomien vahinkojen korvaamisen perusongelmana arvioperusteiden subjektiivisuus/objektiivisuus; eri henkilöiden kokemuksen erilaisia Ø Suomessa objektivointia suoritettu liikennevahinkolautakunnan antaman ohjetaulukon perusteella, jossa vammat tyypitellään erilaisiin haitta-asteisiin ja vahvistetaan niitä vastaavat normaalikorvaukset Ø Liikennevahinkolautakunnan ohjeistusta käytetään perustana myös muissa kuin liikennevakuutusasioissa. 19 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(20) Ø Rikoksen törkeys johtaa aineettomasta vahingosta maksettavan korvauksen korottamiseen (KKO 1994:62) Ø Korvausta kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä tuomittu myös mm. virustartunnan aiheuttaman ahdistuksen perusteella (KKO 1998:80). ♦. Vika ja pysyvä haitta Ø Esim. liikuntakykyyn vaikuttava vamman jälkitila, aistien toiminnan heikentyminen, kosmeettinen haitta Ø Määrien suhteen pätevät samankaltaiset perusteet kuin kivun ja säryn tapauksissa. ♦. Hautauskulun korvaaminen Ø VahL 5:3 kohtuulliseen määrään Ø Ellei elatuksen menetystä synny, kuolemantapauksesta seuraava korvaus jää yleensä suhteellisen alhaiseksi (ks. kuitenkin VahL 5:4a). ♦. Kärsimyksen korvaamista säädetään VahL 5:6 :ssa; edellytyksenä vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistunut tai muu sen kaltainen rikos Ø Tiedotusvälineiden kautta tehdyt yksityiselämän loukkaukset (KKO 1997:80 ja 81) Ø Herjaukset ja solvaukset Ø Lievää väkivaltaa ja väkivallan uhkaa käyttäen tehty pakottaminen asiakirjan allekirjoittamiseen (KKO 1997:82) Ø Pankkiryöstöön liittynyt aseella uhkaaminen (KKO 1994:27) Ø Henkilön terveystietojen kertominen eteenpäin salassapitovelvollisuutta rikkoen (KKO 1985 II 57) Ø Rotuun perustuva syrjintä (KKO 1981 II 33). ♦. Korvauksia myönnetty jossain määrin laajemmin kuin VahL 5:6 :n sanamuodosta voisi päätellä. ♦. Lähiomaisen oikeus korvaukseen omaisen kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä: Ø Ei tuomittu KKO:n käytännössä henkirikostapauksissakaan, ellei tekijän tarkoituksena ollut nimenomaan tuottaa kärsimystä omaiselle (KKO 1983 II 8) Ø Vuonna 1999 VahL:iin lisättiin 5:4a :n säännös Ø Säännöksen mukainen korvausoikeus surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla erityisen läheisellä henkilöllä Ø Edellytyksenä, että kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella ja että korvaus harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon: a) henkilösuhteen läheisyys, b) teon laatu, ja c) muut olosuhteetMuuten mielipahaa, harmia tai haittaa ei yleensä korvata Ø KKO 1978 II 43: autonomistaja ei saanut korvausta moottorin tahallisen vahingoittamisen aiheuttamasta mielipahasta Ø Sopimussuhteissa eräät esineen käyttömahdollisuuden menettämisestä tms. syystä johtuvat haitat tulleet aikaisempaa laajemmin korvattaviksi. 20 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(21) 12. Korvattava esinevahinko ♦. VahL 5:5: esinevahinkona korvataan esineen korjauskustannukset, muut kulut, arvonalennus, tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo, tulojen ja elatuksen vähentyminen. ♦. Korvauksen määräämistapa riippuu siitä, onko esine korjattavissa vai onko se kadonnut tai käynyt korjauskelvottomaksi Ø Jos esine korjataan, vahingonkärsijällä on vahingonrajoittamisvelvollisuus, jonka mukaan aiheettomia kustannuksia tulee välttää Ø Jos esine tulee vahinkotapahtumaa edeltänyttä tilaa parempaan kuntoon, tästä vahingonkärsijälle koitunut hyöty vähennetään yleensä korvauksesta. ♦. Ellei voida korjata, joudutaan ottamaan kantaa siihen, miten tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo määrätään Ø Jälleenhankinta-arvo, edelleenmyyntiarvo, käyttöarvo, päivänarvo tms.? Ø Pääsääntönä voitaneen pitää jälleenhankinta-arvoa; ellei tällaista kyetä määrittämään esimerkiksi objektin yksilöllisyyden vuoksi, kysymykseen tulee lähinnä esineen iän, kunnon ym. seikat huomioon ottava käypä arvo Ø KKO 1982 II 121: huoltamolta tavaraa varastaneet velvoitettiin korvaamaan jälleenhankintahinta sekä jälleenhankinnasta ja tavaroiden käsittelystä aiheutuvat kustannukset Ø KKO 1997:208: henkilöt olivat tilanneet tv-laitteita laskua vastaan aikomattakaan maksaa niitä; heidät tuomittiin petoksesta ja korvausvastuu käsitti tilausten mukaiset kauppahinnat. ♦. Lisäksi mahdollisesti korvausta välillisistä vahingoista, kuten esineen käyttömahdollisuuden estymisen aiheuttamasta tulon menetyksestä. 21 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(22) 13. Varallisuusvahinkojen asema ♦. Ns. puhdas varallisuusvahinko (VahL 5:1): taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä (samalle henkilölle aiheutuneeseen) henkilötai esinevahinkoon. ♦. Sopimuksenulkoisessa vastuussa katsottu, että pelkkä tuottamusperuste voisi johtaa liialliseen vastuuseen; esimerkkejä sallitusta vahingoittamisesta: liikekilpailu, julkinen arvostelu. ♦. Puhdas varallisuusvahinko korvataan VahL:n mukaan, kun Ø vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla; syyntakeettomuus tai rikoksen vanhentuminen eivät estä vastuuta; Ø sen sijaan dekriminalisointi poistaa korvausvastuun (KKO 1993:15) Ø vahinko on aiheutettu julkista valtaa käytettäessä; tunnusmerkistön tulkinta laajahkoa (esim. työvoimaviranomaisen antama neuvonta, KKO 1989:50 sekä rekisteriasiakirjojen antaminen, KKO 1993:15) Ø korvaamiseen on erittäin painavia syitä; tämä ongelmalliseksi osoittautunut lisäys tehtiin vasta VahL:n eduskuntavaiheessa, eikä sen pohjana ole juuri esityöaineistoa Ø erittäin painavina syinä pidetty etenkin aiheuttamisteon hyvän tavan vastaisuutta (KKO 1991:79, 1997:181, vrt. 1991:32); muita mahdollisia perusteita esim. oikeussuhteen sopimuksenkaltaisuus, vahingonaiheuttajan erityinen luottamusasema, teon korkea-asteinen moitittavuus (mitenkään selvä näiden kriteerien asema ei kuitenkaan ole). ♦. Usein varallisuusvahingon korvattavuus perustuu erityislakiin, jossa asiasta nimenomaisesti säädetty (tai tarkoitettu): esim. yhtiöoikeudellinen lainsäädäntö, rekisterienpitäjien vastuuta koskevat säännökset, perintälaki, arvopaperilainsäädäntö ym.. ♦. Varallisuusvahinkojen korvauskelpoisuus ollut vähitellen laajentumassa; tämä kehitys on myös yhteydessä sopimusperusteisen vastuun käyttöalaan Ø Varallisuusvahinkojen korvaamiseen voidaan tietyissä tapauksissa päätyä joko VahL 5:1 :n erittäin painavien syiden kautta tai ulottamalla sopimusoikeudellisten vastuusääntöjen käyttöala kyseiseen oikeussuhteeseen Ø Sopimusvastuuta alettu yhä laajemmin käyttää vastuuperusteena sellaisissa oikeussuhteissa, jotka eivät välittömiä sopimussuhteita, esim: a) kiinteistönvälittäjän vastuu toimeksiantajan vastapuolelle, b) asiakirjan laatijan vastuu asiakirjan edunsaajaa kohtaan (KKO 1992:165, lahjakirja) Ø Käytännössä korvausta vaativan aihetta selvittää ensin, voidaanko vaatimus perustaa sopimusoikeudellisiin vastuusääntöihin tai erityislakiin; nämä laajentavat tosiasiassa varallisuusvahinkojen korvauskelpoisuutta olennaisesti siitä, mitä VahL 5:1 :n perusteella voisi päätellä. ♦. VahL 5:1 :n osalta voidaan kysyä, onko säännökselle asetettu vastuun rajoittamistarkoitus toteutettavissa tuottamusarviointiin kuuluvan tuottamuksen objektiivisen puolen kautta (kysymys teon oikeudenvastaisuudesta). 22 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(23) 14. Kolmannelle aiheutettu vahinko ♦. Henkilöön tai esineeseen kohdistuva ensivahinko aiheuttaa taloudellisen vahingon (seurausvahingon) kolmannelle. ♦. Vallitseva käsitys suhtautunut torjuvasti vahinkolajin korvauskelpoisuuteen; ts. kolmas ei olisi enää loukatun normin suojatarkoituksen piirissä eikä oikeutettu korvaukseen. ♦. Poikkeuksia kuitenkin on: Ø KKO 1994:94: Helikopteri törmäsi X:n omistamaan voimalinjaan, mistä aiheutui vahinkoa kolmannen asemassa olleelle yhtiölle Y:lle. KKO totesi kolmannen korvaussuojaa pidetyn mahdollisena silloin, kun tällä on käyttötai panttioikeuden kaltainen rajoitettu esineoikeus vahingoittuneeseen kohteeseen. Tämä ei kuitenkaan voinut olla korvauksen ehdoton edellytys, vaan oli perusteltua myöntää korvaus silloinkin, kun johdot sijainniltaan tai tarkoitukseltaan liittyvät niin läheisesti vahinkoa kärsineeseen tuotantolaitokseen, että niiden käyttäminen rinnastuu käyttöoikeuteen Arviointiperusteet voivat siten painottaa kolmannella olevan oikeuden laatua tai kolmannen harjoittaman toiminnan ja vahingoittuneen kohteen välistä funktionaalista yhteyttä Ø KKO 1984 II 61: työnantaja oli suorittanut palkkaa pahoinpitelyn vuoksi työkyvyttömälle; työntekijällä ollut - - korvausoikeus siirtyi työnantajalle. ♦. Lakiin perustuvia poikkeuksia: elatuksen menetyksen korvaaminen ja surmatun omaisen oikeus korvaukseen kärsimyksestä. 23 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(24) 15. Vahingonkärsijän myötävaikutus ja tietoinen riskinotto ♦. Korvausvelvollisuutta voidaan supistaa vahingonkärsijän myötävaikutuksen vuoksi (VahL 6:1). ♦. Myötävaikutus voi ilmetä: Ø Vahingon aiheutumiseen vaikuttamisena (vahingonkärsijä juoksee jäiseksi havaitsemallaan kadulla) Ø Vahingon rajoittamiseksi tarpeellisten toimenpiteiden laiminlyöntinä (vahingonkärsijä jättää hakeutumatta hoitoon tai laiminlyö esineen korjauttamisen, jolloin vahinko pahenee). ♦. Esimerkkejä: Ø Arvokkaan omaisuuden säilyttäminen palovaarallisessa paikassa (KKO 1985 II 23) Ø Laskettelijan kokemattomuus (KKO 1992:141) Ø Hätävarjelun liioittelu (KKO 1988:49) ja rikospaikalta paenneen kärsimä vahinko (KKO 1991:88). ♦. Myötävaikutuksessa kysymys vahingonkärsijän puolella olevasta tuottamuksesta; myötävaikutusarvioinnissa otettava huomioon olosuhteet, esimerkiksi tilanteen äkillisyys lieventää tuottamusarvostelua Ø KKO 1998:46: A oli pitänyt haulikkoa suunnattuna B:hen. B oli koskettanut kädellään aseen varmistinja liipaisinlaitteita, jolloin ase oli lauennut. B:n tarkoituksena oli laukeamisen estäminen, eikä hänen katsottu myötävaikuttaneen vahinkoon. ♦. Käytännössä korvausta alennetaan usein määräosin, esim. 1/3, 1/2 :lla; jos selvästi erotettava osa vahingosta seurausta vahingonkärsijän menettelystä, jätetään tämä korvaamatta. ♦. Vahinkolaji voi vaikuttaa myötävaikutusarviointiin niin, että henkilövahingosta tuomittavan korvauksen alentamiseen suhtaudutaan pidättyvämmin. ♦. Tietoinen riskinotto vaikuttaa eräissä tapauksissa vastuuseen joko vastuuta alentavasti tai sen kokonaan poissulkien; tietoinen riskinotto ilmenee esimerkiksi urheilussa ja tulee esille lähinnä tuottamusarvioinnin kautta. ♦. Vahinkoseuraamukseen suostuminen poistaa vastuun kokonaan; kuolemaan tai vakavaan ruumiinvammaan ei kuitenkaan katsota voitavan pätevästi suostua. 24 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(25) 16. Kohtuusperusteinen sovittelu ♦. VahL 2:1.2 ja 3:6: Korvausvastuuta voidaan sovitella, jos se muodostuisi kohtuuttomaksi taloudelliseksi rasitukseksi ottaen huomioon Ø Korvausvelvollisen taloudellinen asema; varallisuus ja tulot, ansiomahdollisuudet (KKO 1999:41, tekn. yo), elatusvelvollisuudet ym.; taloudellinen asema tulisi tutkia prosessin aikana riittävän huolellisesti Ø Vahingonkärsijän korvaustarve Ø Tuottamuksen laatu Ø Taloudellisen edun tavoittelu Ø Vakuutukset ja osapuolilta puuttuvat tavanomaiset vakuutukset; esim. sopimusvastuutapaus KKO 1998:15, helikopterin vahingoittumisesta aiheutunutta vastuuta soviteltiin kaskovakuutuksen puuttumisen vuoksi, vaikka vuokrasopimuksessa oli todettu vakuuttamattomuus. ♦. Tahallisuustilanteissa vain hyvin poikkeuksellisesti: Ø Esim. KKO 1999:41: A oli tahallaan kaatanut B:n, jolloin tämän nilkka oli murtunut. A ei suoranaisesti tarkoittanut aiheuttaa vammaa, mutta tekoon ei kokonaisuutena liittynyt moitittavuutta vähentäviä seikkoja Ø Tältä osin erityisen torjuvasti suhtaudutaan sovitteluun silloin, kun vahingonaiheuttaja on saanut itselleen vahinkoa vastaavan edun; KKO 1998:149 A oli erehdyttänyt Kelan maksamaan itselleen aiheettomia matkakorvauksia 80.000 mk, vaikeista taloudellisista ja muista olosuhteista (työttömyys, neljä lasta, joista kaksi sairaita) huolimatta täysi korvaus. ♦. Kohtuusperusteinen sovittelu ennen kaikkea yksityishenkilöiden vastuuta koskeva ilmiö; yrityksiltä edellytetään yleensä vakuuttamista ja muuten toimivaa riskienhallintaa. 25 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(26) 17. Korvausoikeuden vanhentuminen ja ennenaikaisuus ♦. VahL 7:2: korvausta vaadittava kymmenen vuoden kuluessa ”vahingon tapahtumisesta”, ei siis vahinkoon johtaneen teon ajankohdasta. ♦. Korvausoikeus ei siten ala vanhentua ennen kuin vahingonkärsijällä on ollut mahdollisuus tulla tietoiseksi vahingosta; vahingonkärsijällä lienee kuitenkin jonkinasteinen selonottovelvollisuus. ♦. Jos vahinko aiheutettu rikoksella ja syytteeseenpanoaika em. vanhentumisaikaa pidempi, voidaan korvausvaatimus esittää syytteeseenpanoaikana. ♦. Erityislainsäädännössä vanhentumisnormeja, jotka lyhentävät vanhentumisaikaa: Ø Potilasvahinkolaki: 3 v. siitä, kun vahingonkärsijä sai tietää/piti tietää vahingosta; erityisestä syystä vaatimuksen voi esittää myöhemminkin, max. 10 v. vahinkoon johtaneesta tapahtumasta Ø Tuotevastuulaki: 3 v. tiedon saannista, kuitenkin enintään 10 v. tuotteen liikkeellelaskemisesta Ø Tällaisissa tapauksissa erityislain mukaisen korvausperusteen vanhentuminen ei yleensä estä esittämästä vaatimusta VahL:n perusteella, jos tämän mukainen vanhentumisaika avoinna. Korvausvaatimuksen ennenaikaisuus: tietyissä tilanteissa vaatimus ennenaikaisena, jos vahinko ei vielä ilmennyt tai sen laajuus selvinnyt. hylätään. Ø Korvausta ei useinkaan määrätä tuomitsemispäivän jälkeiseen aikaan kohdistuvista menetyksistä, jos niiden aiheutuminen epävarmaa Ø Esim. työkyvyttömyyden aiheuttama tulon menetys määrätään yleensä etukäteen siltä ajalta, jota voidaan pitää varmana, muilta osin vaatimus hylätään ennenaikaisena Ø Jos vaatimus on hylätty ennenaikaisena, mutta tarkoitettu vahinko myöhemmin realisoituu, voidaan korvausvaatimus esittää esteittä tässä vaiheessa. 26 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(27) 18. Potilasvahinkojen korvaaminen ♦. Terveydenja sairaanhoitotoiminnan harjoittajat vakuuttamisvelvollisia. ♦. Vakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut: Ø tutkimuksesta, hoidosta tms. käsittelystä tai sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tms. toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon Ø hoitolaitteen tai -välineen viasta Ø tutkimuksen tai hoidon yhteydessä alkaneesta infektiosta, jos potilaan ei ole siedettävä infektiota ottaen huomioon sen ennakoitavuus, vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ym. Ø toimenpiteeseen tai kuljetukseen liittyneestä tapaturmasta Ø tutkimuksesta, hoidosta tms. edellyttäen, että seurannut pysyvä vaikea sairaus tai vamma tai kuolema ja seurausta voidaan pitää kaikki olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana. ♦. Korvauksen sisältö määräytyy VahL:n mukaan; vähäistä vahinkoa ei kuitenkaan korvata. ♦. Myötävaikutuksen osalta vain tahallinen tai törkeän huolimaton alentaa korvausta. ♦. Potilasvakuutuskeskus hoitaa korvausasioiden hallinnointia; potilasvahinkolautakunta antaa asianosaisten pyynnöstä lausuntoja korvausasioissa. 27 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(28) 19. Ympäristövahinkojen korvaaminen ♦. Avainasemassa ympäristövahingon määritelmä: tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut 1) veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta, 2) melusta, tärinästä, säteilystä ym. 3) muusta vastaavasta häiriöstä. ♦. Jos muussa ympäristölainsäädännössä korvausnormeja, YmpVahL syrjäytyy tältä osin. ♦. Vastuuseen riittää todennäköinen syy-yhteys toiminnan ja vahingon välillä. ♦. Vahingonkärsijällä on sietämisvelvollisuus, jonka vuoksi vahinkoa ei korvata, jos häiriön sietämistä on paikalliset olosuhteet ym. syyt huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena Ø Ei koske tahallisesti tai rikoksella aiheutettua vahinkoa, eikä henkilövahinkoa tai vähäistä suurempaa esinevahinkoa. ♦. Korvausvastuu käsittää myös vahingon torjumisesta ja ennallistamisesta aiheutuneita kustannuksia, jotka voivat usein olla huomattavia Ø Vastuu käsittää myös viranomaiskustannuksia. ♦. Korvausvelvollisia voivat varsinaisen toiminnanharjoittajan lisäksi olla tähän samastettavissa olevat henkilöt sekä harjoitettavan toiminnan luovutuksensaaja. ♦. Etukäteiskorvaus ja lunastusmenettely erityisiä menettelytapoja. ♦. Ympäristövahinkovakuutuksesta voi saada korvausta, jos ympäristövahingon aiheuttaja on maksukyvytön tai tuntematon. 28 Hemmo: Vahinkorvausoikeuden luennot.

(29)

No results found