Kasvihuonekaasupäästöt Länsi‐Uudellamaalla
Kartoitus vuodelle 2007
AKO Länsi‐Uusimaa 2009
Tiina Haaspuro ja
Wilhelm Fortelius
Tiivistelmä
Kasvihuonekaasupäästöt Länsi‐uudellamaalla
Länsi‐Uudellamaalla toteutettiin kasvihuonekaasupäästöjen kartoitus vuodelle 2007.
Kartoituksessa selvitettiin syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen määrä niiden kahdeksan kunnan alueella, jotka ovat mukana aluekeskusohjelma AKO Länsi‐Uusimaassa: Hanko, Inkoo, Karjalohja, Karkkila, Lohja, Nummi‐Pusula, Raasepori ja Siuntio. Päästölaskenta toteutettiin vuoden 2009 aikana.
Päästölaskennan välineenä käytettiin Suomen ympäristökeskuksen kehittämää kuntatason kasvihuonekaasu‐ ja energiatasemallia. Kartoitetut päästösektorit olivat energia eri muodoissaan, teollisuuden prosessit, maatalous ja jätehuolto. Näiltä sektoreilta määritettiin hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin päästöt.
Koko kartoitusalueen yhteenlaskettu kasvihuonekaasupäästöjen taso oli 3510 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja. Näistä päästöistä valtaosa syntyi teollisuudesta ja energiantuotannosta (n. 70 %). Liikenteen osuus päästöistä oli noin 10 prosenttia ja kaukolämmön ja rakennusten erillislämmityksen päästöt noin yhdeksän prosentin luokkaa.
Maatalouden ja jätehuollon osuus kokonaispäästöistä jäi melko pieneksi.
Vaihtelu päästötasoissa oli hyvin suurta kuntien välillä, sillä alueella sijaitsee hyvin teollisuusvaltaisia paikkakuntia, sekä kuntia, joissa teollisuutta tai energiantuotantoa ei juuri ole. Kokonaispäästöt vaihtelivat välillä 9 – 1283 tuhatta tonnia CO2‐ekvivalentteja. Korkeimmat päästötasot olivat Hangossa, Inkoossa ja Lohjalla, joissa kaikissa sijaitsee suuria teollisuus‐ tai energiantuotantolaitoksia.
Kun päästöt suhteutettiin kuntien asukaslukuihin, nousivat Hangon ja Inkoon päästöt muita kuntia korkeammalle tasolle, sillä näissä kunnissa on runsaasti päästöjä tuottavia laitoksia, mutta vähän asukkaita. Koko kartoitusalueen yhteenlasketut väkilukuun suhteutetut päästöt olivat selvästi korkeammat kuin koko Suomen keskiarvo: kasvihuonekaasupäästöt ovat Suomessa väkilukuun suhteutettuna n. 15 hiilidioksidiekvivalenttitonnia asukasta kohden, kun Länsi‐Uudenmaan päästöt nousivat tasolle 34 t/asukas.
Päästökartoituksesta saadut tulokset kuvaavat päästötasoa Länsi‐Uudenmaan kunnissa vuonna 2007. Tuloksia voidaan hyödyntää päästövähennysten ja ilmastostrategioiden suunnittelussa kartoituskunnissa. Päästötason kehitystä voidaan myös jatkossa seurata uusimalla kartoitus eri vuosina samalla alueella samoja metodeja käyttäen.
1. JOHDANTO ... 1
1.1. Ilmastonmuutoksesta yleisesti ... 1
2. PÄÄSTÖLASKENNAN TOTEUTUS ... 2
2.1. KASVENER laskentamalli ... 2
2.2. Päästöjen laskennan periaatteet KASVENER‐laskentamallissa ... 3
2.3 Laskentatiedot ... 3
3. PÄÄSTÖLASKENNAN TULOKSET ... 4
3.1. Tulokset sektoreittain ... 7
3.1.1. Kaukolämpö ... 7
3.1.2. Sähkön tuotanto ... 8
3.1.3. Teollisuusprosessit ... 9
3.1.4. Muu teollisuus ... 9
3.1.5. Liikenne ... 10
3.1.6. Rakennusten erillislämmitys ... 11
3.1.7. Maatalous ... 12
3.1.8. Jätteiden käsittely ... 13
3.1.9. Työkoneet ... 13
3.2. Tulokset kunnittain... 14
3.2.1. Hanko ... 14
3.2.2. Inkoo ... 15
3.2.3. Karjalohja ... 15
3.2.4. Karkkila ... 16
3.2.5. Lohja ... 17
3.2.6. Nummi‐Pusula ... 18
3.2.7. Raasepori ... 18
3.2.8. Siuntio ... 19
3.3. Kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt ... 20
4. POHDINTAA ... 20
4.1. Kasvihuonekaasunielut ... 22
5. JOHTOPÄÄTÖKSET ... 23
LÄHTEET ... 24
1. JOHDANTO
Länsi‐Uudenmaan aluekeskusohjelma AKO Länsi‐Uusimaan ja Forsknings‐ och utvecklingsinstitutet Aronia vid Åbo Akademi och Yrkeshögskolan Novian yhteistyöprojektissa kartoitettiin kasvihuonekaasupäästöt Länsi‐Uudellamaalla niiden kahdeksan kunnan alueella, jotka ovat mukana aluekeskusohjelmassa. Projektissa on kartoitettu syntyneiden kasvihuonekaasupäästöjen määrä koko alueella, sekä kuntakohtaisesti. Kartoituksen piiriin kuuluvat kunnat ovat Hanko, Inkoo, Raasepori, Karkkila, Karjalohja, Lohja, Nummi‐Pusula, ja Siuntio. Alueella on hieman yli 100 000 asukasta.
Kartoitus on tehty vuodelle 2007.
Kyseessä on tämänhetkisen päästötason peruskartoitus. Kartoituksen pääpaino on todellisten, kuntarajojen sisäpuolella syntyvien päästöjen tarkastelussa, jolloin päästöihin vaikuttavat suuresti myös kunnassa sijaitsevat suuret teollisuus‐ ja energiantuotantolaitokset, eivät pelkästään kuntatoiminnot. Päästöraportti on tarkoitettu ensisijaisesti kuntapäättäjien työvälineeksi kunnallisessa päätöksenteossa. Tulokset luovat pohjan päästöjen seurannalle ja päästöjen vähentämistoimille tulevaisuudessa. Tulosten pohjalta on myös mahdollista arvioida ja seurata päästökehitystä ja erilaisten päästöjenvähennystoimenpiteiden vaikutuksia päästötasoon.
1.1. Ilmastonmuutoksesta yleisesti
Voimistuva kasvihuoneilmiö ja ilmastonmuutos aiheuttavat suuria muutoksia yhteiskunnissa lähitulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen vaativat muutoksia yhteiskunnan eri tasoilla.
Kasvihuoneilmiö syntyy kun maapallon ilmakehässä olevat kasvihuonekaasut päästävät lävitseen auringosta tulevaa säteilyä mutta pidättävät ilmakehässä maapallon pinnasta takaisin säteilevää lämpösäteilyä, lämmittäen näin maan ilmakehää. Ilmakehän kaasujen säteilynpidätyskyvyn ansiosta osa säteilyenergiasta jää ilmakehään ja tästä johtuen ilmakehän lämpötila on lähellä maanpintaa noin +15 astetta, kun ilman kasvihuonekaasujen vaikutusta se olisi noin ‐18 astetta.
Kun kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä lisääntyy, ne pidättävät enemmän lämpösäteilyä, jolloin kasvihuoneilmiö voimistuu ja maapallon ilmasto lämpenee. Tätä kutsutaan ilmastonmuutokseksi. Merkittävimpiä kasvihuonekaasuja ovat, hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O, dityppioksidi). Ihmisen toiminta lisää näiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ilmakehässä. Pitoisuudet ovat kasvaneet voimakkaasti teollistumisen aikakaudella ja kasvihuonekaasupäästöjä ja siitä johtuvaa ilmastonmuutoksen voimistumista yritetäänkin nyt hillitä mm. kansainvälisin sopimuksin (mm. YK:n ilmastosopimus ja Kioton pöytäkirja, sekä tekeillä oleva uusi kansainvälinen ilmastosopimus, jonka on tarkoitus valmistua Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 pidettävässä YK:n ilmastokokouksessa). Ilmaston lämpeneminen jatkuu lähivuosikymmeninä, vaikka kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvu saataisiin pysäytettyä, sillä valtameret lämpenevät hitaasti lämmittäen ilmaa viiveellä suhteessa kasvihuonekaasujen pitoisuuteen. Lisäksi kaasut poistuvat hitaasti ilmakehästä, mistä johtuen nykyiset ja tulevat kasvihuonekaasupäästöt lämmittävät ilmastoa vielä vähintään useita vuosikymmeniä.
Kasvihuonekaasujen pitoisuuksiin vaikuttavat myös luonnonympäristöt, joista erityisesti metsät toimivat hiilinieluina, eli sitovat itseensä ilmakehän hiilidioksidia. Metsien hakkuut ja puun poltto pienentävät näitä hiilivarastoja ja vapauttavat kasvihuonekaasuja takaisin ilmakehään. Toisaalta myös esimerkiksi suoalueet vapauttavat luonnostaan enemmän kaasuja kuin sitovat.
Ilmastonmuutoksella on laajoja vaikutuksia globaalisti, mutta myös paikallisella tasolla. Ilmaston lämmetessä meren pinta nousee, kuivuus ja tulvat lisääntyvät, samoin äärimmäiset sääilmiöt kuten hirmumyrskyt. Merkittäviä seurauksia ovat myös jäätiköiden sulaminen, ekosysteemien tuhoutuminen ja lajien levinneisyys‐ ja elinalueiden muutokset, sekä muutokset tartuntatautien levinneisyydessä.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat myös Suomessa. Lämpenevä ilmasto aiheuttaa muutoksia mm. ruokatuotannossa ja energiahuollossa. Lämpötila ja kosteussuhteet muuttuvat ja erilaisten tuhohyönteisten ja taudinaiheuttajien levinneisyysrajat siirtyvät pohjoisemmaksi, mutta toisaalta myös kasvukausi voi pidentyä ja osaltaan parantaa maa‐ ja metsätalouden mahdollisuuksia.
Lämpenemisellä on myös vaikutusta energiantarpeeseen.
Kuntatasolla ilmastonmuutoksen vaikutukset heijastuvat erityisesti kunnallistekniikan toimivuuteen ja ylläpitoon. Mahdollisten vaurioiden lisääntyessä mm. voimakkaiden sääilmiöiden, tulvien ja lumisuuden muutosten myötä, myös kustannukset kasvavat.
2. PÄÄSTÖLASKENNAN TOTEUTUS
Päästölaskenta toteutettiin vuoden 2009 aikana. Laskentavuotena käytettiin vuotta 2007, sillä myöhemmiltä vuosilta ei kaikkia tarvittavia tietoja ollut vielä saatavilla laskentatietojen keräysvaiheessa. Laskenta toteutettiin kunnissa yleisesti käytetyllä laskentamallilla. Laskentaa myös täydennettiin kasvihuonekaasunielujen tarkastelulla.
2.1. KASVENER laskentamalli
Päästökartoitus on toteutettu KASVENER laskentamallilla, joka on kuntaliiton tilauksesta Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty kuntatason kasvihuonekaasu‐ ja energiatasemalli. Mallin avulla voidaan laskea kunnan tai muun rajatun alueen kasvihuonekaasupäästöt, sekä energian tuotanto ja kulutus. Käytettävien lähtötietojen rajaus määräytyy pääasiassa laskentamallin linjausten mukaisesti.
Laskettavat päästösektorit ovat energia, teollisuuden prosessit, maatalous ja jätehuolto. Laskettavat kaasut ovat hiilidioksidi (CO2), typpioksiduuli (N2O) ja metaani (CH4), jotka ovat kasvihuonekaasuista merkittävimpiä. Malli noudattaa IPCC:n metodiikkaa ja käyttää Suomen päästöinventaarioiden laskentaparametreja
Laskentamallista saadaan tulokset sekä tonneina kutakin kaasua, että hiilidioksidiekvivalentteina.
Tulosten esittelyssä käytetään pääasiassa hiilidioksidiekvivalentteja niiden selkeyden vuoksi. Tässä yksikössä eri kaasujen vaikutukset on yhdenmukaistettu, jotta ne voidaan laskea yhteen.
Yhdenmukaistaminen tapahtuu globaalin lämmityspotentiaalin (GWP) avulla, joka ilmaisee kaasun
2.2. Päästöjen laskennan periaatteet KASVENER‐laskentamallissa
Päästölaskentaan käytettävässä KASVENER‐laskentamallissa on mahdollista laskea erikseen kunnan alueen tuotanto‐ ja kulutusperusteiset päästöt. Tuotantoperusteiset päästöt tarkoittavat alueen rajojen sisäpuolella konkreettisesti syntyviä päästöjä, mm. energiantuotannossa ja teollisuudessa.
Tässä kartoituksessa on keskitytty näiden todellisten, kuntarajojen sisäpuolella syntyvien päästöjen tarkasteluun. Poikkeuksen tästä periaatteesta muodostaa jätehuolto, jonka osalta päästötarkastelu on syntypaikkaperusteinen.
Kulutusperusteisessa päästölaskennassa sen sijaan tarkastellaan päästöjä, joita kunnan asukkaat ja instanssit aiheuttavat toiminnallaan, eli päästöjen tarkastelussa on otettu huomioon myös kunnassa tapahtuvan kulutuksen jossain muualla synnyttämiä päästöjä. Tästä esimerkkinä sähkön kulutuksen aiheuttamat päästöt; jos kunnan oma sähköntuotanto on vähäisempää kuin sähkönkulutus, laskee ohjelma erotuksen valtakunnallisen ostosähkön kertoimilla kuuluvaksi kunnan aiheuttamiin päästöihin, vaikka sähkön aiheuttamat päästöt todellisuudessa syntyvät kuntarajojen ulkopuolella.
Vastaavantyyppisen laskennallisen pulman aiheuttaa kulutustavaroiden ilmastokuormitus.
Laskentamallissa ei ole otettu huomioon materiaalivirrasta aiheutuvia päästöjä, eli päästöjä, joita kunnassa käytettyjen kulutustuotteiden elinkaari on aiheuttanut. Näitä päästöjä ei myöskään ole lähdetty selvittämään tässä päästökartoituksessa, sillä kulutustavaroiden aiheuttamien päästöjen arviointi on hyvin monimutkaista, eivätkä ole oleellisia tämän kartoituksen näkökulmasta, kun tarkastelun kohteena ovat kuntien alueella syntyvät todelliset päästöt. Konkreettisia päästöjä tarkastellessa, myös potentiaalisten päästövähennyskohteiden osoittaminen on yksinkertaisempaa.
Toisaalta pelkästään tuotantoperusteisia päästöjä tarkasteltaessa ei nähdä esim. sähkönkulutuksen muutosten aiheuttamia vaikutuksia päästötasoon, sillä kulutuksen muutokset eivät näy suoraan alueen sähköntuotantolaitosten päästöissä.
Luonnon kasvihuonekaasupäästöjen lähteet ja nielut eivät kuulu KASVENER‐laskennan piiriin.
2.3 Laskentatiedot
Päästölaskennassa käytettävä laskentamalli määrittää pääpiirteissään mitä lähtötietoja laskennassa tarvitaan. Lähtötiedot koostuvat energiasektorilla pääasiassa polttoaineiden kulutuksen ja energian tuotannon ja kulutuksen määristä. Jätehuollon laskennassa hyödynnetään jätemäärätietoja, sekä tietoja jätevesien ravinnekuormituksesta, ja maataloudessa eläinmääriä ja peltoaloja.
Tarkempi kuvaus käytetyistä lähtötietojen laskentametodeista löytyy liitteestä 1.
Lähtötietojen keräystapojen valinnan yhteydessä tehtiin kokeiluja eri valintojen vaikutuksista päästötasoon. Kuvaus tehdyistä kokeiluista on liitteessä 2.
Laskentaan tarvittavia tietoja on kerätty mahdollisuuksien mukaan suoraan päästöjä aiheuttavista laitoksista, jotta on saatu tarkkaa tietoa paikallisella tasolla. Teollisuus‐osion polttoaineiden kulutustiedot on saatu suoraan yrityksiltä asiasta tietävien yhteyshenkilöiden kautta. Lista yrityksistä,
joista tietoja on saatu, löytyy liitteestä 3. Samassa liitteessä on eritelty myös muita laitoksia, jotka ovat mukana päästölaskennassa.
3. PÄÄSTÖLASKENNAN TULOKSET
Länsi‐Uudenmaan alueella toteutetun päästölaskennan lopullinen tuotantoperusteinen päästömäärä koko AKO‐alueelle on 3 510 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja. Kuvassa 1 on nähtävissä syntyvien päästöjen jakautuminen eri sektoreille. Sektorijakaumasta nähdään teollisuuden ja energiantuotannon suuri rooli päästöjen aiheuttajana Länsi‐Uudenmaan alueella. Tämä näkyy myös kuntien päästöjä keskenään verrattaessa, sillä erot ovat erittäin suuria. Kokonaispäästöt vaihtelevat välillä 9 – 1283 tuhatta tonnia CO2‐ekvivalentteja (Ks. Kuva 3).
Kuva 1: Länsi‐Uudenmaan päästökartoituksessa lasketut kokonaispäästöt prosenttiosuuksina jaoteltuna eri päästösektoreille
Kuten kuvasta 1 nähdään, runsaasti energiaa kuluttavan teollisuuden ja energiantuotannon osuus päästöistä on suuri, mutta näin on myös koko Suomen päästöissä, joista energian osuus on 81 prosenttia. Liikenteen osuus on Länsi‐Uudellamaalla noin kymmenen prosenttia, kun koko maassa liikenteen osuus on 23 prosenttia. Länsi‐Uudenmaan päästöissä ei kuitenkaan ole mukana lentoliikenteen päästöjä kuten koko maan päästötiedoissa. Teollisuusprosessien osuus on koko Suomessa 9 prosenttia, kun Länsi‐Uudellamaalla päästöosuus on n. 12 prosenttia, mikä osaltaan myös kertoo Länsi‐Uudenmaan rakenteesta teollisuuskeskittymänä. Maatalouden ja jätehuollon päästöosuudet jäävät koko maan päästötasoon verrattuna alhaisemmiksi, molempien ollessa vain yhden prosentin luokkaa, kun koko maassa maatalouden osuus on seitsemän ja jätteiden osuus kolme prosenttia.
Kuvassa kaksi on esitetty kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärät päästösektoreittain ja eri kaasujen osuudet päästöistä. Kaasut on muutettu vertailukelpoiseen muotoon, eli
maatalouden ja jätteiden päästöjä, jotka koostuvat vain typpioksiduulista ja metaanista. Näillä sektoreilla on kuitenkin kokonaispäästöjä tarkasteltaessa melko vähäinen merkitys. Hiilidioksidin päästömäärät ovat siis muiden kaasujen määriin verrattuna moninkertaiset.
Kuva 2: Eri kaasujen osuudet Länsi‐Uudenmaan kokonaiskasvihuonekaasupäästöistä hiilidioksidiekvivalenttitonneina
Kuva 3: Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt kartoituskunnissa hiilidioksidiekvivalenttitonneina
Kuvasta kolme nähdään, että kokonaispäästöjen määrät ovat kunnissa hyvin erilaisia. Hangon, Inkoon ja Lohjan päästöt ovat huomattavan suuret muihin kuntiin verrattuna, johtuen suurelta osin teollisuuden ja energiantuotannon painottumisesta näille alueille. Karjalohjan kokonaispäästömäärät jäävät tämän alueen alhaisimmiksi, sillä kunnassa ei ole lainkaan suuria päästöjä tuottavia toimintoja ja liikennemäärätkin jäävät melko vähäisiksi muihin kuntiin verrattuna. Myöskään Siuntion, Karkkilan tai Nummi‐Pusulan päästöt eivät ole kovin merkittäviä. Kun päästöt suhteutetaan väkilukuun, tasoittuvat kuntien väliset erot hieman (ks. kuva 4).
Väkilukuun suhteutetut päästöt vaihtelevat Länsi‐Uudenmaan kunnissa välillä 5 ‐ 174 t hiilidioksidiekvivalenttia asukasta kohden. Päästötasot ovat Länsi‐Uudellamaalla korkeimmat Inkoossa ja Hangossa myös väkilukuun suhteutettuna, sillä teollisuus ja energiantuotanto nostavat päästötasoa huomattavasti ja asukkaita kunnissa on melko vähän. Kun voimalaitoksen vaikutus jätetään päästötarkastelun ulkopuolelle, jäävät Inkoon päästöt melko pieniksi. Muista kunnista erottuu hieman korkeammin päästötasoin Lohja, jossa teollisuuden rooli on myös suuri. Lohjalla väkilukuun suhteutetut päästöt jäävät Hankoa ja Inkoota pienemmiksi, sillä väestöpohjaa on huomattavasti enemmän (38 686 asukasta). Muissa kartoituskunnissa päästöt ovat melko alhaisella tasolla, myös koko Suomen päästötasoon verrattuna (Ks. Kuva 4).
Kuva 4: Länsi‐Uudenmaan kunnissa syntyneet kasvihuonekaasupäästöt, esitettynä kunnittain, hiilidioksidiekvivalenttitonneina asukasta kohden. Inkoon kohdalla on erotettu vaaleammalla värillä energiantuotantolaitoksen aiheuttama osuus ja Hangon kohdalla terästehtaan aiheuttama osuus. Koko kartoitusalueen, sekä koko Suomen yhteenlaskettu päästö/asukas on esitetty vihreällä värillä.
Taulukossa 1 on eriteltynä Länsi‐Uudenmaan päästökartoitusalueella syntyneet päästöt sektoreittain.
Myös tässä nähdään päästöjen painottuminen energiaa kuluttaville sektoreille: energiaperäisten kasvihuonekaasupäästöjen määrät liikkuvat huomattavasti suuremmissa lukemissa kuin jätteidenkäsittely ja maatalous. Suurin yksittäinen päästösektori on lauhdutusvoima (898 tuhatta tonnia CO2‐ekv.), joka sisältää ainoastaan Inkoon suuren lauhdutusvoimalaitoksen. Tämän jälkeen suurimmaksi päästösektoriksi nousee alueen muu teollisuus (ei energiantuotantoa tai teollisuusprosesseja), päästöjen ollessa n. 800 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja.
Kaukolämmön päästöt ovat näistä suurimmista päästölähteistä alhaisimmalla tasolla, 138 tuhatta tonnia.
Päästölähde 1000 t CO2-ekv.
Lauhdutusvoima 898 Muu teollisuus 800
Prosessivoima 638
Teollisuusprosessit 437 Liikenne, josta 364
Maantieliikenne 314 Muu liikenne 50 Rakennusten erillislämmitys, josta 176 Asuinrakennukset 121
Kaukolämpö 138 Maatalous, josta 32
Viljely 16
Karjatalous 16 Jätteiden käsittely, josta 20 Kaatopaikat 14 Kompostointi 1
Jätevedet 5
Työkoneet 9
YHTEENSÄ 3510
Taulukko 1: Kasvihuonekaasupäästöt eri sektoreilla Länsi‐Uudenmaan päästökartoitusalueella hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
3.1. Tulokset sektoreittain
3.1.1. Kaukolämpö
Kaukolämmön tuotanto on pääasiassa melko pienimuotoista ja vähäpäästöistä kartoituskunnissa.
Suurimmat kaukolämmön tuottajat alueella ovat Fortum, jolla on lämpölaitoksia useammassa kartoituskunnassa, Tammisaaren energia ja Keravan energia. Karjalohjalla ja Nummi‐Pusulassa ei tuoteta kaukolämpöä.
Kun kaukolämmön tuotannon aiheuttamia päästöjä suhteutetaan tuotettuun lämpömäärään, nähdään myös käytettyjen polttoaineiden ja laitosten väliset erot (ks. Kuva 5). Lohjalla kaukolämpöä tuotetaan nelinkertaisesti Raaseporiin verrattuna, mutta päästöt ovat kymmenkertaiset; suuri ero johtuu eroista käytetyissä polttoaineissa. Raaseporissa kaukolämmön tuotannon päästötasoa laskee
puupohjaisten polttoaineiden käyttö, sillä Tammisaaren energian tuotannosta suurin osa tapahtuu metsätähdehakkeella. Lohjalla päästötasoa nostaa suuri kivihiilellä toimiva kaukolämpölaitos.
Muualla lämmön tuottamiseen käytetään useimmiten öljyjä tai maakaasua.
Karkkilan kaukolämmöstä suurin osa tuotetaan jyrsinturpeella ja raskaalla polttoöljyllä, jotka molemmat ovat melko suuria päästöjen aiheuttajia. Siuntiossa sekä lämmön tuotanto että päästöt ovat lämpöä tuottavista vertailukunnista alhaisimmat. Lämpöä tuotetaan vain vähän ja tuotantoon käytetään maakaasua. Hangossa käytetään yksinomaan raskasta polttoöljyä.
Kuva 5: Kaukolämmön tuotannosta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt ja tuotetun energian määrä
3.1.2. Sähkön tuotanto
Päästökartoituksessa mukana olleista kunnista vain Lohjalla, Hangossa ja Inkoossa on sähköntuotantoa. Inkoossa toimii Fortumin lauhdevoimalaitos, jossa tuotetaan sähköä kivihiilellä valtakunnan verkkoon. Lohjalla toimii Sappi Oy:n paperitehtaan yhteydessä prosessivoimalaitos, joka tuottaa sähköä ja lämpöä tehtaan käyttöön. Energiaa tuotetaan pääasiassa maakaasulla, kuorella ja muulla puujätteellä. Hangossa Ovako Wire Oy:llä on Koverharin tehtaalla prosessilauhdevoimalaitos, joka tuottaa sähköä, ja pieniä määriä lämpöä ja prosessihöyryä tehtaan käyttöön, pääasiassa masuunikaasulla. Lisäksi Hangossa ja Inkoossa tuotetaan sähköä tuulivoimalla, mistä ei kuitenkaan synny päästöjä. Tuulivoimalla tuotetun sähkön määrä jää myös hyvin pieneksi muuhun sähköntuotantoon verrattuna (ks. kuva 6).
Kuva 6: Sähkön tuotannosta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt ja tuotetun sähkön määrät kunnissa, joissa on omaa sähköntuotantoa.
3.1.3. Teollisuusprosessit
Teollisuusprosessien aiheuttamat päästöt lasketaan tuotantomäärien ja osittain raaka‐aineiden kulutuksen perusteella. Tällaisia prosessiperäisiä päästöjä syntyy Lohjalla Nordkalkin tehtaalla, jossa valmistetaan poltettua kalkkia, sekä Hangossa Ovako Oy:n terästehtaalla, jossa tuotetaan teräsjalosteita. Lohjalla prosessiperäiset päästöt olivat 155 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja eli noin 17 % kokonaispäästöistä, Hangossa 282 tuhatta tonnia eli noin 22 prosenttia kokonaispäästöistä.
3.1.4. Muu teollisuus
Muu teollisuus‐osio pitää sisällään teollisuudessa muualla kuin energiantuotannossa tai teollisuusprosesseissa syntyneet päästöt. Tälle päästösektorille sijoittuvat siis pienet ja keskisuuret teollisuuslaitokset sekä osa suurten teollisuuslaitosten päästöistä. Myös teollisuusrakennusten lämmityksen päästöt kuuluvat tämän sektorin tietoihin. Päästölaskentaa varten tarvittavat tiedot kerättiin suoraan kartoitusalueen teollisuuslaitoksilta mahdollisimman tarkan tiedon saamiseksi.
Tämän sektorin päästöissä ei ole mukana teollisuuden sähkön ja kaukolämmön kulutuksesta aiheutuneita päästöjä.
Teollisuuden energian päästöjen hajonta on erittäin suurta kartoituskuntien välillä. Päästöt vaihtelevat välillä 0,2 – 564 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja (Ks. Kuva 7). Suurimmat päästöt syntyvät tällä sektorilla Hangossa, missä on runsaasti teollisuutta, kun taas pienimmät eli 0,2
tuhannen tonnin päästöt ovat Karjalohjalla, missä teollisuutta ei ole juuri lainkaan. Hangon lisäksi Lohja nousee esille tällä sektorilla 181 tuhannen hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästöillä; nämä kaupungit ovat alueen teollisuuskeskittymiä. Muista kunnista Raaseporin teollisuuden päästöt ovat korkeimmat, kuitenkin vain 39 tuhatta tonnia CO2‐ekvivalentteja.
Kuva 7: Muun teollisuuden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Ei sisällä energiantuotannon eikä teollisuusprosessien päästöjä.
Päästöiltään pienempien kuntien osuus jää vain 17 tuhanteen tonniin hiilidioksidiekvivalentteja.
Tästä suurin osa syntyy Inkoossa (10 000 t CO2‐ekv.), kun taas Siuntion ja Karjalohjan teollisuuden päästöt jäävät alle tuhannen tonnin.
3.1.5. Liikenne
Liikenne muodostaa päästökartoituksessa poikkeuksen, sillä laskentaohjelmaan syötetään valmista päästödataa toisin kuin muilla päästösektoreilla, joilla päästöt lasketaan erilaisten lähtötietojen pohjalta. Liikenteen päästötiedot on haettu VTT:n LIPASTO‐laskentajärjestelmästä. Liikenteen päästöissä ovat mukana tieliikenteen, vesiliikenteen ja rautatieliikenteen päästöt (Ks Kuva8).
Pienveneiden päästöt eivät ole mukana vesiliikenteen päästöissä. Lentoliikennettä ei ole huomioitu lainkaan.
Kuva 8:Liikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt kunnittain hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
3.1.6. Rakennusten erillislämmitys
Rakennusten erillislämmityksen päästöihin lasketaan muiden kuin kaukolämmöllä tai sähköllä lämmitettävien rakennusten lämmityksestä syntyneet päästöt, teollisuusrakennuksia lukuun ottamatta. Erillislämmityksestä aiheutuneiden päästöjen laskenta perustuu tietoon kunnan rakennuskannasta ja rakennusten lämmitystavoista. Kuvassa 9 on esitetty erillislämmityksen aiheuttamat päästöt kunnittain, sekä kuntien asukasluvut. Kuvasta nähdään, että esim. Hangossa ja Raaseporissa erillislämmitettävien rakennusten päästöt ovat verrattain suuria suhteessa väkilukuun, eli erillislämmitettäviä rakennuksia on paljon. Myös Lohjalla päästötaso on korkea, mutta väestöpohjaa on enemmän.
Erillislämmityksen päästölaskennassa ei ole huomioitu lämpöpumppujen osuutta lämmityksessä.
Ilmalämpöpumppujen asennusta varten ei tarvita rakennuslupaa, joten pumppujen määrästä ei ole olemassa tarkkaa tietoa. Pumput kuluttavat sähköä, joten niiden aiheuttama päästökuormitus on mukana sähkönkulutuksen päästöissä, mutta vaikutusta muun lämmitystavan vähentyneeseen polttoainekulutuksen on hyvin vaikeaa arvioida.
Kuva 9: Rakennusten erillislämmityksestä aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt
hiilidioksidiekvivalenttitonneina ja asukkaiden määrä esitettyä kuntakohtaisesti
3.1.7. Maatalous
Maataloussektori käsittää sekä karjatalouden, että viljelyn päästöt. Tuloksiin sisältyvät päästöt lannoitteiden levityksestä, lannan käsittelystä, eläinten ruoansulatuksesta ja laiduntamisesta.
Maatalouden osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä on yleensä pieni, mutta maatalousvaltaisilla paikkakunnilla päästöillä voi olla enemmän merkitystä. Kuvasta 10 nähdään, että suurimmat maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat kartoituskunnista Raaseporissa ja Nummi‐
Pusulassa. Hangossa maataloutta on erittäin vähän, joten myös päästöt ovat olemattomat.
Kuva 10: Karjataloudesta ja viljelystä aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt kuntakohtaisesti hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
3.1.8. Jätteiden käsittely
Jätteidenkäsittelyn päästöt lasketaan kaatopaikan täyttöön jäävän jätemäärän ja kompostoidun biojätteiden määrän perusteella. Kasvihuonekaasuja syntyy jätteiden käsittelyssä mm. orgaanisen aineksen hajotessa. Jätesektorin päästölaskennassa pätee syntypaikkaperuste, eli päästöt lasketaan kunnassa syntyvien jätemäärien perusteella, riippumatta siitä mihin jäte loppusijoitetaan. Myös jätevedenkäsittelyn päästöissä pätee syntypaikkaperuste, mutta kartoitusalueen kunnissa on omat jätevedenpuhdistamot, jotka puhdistavat pääasiassa vain kyseisen kunnan jätevedet. Jätteiden käsittelyn osuus kokonaispäästöistä on hyvin pieni (ks. Kuva 1 ja taul.1).
3.1.9. Työkoneet
Kuin muiden päästösektoreiden päästöt on kartoitettu, jäävät laskennan ulkopuolelle maa‐ ja metsätalouden työkoneiden aiheuttamat päästöt. Näistä ei ole olemassa valmiina tilastoitua tietoa, joten työkoneille esitetyt päästöarvot ovat laskennallisia ja koskevat vain maatalouden työkoneita.
Osuus päästöstä on hyvin olematon, koko Länsi‐Uudenmaan alueella vain 0,2 prosentin luokkaa.
3.2. Tulokset kunnittain
Taulukoiden muu teollisuus‐ sektori pitää sisällään teollisuudessa muualla kuin energiantuotannossa tai prosessiperäisesti syntyneet päästöt. Tähän sisältyy myös teollisuusrakennusten lämmitys.
Teollisuuden sähkön kulutuksesta aiheutuvat päästöt eivät ole mukana luvuissa. Rakennusten erillislämmitykseen kuuluvat päästöt muiden kuin kaukolämmöllä tai sähköllä lämmitettävien rakennusten lämmityksestä, lukuun ottamatta teollisuusrakennuksia. Liikenteen päästöissä ovat maantieliikenteen lisäksi mukana myös juna‐ ja laivaliikenteen päästöt. Jätteiden käsittelyn päästöt perustuvat kunnassa syntyneisiin jätemääriin.
3.2.1. Hanko
Hangossa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 1283 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja vuonna 2007. Hangon päästötasolle on leimallista alueen runsas ja energiaintensiivinen teollisuus.
Väkilukuun suhteutettuna päästöksi tulee 132 tonnia CO2‐ekvivalenttia asukasta kohden, mikä on erittäin korkea päästötaso. Syynä on pieni väestöpohja suhteessa runsaan teollisuuden ja muiden päästöjä tuottavien toimintojen määrään.
Päästölähde 1000 t CO2-ekv.
Muu teollisuus 564
Prosessivoimalaitokset 329 Teollisuusprosessit 282
Liikenne, josta: 65 Maantieliikenne 21 Muu liikenne 44 Rakennusten erillislämmitys 29
Kaukolämpö 12 Jätteiden käsittely, josta: 2
Jätevedet 0,4
Maatalous 0,1
YHTEENSÄ 1283
Taulukko 2: Hangossa vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
Kuten taulukosta 2 nähdään, suurimmat päästösektorit ovat prosessivoimalaitos, teollisuusprosessit ja muu teollisuus. Ovakon terästehdas voimalaitoksineen on tässä merkittävässä asemassa, mutta myös muiden teollisuuslaitosten päästöt muodostavat erittäin suuren osan Hangon kasvihuonekaasupäästöistä. Näiden jälkeen suurimmat, myös kunnan vaikutuspiirissä olevat sektorit ovat liikenne, rakennusten erillislämmitys ja kaukolämmön tuotanto. Kaukolämpöä tuotettiin Hangossa raskaalla polttoöljyllä. Kunnan alueelle kaukolämpöä tuottavan laitoksen lisäksi Hangossa on teollisuudelle lämpöä tuottava lämpölaitos. Liikenteen päästömäärissä korostuu muista kunnista poiketen muun kuin maantieliikenteen päästöt. Tähän on syynä Hangon vilkas satamatoiminta ja
Jätehuollon osuus Hangon kokonaispäästöistä on hyvin pieni ja maatalouden olematon, sillä Hangossa maataloutta on erittäin vähän, suuria eläintiloja ei lainkaan.
3.2.2. Inkoo
Inkoossa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 953 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja.
Tästä valtaosan aiheuttaa Inkoossa sijaitseva hiililauhdevoimalaitos, joka tuottaa sähköä valtakunnan verkkoon kivihiilellä. Kun voimalaitoksen osuus lasketaan pois, jää Inkoon päästötasoksi vain 55 tuhatta tonnia CO2‐ekv, mikä on Inkoon kaltaiselle pienelle kunnalle melko tyypillinen päästötaso.
Taulukosta 3 nähdään, että suurimmaksi päästösektoriksi nousee tällöin liikenne, jonka päästöistä valtaosa on maantieliikenteen päästöjä, sisältäen myös läpikulkuliikenteen. Inkoossa on myös jonkin verran laiva‐ ja junaliikennettä. Muista päästösektoreista teollisuuden ja rakennusten lämmityksen osuudet ovat suurimmat. Teollisuus on Inkoossa kuitenkin suurta voimalaitosta lukuun ottamatta melko pienimuotoista.
Inkoossa on paljon maataloutta, joten maatalouden päästöt ovat suhteellisen suuret, 3 tuhatta tonnia CO2‐ekv. Näistä päästöistä suurin osa on peräisin peltoviljelystä, jota harjoitetaan runsaasti Inkoon alueella. Kaukolämmön tuotannon päästöt jäävät pieniksi, sillä Inkoossa on vain yksi pieni lämpölaitos, joka tuottaa lämpöä raskaalla polttoöljyllä.
Päästölähde 1000 t CO2-ekv.
Lauhdevoimalaitos 898 Liikenne, josta: 28 Maantieliikenne 26 Muu liikenne 2 Muu teollisuus 10 Rakennusten erillislämmitys 9 Maatalous, josta: 3
Viljely 2
Karjatalous 1
Kaukolämpö 3
Työkoneet 1
Jätteiden käsittely, josta 0,9 Jätevedet 0,2
YHTEENSÄ 953
Taulukko 3: Inkoossa vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
3.2.3. Karjalohja
Karjalohja on pieni harvaan asuttu kunta kartoitusalueen pohjoisosassa. Karjalohjalla ei ole yksittäisiä suuria päästölähteitä ja teollisuuden ja liikenteen määräkin on vähäinen. Taulukosta neljä nähdään, että Karjalohjalla suurimpia kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä ovat liikenne ja rakennusten lämmitys.
Päästölähde 1000 t CO2-ekv.
Liikenne 5
Rakennusten erillislämmitys 2 Maatalous, josta: 2
Viljely 1
Karjatalous 1
Työkoneet 0,6
Teollisuus 0,2 Jätteiden
käsittely
0,1
YHTEENSÄ 9,3
Taulukko 4: Karjalohjalla vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
Myös maatalouden osuus nousee Karjalohjalla melko suureksi, pelkästään karjatalouden osuus kokonaispäästöistä on yli kymmenen prosenttia. Teollisuutta Karjalohjalla ei juuri ole, ei myöskään kaukolämmön tuotantoa, jolloin myös asumisen aiheuttamat, erillislämmityksestä aiheutuneet päästöt korostuvat.
3.2.4. Karkkila
Karkkilan kokonaiskasvihuonekaasupäästöt olivat 62 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja vuonna 2007. Myöskään Karkkilassa ei ole suuria yksittäisiä päästölähteitä ja teollisuuden osuus päästöistä pysyy melko alhaisella tasolla. Karkkilassa on myös melko runsaasti teollisuuslaitoksia, mutta monet niistä käyttävät pääosin sähköä, joten päästöt eivät näy tässä polttoaineiden käyttöön perustuvassa päästöluvussa. Suurimmat päästölähteet ovat liikenne ja rakennusten lämmitys. Kaukolämmön päästöt jäävät erillislämmityksen päästöjä pienemmiksi, sillä kaukolämpöä käytetään huomattavasti vähemmän. Keravan energia tuottaa alueella kaukolämpöä jyrsinturpeella ja raskaalla polttoöljyllä.
Karkkilassa kauttakulkuliikenne lisää luultavasti liikenteen aiheuttamia päästöjä, sillä valtatie 2 kulkee Karkkilan läpi (Ks. Taulukko 5).
Päästölähde 1000 t CO2-ekv.
Liikenne 25
Rakennusten erillislämmitys 16 Kaukolämpö 12
Teollisuus 4
Maatalous, josta: 2
Viljely 1
Karjatalous 1 Jätteiden käsittely, josta: 1 Jätevedet 0,3
Työkoneet 0,6
YHTEENSÄ 62
Karkkilassa maatalouden osuus päästöistä ei myöskään ole erityisen merkittävä. Samoin jätteidenkäsittelyn ja työkoneiden osuudet jäävät hyvin pieniksi.
3.2.5. Lohja
Lohjan päästötaso on alueen pohjoisemmista kunnista selvästi suurin (Ks Taulukko 6). Lohjalla päästötasoa nostaa huomattavasti alueen runsas teollisuus, erityisesti Sappi Oy:n paperitehdas ja sen yhteydessä oleva prosessivoimalaitos, sekä Nordkalkin kalkintuotantolaitos, jossa syntyy myös prosessiperäisiä päästöjä. Myös muun teollisuuden osuus päästöistä on merkittävä. Lohjan väkilukuun suhteutetut päästöt jäävät runsaasta, energiaintensiivisestä teollisuudesta huolimatta alhaisemmalla tasolle kuin esimerkiksi Hangossa, sillä Lohjan väestömäärä on merkittävästi suurempi (lähes 39 000 asukasta). Kaukolämmön päästöt ovat Lohjalla hyvin suuret. Lohjalla kaukolämpöä tuotetaan runsaasti useissa eri yksiköissä, mutta erityisesti päästötasoa nostaa Fortumin suuri kaukolämpölaitos, joka tuottaa kaukolämpöä pääasiassa kivihiilellä.
Päästölähde 1000 t CO2-ekv.
Prosessivoima 309 Muu teollisuus 181 Teollisuusprosessit 155
Kaukolämpö 100 Liikenne, josta: 97
Maantieliikenne 96 Muu liikenne 1 Rakennusten erillislämmitys 50 Jätteiden
käsittely, josta:
8
Jätevedet 2
Maatalous, josta: 4
Viljely 2
Karjatalous 2
Työkoneet 1
YHTEENSÄ 905
Taulukko 6: Lohjalla vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
Lohjan liikenteen päästöt nousevat melko korkeisiin lukemiin, selittyen mm. väestömäärän suuruudella ja valtatien 25 aiheuttamalla läpikulkuliikenteellä. Lohjan jätteiden käsittelyn päästöt ovat poikkeuksellisen korkealla tasolla, mikä johtunee osittain tilastovirheestä, sillä kaatopaikalle vietävien jätelastien syntypaikkakunta määritellään toisinaan sen perusteella missä jätelastin tuova jäteyhtiö sijaitsee, eikä todellisen syntypaikan perusteella. Näin ollen Lohjalla syntyneiksi jätteiksi on voitu tilastoida myös muualla syntyneitä jätteitä. Tosin Lohjalla jätemäärät ovat myös suuresta väestömäärästä johtuen melko isoja. Väestömäärä heijastuu lisäksi jäteveden käsittelyn päästöihin, jotka ovat hieman muita kuntia suuremmat. Maataloutta Lohjalla on myös verrattain paljon, joten päästöt nousevat yli neljään tuhanteen tonniin hiilidioksidiekvivalentteja.
3.2.6. Nummi‐Pusula
Nummi‐Pusula on väkiluvultaan pieni kunta kartoitusalueen pohjoisosassa, ja Raaseporin ohella, sen maatalousvaltaisimpia kuntia. Nummi‐Pusulassa ei ole suuria yksittäisiä päästökohteita, ei juurikaan teollisuutta eikä energiantuotantoa. Kuten taulukosta 7 nähdään, ainoa maataloutta selvästi suurempi päästölähde kunnan alueella on liikenne. Myös Nummi‐Pusulassa liikenteen päästöihin vaikuttaa läpikulkuliikenne, sillä valtatie 1 kulkee kunnan lävitse.
Kunnassa ei myöskään tuoteta kaukolämpöä. Rakennusten lämmityksestä syntyvät päästöt ovat siis erillislämmityksen päästöjä, jotka nousevat vain hieman suuremmiksi kuin maatalouden päästöt.
Maatalouden päästöistä yli puolet on peräisin karjataloudesta. Koska maataloutta on runsaasti, on myös työkoneiden aiheuttama kasvihuonekaasupäästö hieman suurempi kuin useimmissa muissa kunnissa. Lukuun sisältyvät maatalouden työkoneet. Jätteiden käsittelyn osuus kokonaispäästöistä on häviävän pieni.
Päästölähde 1000 t CO2-ekv.
Liikenne 40
Rakennusten erillislämmitys 8 Maatalous, josta: 7
Viljely 3
Karjatalous 4
Teollisuus 2
Työkoneet 2
Jätteiden käsittely, josta:
1
Jätevedet 0,2
YHTEENSÄ 60
Taulukko 7: Nummi‐Pusulassa vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
3.2.7. Raasepori
Nykyisen Raaseporin alueella ei myöskään ole osoitettavissa yksittäisiä suuria päästökohteita.
Kunnassa on kuitenkin runsaasti toimintoja, jotka yhteenlaskettuna tuottavat melko suuret kasvihuonekaasupäästöt. Taulukosta 8 nähdään, että suurin päästölähde on liikenne, jonka päästöissä näkyy myös kaupungin halkaisevan valtatie 25:n vaikutus, sekä satamien aiheuttaman liikenteen päästöt. Toinen suuri päästösektori on rakennusten erillislämmitys, jonka päästöt kielivät suuresta erillislämmitettävien kiinteistöjen määrästä, vaikka alueella käytetään myös runsaasti kaukolämpöä.
Vaikka suuria teollisuuslaitoksia ei Raaseporin alueella ole, nostaa runsas pienteollisuus päästötason
päästöt ovat tuotettuun lämpömäärään nähden melko vähäiset, sillä alueen suurin kaukolämmön tuottaja, Tammisaaren energia, käyttää lämmöntuotannossa pääasiassa metsätähdehaketta ja – mursketta. Alueen muissa, pienemmissä lämpölaitoksissa käytetään lämmön tuotantoon polttoöljyjä.
Päästölähde 1000 t CO2-ekv.
Liikenne, josta: 87 Maantieliikenne 85 Muu liikenne 2 Rakennusten erillislämmitys 56
Teollisuus 39
Maatalous, josta: 11 Viljely 5
Karjatalous 6
Kaukolämpö 9
Jätteiden käsittely, josta: 6
Jätevedet 1
Työkoneet 3
YHTEENSÄ 211
Taulukko 8: Raaseporin alueella vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
Raaseporissa on runsaasti maataloutta, joten maatalouden, ja samalla myös työkoneiden päästöt ovat Raaseporissa erittäin korkeat. Maatalouden päästöt nousevat 11 tuhanteen tonniin hiilidioksidiekvivalentteja, mikä on korkein maatalouden päästöarvo kartoitusalueen kunnissa.
Jätteiden käsittelyn päästöt ovat Raaseporin osalta poikkeuksellisen korkeat, johtuen luultavasti samasta tilastollisesta virheestä kuin Lohjan tapauksessa, eli alueelle on rekisteröity jätelasteja jätekuljetusyhtiön sijaintipaikan mukaisesti. Tosin myös Raaseporissa on enemmän väestöpohjaa kuin muissa alueen kunnissa, joten jätemäärät ovat siksi suurempia.
3.2.8. Siuntio
Siuntio kuuluu kartoitusalueen vähäpäästöisempiin kuntiin. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt jäävät hieman alle kolmenkymmenen tuhannen tonnin (Ks Taulukko 9). Siuntiossa ei ole suuria yksittäisiä päästölähteitä ja teollisuus on vähäistä. Suurin päästölähde on liikenne, jonka aiheuttamat päästöt ovat yli puolet kokonaispäästöistä. Tähän vaikuttaa Siuntion lävitse kulkeva kantatie 51.
Liikenteen jälkeen suurin päästösektori on pienelle paikkakunnalle tyypillisesti rakennusten erillislämmitys. Siuntiossa tuotetaan myös kaukolämpöä, josta syntyvät päästöt tosin jäävät pieniksi, sillä lämpö tuotetaan maakaasulla. Maatalouden rooli päästöjen aiheuttajana on melko suuri.
Päästölähde 1000 t CO2-ekv.
Liikenne 18
Rakennusten erillislämmitys 5 Maatalous, josta: 3
Viljely 2
Karjatalous 1
Työkoneet 1
Kaukolämpö 1
Jätteiden käsittely, josta:
1
Jätevedet 0,2
Teollisuus 1
YHTEENSÄ 29
Taulukko 9: Siuntion alueella vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
3.3. Kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt
Tässä raportissa on esitelty vain tuotantoperusteisia kasvihuonekaasupäästöjä, eli alueen rajojen sisäpuolella syntyviä konkreettisia päästöjä. KASVENER laskentamalli tuottaa päästödataa kuitenkin myös kulutusperusteisten päästöjen osalta, joissa päästöjakauma on hieman erilainen ja esim.
sähkönkulutuksesta aiheutuvat päästöt on huomioitu. Laskentamallin kulutusperusteisessa päästötarkastelussa valtakunnan verkkoon sähköä tuottavia voimalaitoksia ei lasketa paikallisiksi, joten niiden päästöt eivät ole mukana kulutusperusteisessa päästötarkastelussa. Mikäli halutaan tarkastella sähkön kulutuksen muutosten vaikutusta päästötasoon, on otettava huomion myös kulutusperusteiset päästöt. Taulukossa 10 on esitetty kulutusperusteiset päästöt eri sektoreilla kunnittain. Sähkön kulutuksen luvuissa on mukana myös teollisuuden sähkönkulutus, joten teollisuusvaltaisten kuntien sähkön kulutuksen päästöt ovat hyvin korkeat. (Sähkön päästöjen laskentaan vaikuttavat kunnan alueen omat sähköntuotantolaitokset, joiden päästöt huomioidaan sähkön päästöjä laskettaessa. Muutoin päästöt lasketaan ns. valtakunnallista sähkön päästökerrointa käyttäen.) Rakennusten lämmityksessä on tässä mukana myös lämmityssähkön osuus.
Rakennusten lämmitys
Sähkön
kulutus Teollisuus Liikenne Jäte
huolto Maatalous
Teollisuus
prosessit Yhteensä
Hanko 43 323 578 65 2 0,1 282 1293
Inkoo 13 1 11 28 0,9 3 0 58
Karjalohja 3 0,6 0,5 5 0 2 0 10
Karkkila 30 4 5 25 1 2 0 66
Lohja 154 132 393 97 8 4 155 943
Nummi- Pusula
9 1 4 40 0,7 7 0 62
Raasepori 68 7 42 87 7 11 0 222
Siuntio 7 0,8 2 18 0,7 3 0 31
Yhteensä 326 470 1035 365 21 32 437 2685
Taulukko 10: Kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt eri sektoreilla kunnittain (1000 t CO2‐ekv.)
Länsi‐Uudenmaan päästökartoitusalueella syntyneiden kasvihuonekaasupäästöjen määrä on hyvin suuri koko maan kattavassa vertailussa. Alueen runsas teollinen toiminta painottuu alueen suurimpana päästölähteenä. Toisaalta, kun päästöjä tarkastellaan tällä alueella kunnittain, nähdään, että mukana on myös hyvin vähän päästöjä aiheuttavia pieniä kuntia, joissa teollisuutta tai energiantuotantoa ei juuri ole. Nyt kartoitetun alueen luonne onkin toisaalta teollisuuden, toisaalta maatalouden ja haja‐asutuksen dominoima.
Toteutetussa kartoituksessa keskityttiin alueella syntyviin todellisiin päästöihin, toisin sanoen haluttiin selvittää alueella konkreettisesti syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen määrä. Käytetystä laskentamallista voidaan tulokseksi saada myös alueen kulutukseen perustuvat päästöt, jotka tässä tapauksessa muuttaisivat tilannetta lähinnä Inkoon kohdalla, kun suurta sähköntuotantolaitosta ei laskettaisi kuuluvaksi kunnan päästöihin. Muutoin tilanne muuttuisi kartoitusalueella lähinnä vain sähkön osalta, kun laskettaisiin sähkön kulutuksen aiheuttamat päästöt ns. ostosähkön kertoimella.
KASVENER‐laskentamallissa on tämän kulutus‐ ja tuotantoperusteisten päästöjen jaon suhteen tehty tiettyjä olettamuksia ja valintoja.
Päästötarkastelun näkökulma ei ole täysin yksiselitteinen. Kasvihuonekaasujen kyseessä ollessa, on käsittelyssä globaali ongelma, jossa päästöt liikkuvat ilmakehässä maailmanlaajuisesti ja päästöjä myös aiheutetaan usein toiminnassa, jonka lopputuote kulutetaan jossain aivan muualla. Näin ollen päästöjen varsinainen syy on usein muualla kuin itse päästön syntypaikka. Näin erityisesti, kun tarkastelussa on pieni alue, kuten kunta. Tässä suhteessa myös kulutusperusteisten päästöjen tarkastelu olisi järkevää, sillä tällöin nähtäisiin kunnassa tapahtuvien toimintojen aiheuttama päästö.
Tämä aiheuttaa kuitenkin monia ongelmia, jos halutaan todella paneutua vain kulutuksesta aiheutuviin päästöihin.
Kulutustavaroiden ja kuntaan tulevan materiaalivirran aiheuttamia päästöjä on hyvin vaikeaa määrittää, ja olisi myös tehtävä valintoja sen suhteen halutaanko ottaa huomioon todella tuotteiden koko elinkaari alkutuotannosta jalostukseen ja jätteeksi päätymiseen, vai jonkinlainen kompromissi, esim. vain valmistus ja kuljetus. Lisäksi kaikista kulutustuotteista ei luultavasti ole olemassa tarkkaa kuntakohtaista tilastointia, sillä tuotteita myydään yli kuntarajojen.
Vaikka materiaalivirta jätettäisiin tarkastelun ulkopuolelle, vastaavantyyppisen ongelman aiheuttaa sähkö. Sähköä tuotetaan eri alueilla, mutta käytännössä sähkö ostetaan usein yhteismarkkinoilta.
Kulutuksen päästöjä laskettaessa olisi käytettävä keskiarvoa eri sähköntuotantomuotojen päästöistä, joten päästötieto olisi joka tapauksessa vain laskennallinen arvo. Toisaalta päästötarkastelu on sähkön osalta joka tapauksessa ongelmallinen, sillä sähköä tuotetaan vain tietyissä kunnissa, mutta kulutetaan, runsaastikin, myös kunnissa, jossa sähköä ei tuoteta lainkaan. Näin ollen, jos halutaan seurata energiansäästön vaikutusta kunnan päästöihin, olisi laskettava jollain tavalla myös sähkön kulutuksen päästöt; energiansäästön vaikutukset kun eivät ole suorassa suhteessa sähköä tuottavien laitosten päästöihin, kun ollaan tilanteessa, jossa sähkö ostetaan yhteismarkkinoilta.
Jos halutaan laskea vain kulutuksesta aiheutuneita päästöjä, myös maatalouden päästöjen laskeminen on ongelmallista, sillä maatalouden päästöt tulisi laskea osana elintarvikkeiden ja muiden kulutustavaroiden päästöjä. Tässä kartoituksessa käytetyssä KASVENER‐laskentamallissa
maatalouden päästöt lasketaan molemmissa laskentatavoissa kunnan alueen sisäpuolella tapahtuvan maataloustuotannon todellisina päästöinä.
Myös nyt toteutetussa Länsi‐Uudenmaan päästökartoituksessa on tehty valintoja näkökulman suhteen. Jätevirran aiheuttamat päästöt on laskettu jätteiden syntypaikan perusteella, vaikka muuten pääpaino on tuotantoperusteisissa päästöissä. Jos jätteiden päästöt laskettaisiin todellisen kasvihuonekaasupäästöjen syntypaikan perusteella, jakautuisivat jätehuollon päästöt Lohjan ja Hangon kesken, sillä jätteet sijoitetaan Lohjan kaatopaikalle ja Hangon kompostointilaitokselle.
Tällöin jätehuollon päästöt syntyisivät muiden kuntien osalta ainoastaan jäteveden käsittelystä.
Kuntatason päästökartoituksia tehtäessä on otettava huomioon, että kyse on joka tapauksessa laskennasta, joten absoluuttista totuutta päästötasosta ei voida saavuttaa, mutta jos lähtötietojen hankinta tehdään huolellisesti, saadaan kuitenkin melko luotettavia tuloksia. Nyt toteutetussa kartoituksessa käytettiin täsmälleen samoja metodeja kaikkien kuntien osalta, joten niiden päästötiedot ovat täysin vertailukelpoisia keskenään. Lisäksi lähtötietoja yritettiin hankkia kattavasti hyvän tarkkuustason saavuttamiseksi. Kartoitus toimii hyvin päästötason seurannan työkaluna, kun se toteutetaan uudelleen samoja metodeja käyttäen.
4.1. Kasvihuonekaasunielut
Varsinaisten päästölähteiden lisäksi kasvihuonekaasupäästötaseisiin vaikuttavat myös metsien ja soiden hiilidynamiikka. Metsät toimivat Suomessa pääosin merkittävinä hiilidioksidia sitovina nieluina, sillä hiiltä sitoutuu puustoon enemmän kuin hakkuissa vapautuu. Metsien hiili on varastoitunut puiden lisäksi aluskasvillisuuteen ja maahan ja sitä poistuu puun korjuussa ja puun hajotessa tai palaessa. Turvemaat puolestaan toimivat kaasulähteinä. Turvemaiden maaperästä vapautuu kaasuja orgaanisen aineksen hajotessa hapettomassa tilassa. Suot myös sitovat hiilidioksidia, mutta sidonta on hyvin hidasta. Vaikka suot siis toimivat myös nieluna, on niiden anaerobisessa hajoamisessa aiheuttama metaanipäästö niin suuri, että se kumoaa positiivisen vaikutuksen.
Luonnonalueiden kaasutaseita on vaikeaa määritellä tietyllä alueella, esim. kunnassa, sillä kaasut kulkeutuvat ilmakehässä ympäri maapalloa, eivätkä sitoudu nieluihin siellä missä ne syntyvät. Lisäksi hiilen nettosidonnan määrä voi pienellä alueella vaihdella hyvinkin runsaasti eri vuosina. Alueille on kuitenkin mahdollista määrittää laskennallinen tase.
Metsien hiilen nettosidontaa voidaan arvioida kun tiedetään alueen metsien puuston kasvu ja puuston poistuma. Näin voidaan määritellä puuston nettokasvu ja hiilen sidonnan määrä.
Suoalueiden päästölaskentaan on myös olemassa kertoimia, joilla voidaan laskea soiden hiilitase pinta‐alatietojen avulla. Tässä päästöselvityksessä ei ole huomioitu nielujen osuutta. Nielut eivät sisälly KASVENER‐laskentamalliin.
Nyt toteutettua Länsi‐Uudenmaan päästökartoitusta on mahdollista täydentää myöhemmin uudella päästökartoituksella, jolloin saadaan tietoa päästötason kehityksestä, sekä nielukartoituksella, jolloin
5. JOHTOPÄÄTÖKSET
Länsi‐Uudenmaan päästökartoituksessa saatiin kartoitusalueen kokonaispäästöksi 3510 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja. Päästöistä suurimman osan aiheuttivat alueen teollisuus‐ ja energiantuotantolaitokset. Myös liikenne ja rakennusten lämmitys aiheuttavat päästöistä suuren osan. Vaikka alueella on melko runsaasti myös maataloutta, jäävät sen aiheuttamat päästöt hyvin pieniksi muihin päästösektoreihin verrattuna.
Päästöjä kunnittain tarkasteltaessa nousevat teollisuusvaltaiset paikkakunnat esille selvästi suuremmin päästötasoin, erityisesti Hanko, Inkoo ja Lohja. Kun päästöt suhteutetaan väkilukuun, jäävät Lohjan päästöt alhaisemmiksi, sillä väestöpohjaa on enemmän kuin Hangossa ja Inkoossa.
Väkilukuun suhteutettuna koko Länsi‐Uudenmaan päästöt ovat selvästi Suomen keskitasoa korkeammat; koko Suomen päästötaso oli vuonna 2007 15 t CO2‐ekvivalenttia / asukas, kun Länsi‐
Uudellamaalla päästöt nousivat 33 tonniin asukasta kohden. Eri kuntien välillä sekä kokonaispäästöt, että väkilukuun suhteutetut päästöt vaihtelivat hyvin suuresti, riippuen kunnan yhdyskuntarakenteesta. Teollisuuspaikkakunnilla päästöt olivat hyvinkin korkeita, kun taas pienissä kunnissa, joissa suuria energiaintensiivisiä toimintoja ei ole, päästöt jäivät melko alhaiselle tasolle, mm. Karjalohjalla ja Siuntiossa.
Toteutetussa päästökartoituksessa pyrittiin selvittämään paikallisella tasolla mitä päästöjä aiheuttavia toimintoja kunnassa on ja keräämään laskentaan tarvittavat lähtötiedot mahdollisuuksien mukaan suoraan päästölähteestä. Tällä metodilla tavoiteltiin mahdollisimman tarkkaa dataa kunnan kasvihuonekaasupäästöistä. Alueen yritykset suhtautuivat pääosin myönteisesti ja luovuttivat tietoja käytettäväksi päästölaskennassa. Joistakin yksittäisistä yrityksistä tietoja ei saatu. Myös inhimillisen virheen mahdollisuus on olemassa, mutta muutoin käytettyjä lähtötietoja voi pitää luotettavina.
Myös KASVENER‐laskentamalli on yleisesti käytetty ja hyväksytty, ja perustuu kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) laskentametodiikkaan, sekä Suomen päästöinventaarioissa käytettyihin laskentaparametreihin.
Saatujen tulosten avulla voidaan jatkossa seurata kuntien päästökehitystä. Tulokset antavat mahdollisuuden tarkastella päästöjen määrää eri sektoreilla ja kohdistaa päästövähennyksiä niille sektoreille, joilla on tarvetta ja mahdollisuuksia siihen.
LÄHTEET
Crill, P., Hargreaves, K., Korhola, A. 2000. Turpeen asema Suomen
kasvihuonekaasutaseissa. Kauppa‐ ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 20/2000. Kauppa‐ ja teollisuusministeriö, Helsinki.
Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC). 2007. Summary for policymakers. S. D. Slomon, D. Qin, M. Manning, Z. Chen, M. Marquis, K. B. Averyt, M. Tignor, and H. L. Miller, editors.
Climate change 2007: the physical science basis. Contribution of Working Group I to the Fourth assessment report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom.
Kuusisto, E., Kauppi, L. & Heikinheimo, P. (Toim.) 1996. Ilmastonmuutos ja Suomi.
Yliopistopaino, Helsinki
Marttila, V., Granholm, J., Laanikari, T., Yrjölä, T., Aalto, A., Heikinheimo, P., Honkatuki, J., Järvinen, H., Liski, J., Merivirta, R. & Paunio, M. 2005.
Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia. Maa‐ ja metsätalousministeriön julkaisuja 1/2005. Maa‐ ja metsätalousministeriö.
Metsäntutkimuslaitos 2008. MetInfo, VMI9:n kunnittaiset metsävarat. Internet‐tietokanta.
http://www.metla.fi/metinfo/vmi/
Petäjä, J. 2007. KASVENER – kuntatason kasvihuonekaasu‐ ja energiatasemalli.
Laskentaohjelman ohje‐taulu. Suomen ympäristökeskus.
Valtion ympäristöhallinto 2007. Ilmastonmuutos vuonna 2007: vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus, yhteenveto päätöksentekijöille. (Suomennos hallitustenvälisen
ilmastonmuutospaneelin arviointiraportista.)
Ympäristöministeriö, 2003. Kioton pöytäkirjan toimeenpanon säännöt. Suomen ympäristö 607 julkaisu. Edita Prima Oy, Helsinki
LIITE 1
1. Päästölaskennan metodiikkaa
Länsi‐Uudenmaan päästölaskennassa on käytetty KASVENER‐laskentamallia. Päästöt on laskettu pääosin mallin ohjeiden ja oletusten mukaisesti. Laskennan lähtötietojen keräyksessä ja tarkkuudessa on kuitenkin mahdollisuus soveltamiseen. Länsi‐Uudenmaan päästökartoituksessa on pyritty saamaan mahdollisimman tarkkaa tietoa kuntatasolla, sillä kiinnostus on todellisten kuntarajojen sisäpuolella syntyvien kasvihuonekaasujen tarkastelussa. Näin ollen tietoja on kerätty mahdollisuuksien mukaan suoraan paikallisista lähteistä ja osin yhteistyössä paikallisten ympäristöviranomaisten kanssa.
Laskentamallissa asetetaan oletus, että puupohjaiset polttoaineet eivät aiheuta hiilidioksidipäästöjä vaan ovat osa normaalia hiilen kiertoa. Myöskään kasvihuonekaasunieluja ei mallissa huomioida.
Energiasektorilla lähtötiedot syötetään laskentamalliin pääasiallisesti energiana, eli gigawattitunteina.
Mallissa on mahdollista hienosäätää kertoimia paikallisiin oloihin sopiviksi. Tässä liitteessä on yksityiskohtaisempaa tietoa päästölaskennassa käytetyistä metodeista sekä laskennan yhteydessä tehdyistä oletuksista ja ratkaisuista.
1.1. Sähköntuotanto / ‐kulutus
Sähköntuotannon päästöt lasketaan käytettyjen polttoainemäärien ja tuotetun energian perusteella.
Sähkön tuotannon lähtötietoja on kerätty suoraan sähköä tuottavilta laitoksilta, sekä VAHTI‐
tietokannasta.
Jos halutaan tarkastella sähkön kulutuksesta aiheutuneita päästöjä, voidaan sähkönkulutus jaotella laskentamallissa eri sektoreille. Sähkön kulutuksen tiedot on saatu energia‐alan julkaisu‐, koulutus‐ ja tietopalveluyhtiö Adatolta. Tilaston jaottelu on sovitettu laskentamallin syöttösoluihin sopivaksi.
Lämmityssähkön osuudesta ei ole tarkkaa tietoa, joten se on laskettu rakennuskantatietojen ja tilastokeskuksen laskemien ominaiskulutuskerrointen perusteella. Lämmityssähkön kulutus on myös jaoteltu eri sektoreille rakennuskantatietojen perusteella. Jos kunnan sähköntuotannon määrä on pienempi kuin sähkönkulutus, laskee ohjelma erotuksen ns. valtakunnallisena ostosähkönä kulutuksesta aiheutuvia päästöjä tarkasteltaessa.
1.2. Kaukolämpö
Kaukolämmön aiheuttamat päästöt on laskettu polttoaineiden kulutuksen ja energiantuotantotietojen perusteella. Tiedot syötetään malliin energiana (GWh). Tarvittavat tiedot on kerätty suoraan lämpöä tuottavien laitosten hallinnoijilta, jotta tieto on mahdollisimman tarkkaa.
Laskentaan on sisällytetty myös pienempiä, tilastoimattomia lämmöntuottajia. Teollisuudelle lämpöä sekä höyryä tuottavat laitokset on yhdistetty muu teollisuus‐sektorille.
