Uskonnonvapauskomitean
hautaustoimilakiehdotus: mikä muuttuu?
Teologinen aikakauskirja 6/2001
Joni Hiitola
Julkaisija: Helsinki. Teologinen julkaisuseura, 1896- .
Sarja:
Teologinen aikakauskirja 6/2001. 106. vuosikerta.
ISSN 0040-3555. s. 512-514.
Verkkojulkaisu: 2002
Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa
kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden
lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa selata
verkossa. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa
omaan käyttöön muutamia kappaleita.
Uskonnonvapauskomitean
hautaustoimilakiehdotus:
mikä muuttuu?
JONI HIITOLA
JOHDANTO
Vainajan hautaaminen on toimenpide, johon liittyy monia erilaisia merkityksiä. Hautaaminen on ensin-näkin terveydensuojelun kannalta välttämätön toi-menpide. Toisaalta hautaamisessa ei voi sivuuttaa myöskään kulttuuriimme syvälle juurtuneita käsityk-siä siitä, miten kuolemaan ja vainajiin tulee suhtau-tua. Nämä käsitykset edellyttävät kunnioittavaa suh-tautumista kaikkeen, mikä liittyy vainajiin ja hautaa-miseen. Hautaamiseen liittyy myös vahvoja uskon-nollisia merkityksiä. Useimmiten hautaamiseen kuu-luu keskeisenä osana uskonnollinen toimitus, ja eri uskonnoilla on erilaisia käsityksiä siitä, miten hau-taaminen tulee käytännössä suorittaa. Näiden uskon-nollisten ulottuvuuksien vuoksi nousee hautaamises-sa keskeiseksi myös uskonnon ja omantunnon va-pauden näkökulma.
Hautaamisen uskonnollinen ulottuvuus ilmenee myös siinä, että hautausmaiden ylläpidosta ovat Suo-messa perinteisesti huolehtineet seurakunnat. Mui-den kuin evankelisluterilaisen tai ortodoksisen kirkon jäsenten hautausasioiden järjestäminen on tullut ajan-kohtaiseksi sitä mukaa kuin uskonnonvapaus on to-teutunut. Niinpä asiaa koskevat säännökset sisälly-tettiin aikoinaan uskormonvapauslainsäädäntöön. Ny-kyisen uskonnonvapauslain 10 §:ssä säädetään mm. muiden tahojen kuin evankelisluterilaisten ja orto-doksisten seurakuntien mahdollisuudesta perustaa asianomaisella luvalla hautausmaita sekä
evankelis-luterilaisten seurakuntien velvollisuudesia tarjota hau-tasija myös kirkkoon kuulumattomalle vainajalle, jos muuta hautasijaa ei ole saatavissa.
Uutta uskonnonvapauslainsäädäntöä valmistel-taessa uskonnonvapauskomitea ei pitänyt enää tar-koituksenmukaisena hautaustointa koskevien sään-nösten sijoittamista uskonnonvapauslakiin. Komitea kiinnitti huomiota myös hautaustointa koskevan sään-telyn aukollisuuteen ja hajanaisuuteen. Komitea pää-tyikin ehdottamaan hautaustointa koskevan säänte-lyn kokoamista erilliseen hautaustoimilakiin. Hau-taustoimilain valmistelua varten komitea asetti yh-teyteensä jaoston, johon kuului komiteasta nimetty-jen jäsenten lisäksi asiantuntijaedustajia eri hallin-nonaloilta. Tässä artikkelissa esitellään lyhyesti us-konnonvapauskomitean ehdotusta hautaustoimilaik-si ja sen mukanaan tuomia muutokhautaustoimilaik-sia.
HAUTAUSTOIMILAIN YLEISET LÄHTÖKOHDAT
Hautaustoimilailla on tarkoitus korvata nykyisen us-konnonvapauslain hautaustointa koskevat säännök-set ja täydentää hautaustoimen osin puutteellista sään-telyä. Lailla luotaisiin yleiset lainsäädännölliset puit-teet hautaamiselle ja tuhkaamiselle sekä hautausmaan, yksityisen haudan ja krematorion ylläpitämiselle. Lain tavoitteena olisi ensinnäkin turvata vainajien kun-nioittamiseen liittyvien pieteettinäkökohtien huomi-oon ottaminen hautaustoimessa. Tämä tavoite
nee ennen kaikkea lain tulkintaa yleisesti ohjaavas-ta 2 §:n l momentin yleissäännöksessä, jonka mukaan vainajan ruumista ja tuhkaa tulisi käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan hautaamisen tapaa ja paikkaa koskevissa ratkaisuissa tulisi noudattaa ensisijaises-ti vainajan itse eläessään ilmaisemaa tahtoa, ja jos täs-tä ei ole tietoa, lähimpien omaisten tahtoa. Toinen keskeinen tavoite olisi edistää uskonnonvapauden to-teutumista hautaustoimessa.
Laki koskisi kaikkia hautausmaita, myös evan-kelisluterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien hau-tausmaita. Kirkkolaissa ja ortodoksisesta kirkkokun-nasta annetussa laissa olevat säännökset jäisivät kui-tenkin pääosin edelleen voimaan ja niitä sovellettaisiin hautaustoimilain rinnalla. Terveydensuojelua koske-vat säännökset jäisivät edelleen terveydensuojelula-kiin ja -asetukseen.
HAUTAUSMAAT
Yleisten hautausmaiden ylläpitovelvollisuus säilyisi edelleen evankelisluterilaisilla seurakunnilla. Tästä velvollisuudesta säädettäisiin nyt nimenomaisesti lain tasolla. Seurakunnalla olisi velvollisuus vaadittaessa osoittaa vainajalle hautasija riippumatta siitä, oliko vainaja seurakunnan jäsen vai ei. Velvollisuus olisi pääsääntöisesti sillä seurakunnalla, jonka alueella vai-najalla oli kotipaikka. Komitean esityksessä on to-dettu, että yleisten hautausmaiden ylläpito on viime kädessä yhteiskunnan vastuulle kuuluva tehtävä. Sen vuoksi komitea on ehdottanut lakiin säännöstä, jossa vahvistettaisiin valtion velvollisuus osallistua yleis-ten hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustan-nuksiin. Nykyisin hautaustoimeen liittyvillä tehtä-villä on perusteltu seurakuntien yhteisöveron tuotos-ta saamaa osuuttuotos-ta, jotuotos-ta ei tosin muodollisesti ole kyt-ketty nimenomaan hautausmaiden ylläpitoon. Ko-mitea on lähtenyt siitä, että valtio voisi toteuttaa velvoitteen joko nykyisen yhteisövero-osuuden muo-dossa tai järjestää tuenjollakin muulla tavalla.
Merkittävä uudistus olisi, että myös seurakuntien hautaustoimessa perimät maksut tulisivat sääntelyn piiriin. Ehdotuksen toteutuessa seurakunnat eivät enää voisi soveltaa erilaisia maksuperusteita riippuen sii-tä, oliko vainaja kirkon jäsen vai ei. Uskonnonva-pauskomitea piti tätä perusteltuna, koska yleisten hau-tausmaiden ylläpito olisi lakiehdotuksen mukaan seu-rakunnille julkinen lakisääteinen tehtävä, jonka ra-hoitukseen valtio osallistuisi.
Myös muut yhteisöt voisivat edelleen ylläpitää omia hautausmaitaan. Uskonnonvapauden toteutu-misen kannalta on tärkeää, että esimerkiksi uskon-nolliset yhdyskunnat ja muut katsomukselliset yhtei-söt voivat halutessaan ylläpitää omia hautausmaita, joilla kyseisen uskonnon tai katsomuksen asettamat vaatimukset voidaan täysimääräisesti ottaa huomi-oon. Toisaalta on tärkeää, että hautausmaan ylläpitä-jällä on riittävät edellytykset ylläpitää hautausmaata. Hautausmaan ylläpidossa korostuu erityisesti toimin-nan pitkäjänteisyys, sillä hautausmaata tulisi kyetä hoitamaan asianmukaisesti vielä useita vuosikym-meniä senkin jälkeen, kun hautaaminen alueelle on lopetettu. Siksi hautausmaan ylläpitäminen edellyt-täisi muilta kuin julkisoikeudellisilta yhteisöiltä edel-leen lääninhallituksen lupaa. Luvan myöntämisen edellytyksistä säädettäisiin nykyistä tarkemmin. Uut-ta olisi myös valtion osallistuminen tässä Uut- tarkoitettu-jen hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustan-nuksiin harkinnanvaraisen valtionavustuksen muo-dossa.
Käytännössä ei luonnollisestikaan ole mahdol-lista, että kaikki erilaiset katsomukselliset suun-taukset voisivat ylläpitää omia hautausmaita. Usein-kaan hautaamiseen ei käytännössä ole tarjolla muuta vaihtoehtoa kuin evankelisluterilaisen seurakunnan yleinen hautausmaa. Jotta vainajan uskonto tai muu katsomus voitaisiin myös näissä tilanteissa ottaa mah-dollisimman hyvin huomioon, uskonnonvapausko-mitea ehdotti, että evankelisluterilaiset seurakunnat olisivat velvollisia tarjoamaan myös uskonnollisesti neutraalin hauta-aiuevaihtoehdon. Tällainen runnus-tukseton hauta-alue voisi olla joko kokonaan erilli-nen hautausmaa tai muusta hautausmaasta rajattu eril-linen alue. Hautaaminen voitaisiin tunnustuksetto-malla alueella toimittaa vainajan oman uskonnon tai muun katsomuksen mukaisesti ja hautamuisto-merkeissä voitaisiin käyttää kunkin vainajan oman uskonnon tai katsomuksen mukaisia tunnuskuvia. Hautasija osoitettaisiin tunnustuksettomalta alueelta vain nimenomaisesta pyynnöstä. Uskonnonvapaus-komitea lähti siitä, että tunnustuksetonta hauta-aluei-ta ei olisi hauta-aluei-tarpeen perushauta-aluei-taa läheskään kaikkiin seura-kuntiin, vaan nämä palvelut voitaisiin järjestää esi-merkiksi seudullisena yhteistyönä.
Hautausmaan lakkauttamisesta ja käytöstä pois-tetun hautausmaan asemasta ei ole voimassa ole-vassa lainsäädännössä säännöksiä lukuun ottamatta kirkkolain 17 luvun l §:n toimivaltasäännöstä. Epäsel-väksi jää siten muun muassa se, milloin hautausmaa
lakkaa olemasta hautausmaa ja milloin hautausmaan alue voidaan ottaa muuhun käyttöön. Komitean eh-dotuksen mukaan hautausmaa voitaisiin lakkaut-taa ja alue otlakkaut-taa muuhun käyttöön pääsääntöisesti silloin, kun viimeisestä hautaamisesta on kulunut vähintään 50 vuotta. Merkille pantavaa on, että vel-vollisuus hoitaa hautausmaata sen arvoa vastaa-valla ja vainajien muistoa kunnioittavastaa-valla tavastaa-valla oli-si voimassa hautausmaan lakkauttamiseen asti.
Myös yksityisen haudan (nykyisin "yksityinen hautasija") perustaminen olisi edelleen mahdollista lääninhallituksen luvalla. Rajanvetoa hautausmaan ja yksityisen haudan välillä selkiytettäisiin niin, että yksityinen hauta voitaisiin perustaa tietyn ni-metyn vainajan hautaamiseen, muulloin olisi ky-seessä hautausmaa.
TUHKAAMINEN JA TUHKAN KÄSITTELY
Tuhkaamisen ja tuhkan käsittelyn osalta hautaus-toimilakiehdotuksen merkittävimmät uudistukset liittyvät tuhkan sijoittamiseen muualle kuin hau-tausmaalle tai yksityiseen hautaan. Vuoden 1995 alusta voimaan tulleeseen uuteen terveydensuoje-lulainsäädäntöön ei sisälly säännöksiä tuhkan kä-sittelystä ja sijoittamisesta, kun ennen uudistusta tuhkan sijoittaminen muualle kuin hautausmaalle tai yksityiseen hautasijaan oli mahdollista vain läänin-hallituksen luvalla. Tuhkan käsittelyjä sijoittami-nen on siten nykyisin täysin vapaata ja sääntele-mätöntä, mikä mahdollistaa tuhkan käsittelyn ja sijoittamisen jopa suoranaisesti epäkunnioittavalla
tavalla.
Tästä syystä hautaustoimilakiehdotukseen on otettu myös säännökset tuhkan käsittelyssä ja si-joittamisessa noudatettavista yleisistä periaatteista. Tuhkan käsittelyä ja sijoittamista koskisi ensinnä-kin 2 §:n l momentin säännös arvokkaasta ja vai-najan muistoa kunnioittavasta käsittelystä. Toinen keskeinen lähtökohta olisi tuhkan pysyvän sijoitta-misen periaate. Tuhka olisi vuoden kuluessa tuh-kaamisesta sijoitettava pysyvästi hautaamalla, si-rottelemalla tai muulla vastaavalla tavalla. Mahdol-lisuus sijoittaa tuhka muualle kuin hautausmaalle tai yksityiseen hautaan koskisi vain sellaisia sijoitusta-poja, joissa paikkaa ei voi jälkikäteen ulkoisesti ha-vaita haudaksi. Jos tuhka sijoitetaan tällä tavalla alu-eelle, joka ei ole erityisessä käytössä, sijoittamiseen ei tarvittaisi maanomistajan lupaa. Jos hautapaikal-le haluttaisiin pystyttää hautamuistomerkki tai
pai-kalle jäisi jokin muu näkyvä merkki haudasta, so-vellettaisiin yksityistä hautaa koskevia säännök-siä.
Tuhkan arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua tur-vaisi myös se, että tuhkaa säilyttäisi hautaamiseen tai muuhun lopulliseen sijoittamiseen asti joko krema-torion tai hautausmaan ylläpitäjä. Tuhka luovutet-taisiin krematoriosta vainajan omaisille vain hautaa-mista tai muuta pysyvää sijoittahautaa-mista varten, ja luo-vutuksensaajan olisi ennen luovutusta kirjallisesti il-moitettava tuhkan sijoittamispaikasta ja -tavasta.
EHDOTUKSEN JATKOVALMISTELU
Uskonnonvapauskomitean mietintö on kevään ja ke-sän kuluessa käynyt läpi erittäin laajan lausunto-kierroksen, jossa lausuntoa on pyydetty lähes 150 eri taholta. Lausunnoissa esitetyt yleisarviot komi-tean hautaustoimilakiehdotuksesta ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet varsin myönteisiä. Hautaustoimilakiehdotus on tällä hetkellä jatkoval-misteltavana opetusministeriössä. Tavoitteena on, että komitean hautaustoimilakiehdotuksen ja siitä saatujen lausuntojen pohjalta valmisteltava halli-tuksen esitys olisi valmis annettavaksi eduskunnal-le kevätistuntokaudella 2002.
