Maa jossa piiatkin saivat äänestää : Suomen työläisnaisliikkeen kuva kansainvälisessä lehdistössä 1906-1914

Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2006

Maa jossa piiatkin saivat äänestää:

Suomen työläisnaisliikkeen kuva

kansainvälisessä lehdistössä

1906-1914

Marjaliisa Hentilä

Julkaisu: Tuntematon työläisnainen. 1989 Toim. Leena Laine & Pirjo Markkola ISBN 951-9066-31-4

s. 162-185

Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita.

www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi opiskelijakirjasto-info@helsinki.fi

Marjaliisa Hentilä

Maa jossa piiatkin saivat äänestää

Suomen työläisnaisliikkeen kuva

kansain-välisessä lehdistössä 1906 — 1914

Vuoden 1906 äänioikeusuudistus nosti Suomen hetkessä kansainväli-sen työläisnaisliikkeen kiinnostukkansainväli-sen kohteeksi. Kertomukset suoma-laisten työläisnaisten äänioikeustaistelusta ja parlamentaarisista ko-kemuksista olivat siitä lähtien haluttua luettavaa ulkomailla.

Saksan ja koko kansainvälisen sosialidemokraattisen työläisnais-liikkeen johtava teoreetikko ja organisaattori oli Clara Zetkin (1857 — 1933). Hänen poliittisen toimintansa tärkeimpiin tavoitteisiin kuului naisten yleisen äänioikeuden saavuttaminen. Tässä artikkelis-sa tarkastellaan, mitä seikkoja Zetkin erityisesti korosti, kun hän pu-heissaan ja kirjoituksissaan viittasi naisten äänioikeuden toteutumi-seen Suomessa. Mikä oli Suomen äänioikeusuudistuksen saama vas-taanotto kansainvälisissä työläisnaisliikkeen lehdissä, erityisesti saksalaisessa Die Gleichheit ja amerikkalaisessa The Socialist Woman -lehdissä?

Näiden lehtien tärkeimpiä aiheita olivat luonnollisesti oman maan ajankohtaiset kysymykset ja huomion kiinnittäminen kaukaiseen Suo-meen oli lähinnä kuriositeetti. Suomen työläisnaisliikkeen käsittelyjä esittely näissä lehdissä kuvasti kuitenkin selkeästi työläisnaisjärjestö-jen internationalistista luonnetta. Työväenliikkeen kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa on tähän asti käsitelty lähinnä sitä, millä ta-voin ja missä määrin Saksan työväenliike oli esikuvana Suomen työ-väenliikkeelle. Tässä artikkelissa asiaa tarkastellaan päinvastaisesta

näkökulmasta ja voidaan havaita, että Suomen työläisnaisliikkeen ko-kmuksilla oli myös vaikutusta muiden maiden työläisnaisjärjestöihin.

Työläisnaisten vapautumisen teoriasta kirjoitti laajimmin Saksan työväenliikkeen johtaja August Bebel (1840— 1913). Hän kokosi 1870-luvulla laatimansa naisen asemaa käsittelevät kirjoitukset vuon-na 1879 kirjaksi Nainen ja sosialismi, josta tuli koko kansainvälisen työväenliikkeen naisemansipaatioteorian perusta. Teorian mukaan naiset eivät saavuttaisi todellista vapautta ja tasa-arvoa omin voimin, vaan ainoastaan yhteistyössä työväenliikkeen poliittisen voiman ja vallankumouksellisten päämäärien kanssa. Sosialismin tavoitteena-han oli vapauttaa koko työväenluokka — niin mies kuin nainenkin — kapitalistisesta järjestelmästä, joka teorian mukaan oli naisen alistei-sen aseman ensisijainen aiheuttaja. Bebel määritteli naiskysymykalistei-sen sosiaaliseksi kysymykseksi, joka liittyi naisten lisääntyneeseen palkka-työssä käyntiin ja sen vaikutuksiin yhteiskunnassa ja perheessä. So-sialismin klassikkojen mukaan naisten palkkatyö kapitalismissa mer-kitsi yksinomaan riistoa, mutta kodin ulkopuolisessa työssä he näki-vät kuitenkin emansipatorisia elementtejä. Bebelin ja Zetkinin mu-kaan naisten palkkatyön yhteiskunnallinen merkittävyys ja laajuus oli se konkreettinen syy, jonka perusteella naisten oli oikeutettua vaatia demokraattisia oikeuksia jo vallinneessakin yhteiskunnassa. Sosialis-tisen naisemansipaatioteorian mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo voisi täydellisesti toteutua vasta sosialismissa, missä yksityisomaisuu-den häviämisen jälkeen nainen ja mies voisivat solmia avioliiton rak-kaudesta, siis tasavertaisina kumppaneina1.

Clara Zetkin kirjoitti lähinnä periaatteellisia oppaita työläisnaisliik-keen valistustoimintaa varten. Hän laati vuonna 1889 Bebelin kirjasta 40-sivuisen tiivistelmän, jota käytettiin sosialidemokraattisen nais-liikkeen agitaatiovihkosena niin Saksassa kuin myöhemmin Suomes-sakin. Tämä kirjanen käännettiin suomeksi vuonna 1907 nimellä Nai-nen ja häNai-nen taloudelliNai-nen asemansa2. Zetkin laati kirjasensa aikana, jolloin naisten palkkatyönpelättiin vievän miehiltä työpaikkoja ja kur-jistavan työläisperheiden asemaa entisestään. Bebelin ja Zetkinin kir-joitukset olivat omana aikanaan merkityksellisiä puheenvuoroja nais-ten palkkatyön ja nimenomaan yksinäisnais-ten naisnais-ten palkkatyön oikeu-tuksen puolesta. Mutta Bebelin kirjan (1904) ja Zetkinin kirjasen suomentamisen (1907) aikoihin sosialistinen naisemansipaatioteoria oli

164 ₁₆₅

Clara Zetkin (1857-1933) oli Die Gleichheitin (yhdenvertaisuus) toimittaja v. 1892-1917. Vuodesta 1907 hän oli Toisen Internationaalin naissihteeri. Puheissaan ja kirjoi-tuksissaan Zetkin käytti usein Suomen Sosialidemokraattista naisliittoa esimerkkinä hyvin toimivasta sosialistisesta naisjärjestöstä. (Työväen arkisto)

saanut Saksassa jo uusia piirteitä. Agitaatiossa ei korostettukaan enää palkkatyön emansipoivaa merkitystä naiselle yhtä voimakkaasti kuin ennen, vaan sitä, että työläisäidillä oli liikaa työtä ja että hänellä oli oikeus ja velvollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Naisemansi-paation keinona pidettiin mm. kotiäideille suunnattua valistusta3.

Zetkinin aloitteesta eri maiden työläisnaisjärjestöjen yhdyselimeksi perustettiin kansainväliset sosialistinaisten kokoukset (konferenssit). Ensimmäisessä konferenssissa vuonna 1907 Stuttgartissa Clara Zetkin valittiin internationaalin naissihteeriksi. Vuonna 1910 Zetkin johti järjestöä, johon kuului jo 17 eri kansallisuutta edustanutta työ-läisnaisjärjestöä.

Vaatimukset naisten yleisestä äänioikeudesta ja naisten työsuoielusta olivat teemojar jotka hallitsivat sosialistinaisten

konferensseja. vuonna 1907 Stuttgartissa ja vuonna 1910 Kööpenhaminassa.

Porva-rillisen naisliikkeen kielteinen suhtautuminen kamppailuun yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja naisten työsuojelun puolesta olivat olleet 1890-luvun alusta lähtien Saksassa myös ne tekijät, jotka jyrkensivät Zetkinin kielteistä suhtautumista yhteistyöhön muun naisliikkeen kanssa4.

Saksan työläisnaisliike, ts. sosialidemokraattisen puolueen nais-jäsenistö, oli ensimmäistä maailmansotaa edeltäneellä kaudella so-sialistisen naisliikkeen kansainvälisesti merkittävin organisaatio. En-nen vuotta 1914 Saksan työläisnaiset järjestäytyivät suhteellisesti ak-tiivisemmin sosialidemokraattiseen puolueeseen kuin ammatilliseen järjestöön. Naisten osuus puolueessa kohosi vuonna 1914 yli 16 pro-senttiin (174 754), kun taas ammattiyhdistysliikkeen jäsenistä naisia oli kyseisenä vuonna vajaat 10 prosenttia (203 648). Koko Saksan työ-väenliikkeessä ammatillisesti järjestäytyneitä oli kuitenkin kaksi ker-taa enemmän kuin poliittisesti järjestäytyneitä. Muualla, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Englannissa ja Ranskassa naiset kuuluivat pääasiassa ammattiliittoihin. Suomessa työläisnaisten järjestäytyminen näytti puolestaan noudattavan Suomen työväenliikkeelle ominaista mallia:

Kuten Suomen työläismiehet myös työläisnaiset järjestäytyivät runsaslukuisemmin puolueeseen kuin ammattiliittoihin.

Tarkastellessamme eri maiden sosialidemokraattisia naisjärjestöjä on otettava huomioon niiden erilaiset organisaatiomallit. Työläisnais-ten poliittiseen järjestäytymiseen vaikuttivat kansalliset olosuhteet ja lait sekä hyvin pitkälle myös miesvaltaisten työväenpuolueiden suh-tautuminen naisten poliittiseen toimintaan. Esimerkiksi Saksan ta-pauksessa Zetkinin johtaman työläisnaisliikkeen muodostivat sosiali-demokraattisen puolueen kaikki naisjäsenet, kun taas Suomessa puo-lueen sisälle oli perustettu oma erillinen naisliitto. Suomen sosialide-mokraattiseen naisliittoon eivät siis suinkaan kuuluneet kaikki puo-lueen naisjäsenet. Suomessa sosialidemokraattisen puopuo-lueen jäsenis-tä oli vuosien 1906 ja 1914 välisenä aikana naisia vähinjäsenis-tään 20 pro-senttia ja vuonna 1909 jopa 25 propro-senttia. Esimerkiksi Saksassa nais-ten osuus puolueen jäsenistä kohosi vuosien 1906 ja 1914 välisenä ai-tana 5 prosentista 16 prosenttiin. Suomen sosialidemokraattiset nai-set olivat ennen vuotta 1914 oman puolueensa sisällä suhteellisesti tarkastellen toisen internationaalin selvästi laajin työläisnaisjärjestö. Myös ammattiyhdistysliikkeessä naisten osuus Suomessa oli

kansain-välisesti verraten korkea. Suomen työläisnaisten poikkeuksellisen ak-tiivinen liittyminen työväenjärjestöihin herätti huolestumisen ja tark-kailun aihetta aina Saksan poliisikunnassa asti.5

Sosialidemokraattisten puolueiden naisjäsenistön sosiaalisessa taustassa voidaan havaita myös eräitä samankaltaisuuksia, mm. se, et-tä jäsenistö rekrytoitui esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa pää-asiassa naimisissa olevista naisista eli usein siis jo työväenliikkeessä mukana olleiden työläisten vaimoista. Hilja Pärssisen mukaan myös Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton paikallisosastojen jäsenet olivat pääasiassa naimisissa olevia kotirouvia.6

Etsiessään selitystä Suomen työläisnaisten korkeaan järjestäyty-misasteeseen Irma Sulkunen on korostanut Suomessa vallinnutta, kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellista sukupuolten yhteistoi-mintaan perustuvaa organisaatioperinnettä esimer kiksi nuoriso-seuraliikkeessä, raittiusliikkeessä ja työväenliikkeessä. Suomessa — toisin kuin monissa Keski-Euroopan maissa — laki ei kieltänyt naisia osallistumasta politiikkaan, minkä johdosta sukupuolten yhteistoiminta oli luontevaa.7 Tätä yhteistoimintaa työ-väenliikkeessä edistivät Suomessa työväentalot, joita rakennettiin 1900-luvun alussa lähes jo-ka kylään ja työväenkortteliin. Naisten oli huomattavasti helpompi mennä työväentalolle kuin kapakoihin, jotka olivat keskieurooppalai-sen työväestön lähes ainoita kohtaamispaikkoja. Esimerkiksi Clara Zetkin piti ensimmäisen julkisen puheensa vuonna 1886 Leipzigissa nimenomaan kapakassa, Gasthof Güldene Auessa. Suomessa alkoho-liin suhtauduttiin kielteisesti työväentaloilla ja ne olivat monipuolisen kulttuuritoiminnan keskuksia, joissa koko perhe toimi ja myös naiset tottuivat siellä käymään.

Mitä Suomesta kirjoitettiin?

Saksan työläisnaisliikkeen ensimmäisen järjestölehden perusti vuon-na 1891 Emma Ihrer (aluksi nimellä Die Arbeiterin). Vuodesta 1892 lähtien sitä toimitti Clara Zetkin ja sen nimeksi tuli Die Gleichheit Itävallan Die Arbeiterinnen-Zeitung perustettiin myös vuoden 1892 alussa ja saman vuoden lopulla tehdastyöläinen Adelheid Popp (1869 -1939) tuli sen toimittajaksi.

Gleichheitin kansainvälinen merkitys oli sekä sen sisällön että levi-kin ansiosta suuri. Vuonna 1908 lehdellä oli säännölliset kirjeenvaih-tosuhteet jo ainakin yhdeksään maahan, Itävaltaan, Böömiin, Sveit-siin, Hollantiin, Belgiaan, Englantiin, Suomeen, Tanskaan ja Yhdys-valtoihin.8 Vuonna 1907 Stuttgartissa pidetyssä sosialistinaisten kon-gressissa Gleichheitista tuli koko kansainvälisen työläisnaisliikkeen äänenkannattaja.

Zetkinin toimittaja-aikana (1892 — 1917) Gleichheitin painoasu ei juuri muuttunut. Lehden vakaa tyyli ja sisältö edustivat Zetkinin teo-reettisesti painottunutta linjaa ja hänen johtavaa rooliaan kansainvä-lisessä työläisnaisliikkeessä. Zetkinin oli tapana paimentaa Gleich-heitissa eri maiden työläisnaisliikkeitä pysymään käytännön toimin-nassaan sosialismin opin osoittamalla ja revisionismia vastustavalla linjalla. Ennen vuotta 1905, jolloin lehdessä alettiin julkaista kuu-kausiliitettä kotiäideille ja lapsille, Gleichheit ei ollut tarkoitettukaan tavallisille rivijäsenille vaan "edistyneimmille toverittarille".9

Saksan ja Itävallan työläisnaisliikkeiden äänenkannattajien tilaaja-määristä voidaan arvioida myös liikkeen kannattajien lukumäärää (liite 1). Gleichheit-lehden tilaajamäärät nousivat samassa suhteessa (v. 1903 9500 ja v. 1914 124 000 tilaajaa) kuin koko työläisnaisliikkeen kannatus, sillä useimmissa yhdistyksissä sen tilaaminen kuului jäsen-velvollisuuteen. Myös useat naisvaltaiset ammattiliitot tilasivat lehteä jäsenilleen10. Itävallan lehden levikki antaa suuntaa puolueen naisten jäsenmäärästä, sillä periaatteessa jokaiselle naisjäsenelle tuli Arbei-terinnen-Zeitung (v. 1903 3200 ja v. 1914 29 000 tilaajaa).

Saksalainen Gleichheit, itävaltalainen Die Arbeiterinnen-Zeitung ja amerikkalainen The Socialist Woman -lehti olivat poikkeuksellisen suurilevikkisiä työläisnaisliikkeen äänen-kannattajia. Pienempien maiden työläisnaislehtien painokset olivat korkeintaan parintuhannen kappaleen suuruisia. Esimerkiksi Sveitsissä Die Vorkämpferin11(per. 1906) ja Hollannissa Proletarische Vrouw12(per. 1905) lehtien levikit olivat tätä luokkaa. Suomessa vuonna 1906 perustetun Työläisnaisen painosmääriksi Hilja Pärssinen esitti vuosille 1907 — 1910 huippuluvut 2500:sta 4000:een13. Lehtien painokset eivät välttämättä kuitenkaan kerro niiden lukijamääristä, sillä ajan tapaan lehtiä lainattiin työtovereille, naapureille ja tuttaville. Gleichheitin eri maiden kirjeenvaihtajat huolehtivat siitä, että

työ-168 169 läisnaisliikkeen toiminnasta raportoitiin lehdessä. Asiasta oli sovittu

vuoden 1907 Stuttgartin kokouksessa. Tammikuussa 1908 lehti julkaisi ensimmäiset virallisten kirjeenvaihtajien raportit nimimerkillä I.K. (Internationale Korrespondentin). Liioittelematta voidaan todeta, että lehdessä julkaistiin tietoja kaikista niistä maista, joissa ylipäätään oli työläisnaisliikettä. Kansainvälisistä suhteista huolehtiminen oli johtavien naisten tehtävä. Useista tunnetuista kirjeenvaihtajista mai-nittakoon venäläinen, maanpaossa pitkään Saksassakin elänyt ja toi-minut Alexandra Kollontai, venäläis-italialainen Angelica Bala-banoff, itävaltalainen Adelheid Popp, hollantilaiset Matilde Wibaut ja Heleen Ankersmit, ruotsalainen Anna Lindhagen, amerikkalaiset Meta L. Stern ja May Wood Simons, englantilaiset Dora Montefiore ja Marion Phillips. Suomalaisena kirjeenvaihtajana toimi Hilja Pärs-sinen.

Saksankielisessä työväenlehdistössä oli ennen vuotta 1904 ilmesty-nyt vain kymmenkunta Suomen työväenliikettä käsittelevää laajem-paa artikkelia, joista useimmat olivat August Hjeltin, Nils Robert af Ursinin ja Alexandra Kollontain laatimia. Virolainen sosialidemo-kraatti Mihail Martna käänsi myös Suomen työläisnaisliikettä koske-via artikkeleita.14

Työväen päivälehdet seurasivat myös tilannetta Suomessa ja ennen kaikkea venäläisten sortotoimien kehitystä. Saksan työväenliikkeen pää-äänenkannattajan Vorvärtsin raportointi lisääntyi huomattavasti vuonna 1906, jolloin jo ensimmäisen puolen vuoden aikana julkaistiin 13 pienehköä uutista Suomen tilanteesta, erityisesti äänioi-keusuudistuksesta. Vuoden 1906 alkupuolella myös Itävallan Arbei-ter-Zeitungissa aihetta käsiteltiin kolme kertaa.15

Selvästi laaja-alaisimmin ja säännöllisimmin Suomen asemaa, työ-väenliikettä ja erityisesti työläisnaisliikettä käsiteltiin Die Gleichheit -lehdessä. Suomen naisten äänioikeuden toteutuminen ja työläisnais-liikkeen toiminta sen puolesta, työläisnaisten äänestyskäyttäytyminen ja toiminta eduskunnassa kiinnostivat suuresti kansainvälistä työläis-naisliikettä. Niistä kirjoitti Hilja Pärssinen, jonka artikkelit olivat var-sin laajoja ja perusteellisia. Suomen äänioikeusuudistus, työläisnais-ten hyvä menestyminen lähes joka vuosi uusituissa eduskuntavaaleissa ja heidän muu toimintansa sekä venäläisten sortotoimet Suomessa olivat Gleichheitissa ilmestyneiden Suomea käsittelevien artikkelien

aiheina ennen ensimmäistä maailmansotaa. Näistä aiheista ilmestyi vuosina 1906 — 1915 Gleichheitissa yhteensä 37 erillistä artikkelia, joista 21 oli Hilja Pärssisen laatimia. Yhteensä Suomeen liittyviä ai-heita lehdessä käsiteltiin tänä aikana 52 kertaa16. Saksalaisissa lehdis-sä ja aikakauskirjoissa julkaistujen artikkeleiden perusteella voidaan todeta, että Hilja Pärssinen oli saksankielisessä työväenlehdistössä ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomen työväenliikkeen aktiivi-sin kirjoittaja ja uutislähde.

Vuodesta 1911 lähtien eri maiden työläisnaislehtien kansainvälinen luonne korostui entisestään, kun esimerkiksi Yhdysvaltojen, Venäjän, Hollannin, Itävallan ja Sveitsin työläisnaisjärjestöt julkaisivat kansain-välisen naistenpäivän erikoisnumeroita kymmenien tuhansien, Sak-sassa jopa yli 100 000 painoksina. SakSak-sassa tämä Gleichheitin erikois-numero oli nimeltään Frauenwahlrecht!. Zetkinin aloitteesta perus-tettu kansainvälinen naistenpäivä oli tarkoiperus-tettu nimenomaan organi-soimaan työläisnaisten äänioikeusliikettä ja päivän johdosta julkaistut lehdet käsittelivät juuri tätä aihetta.

Yhdysvaltain sosialistisen puolueen (The Socialist Party) yhteyteen järjestäytyneet naiset perustivat vuonna 1907 Yhdysvalloissa The So-cialist Woman -lehden, jolla oli myös kansainvälisesti laaja lukijakun-ta. Sitä tilasivat Saksassa mm. Zetkin ja Bebel. Lisäksi lehteä luettiin yksittäisesti myös Ranskassa, Englannissa, Ruotsissa, Kanadassa, Uu-dessa Seelannissa, Meksikossa, Japanissa ja Kiinassa17. Lehden pai-nos oli suurin vuoden 1913 lopulla, jolloin se nousi 50 000:een.

The Socialist Woman -lehden painoasu ja luonne olivat aivan toiset kuin Gleichheitin. Amerikkalaisten lehti oli tarkoitettukin pääasiassa järjestäytymättömille naisille. Se oli ulkoasultaan värikäs ja moderni, eikä se sitoutunut tiukasti sosialistiseen teoriaan. Zetkinin lehdessä yhteys työväenliikkeeseen, teoreettisiin kysymyksiin ja yleiseen po-litiikkaan pysyi jatkuvasti ajankohtaisena aiheena, kun taas amerikka-lainen lehti kehittyi kansantajuiseksi naistenlehdeksi. Sitä osoittivat jo useat nimenmuutoksetkin vuosina 1907— 1914 (The Socialist Wo-man, The Progressive WoWo-man, The Coming Nation). Nimenmuutos-ten katsottiin edistävän lehden levikkiä myös porvarillisNimenmuutos-ten naisNimenmuutos-ten piiriin18. Amerikkalaisten työläisnaisten lehdellä ei ollut myöskään yhtä luotettavia tietolähteitä kuin Gleichheitilla. Tätä osoitti myös sii-nä julkaistu Suomea koskeva informaatio. Zetkin puolestaan

huoleh-ti tarkashuoleh-ti Gleichheihuoleh-tin kieliasusta ja asiahuoleh-tietojen luotettavuudesta. Hän palautti artikkeleita kirjoittajille ja teki niihin tarkennus- ja sel-vennyspyyntöjä19.

Suomen työläisnaisliikettä käsiteltiin amerikkalaisessa The So-cialist Woman -lehdessä vuosina 1907— 1914 neljässä eri artikkelissa ja muiden kirjoitusten yhteydessä yksitoista kertaa20. Uutisointi ei ol-lut järin luotettavaa ja artikkeleiden sävy oli erittäin ihanteellinen. Lehden mukaan Suomen työläisnaisista oli jopa 70 prosenttia organi-soitunut21 ja sosialidemokraattisista naiskansanedustajista nimen-omaan Miina Sillanpää mainitaan ainoaksi edustajaksi, jolla oli avio-mies22.. Tämähän ei tietenkään pitänyt paikkaansa.

Suomen äänioikeusuudistus oli myös Yhdysvalloissa ajankohtainen aihe, jota lehdessä suurella mielenkiinnolla seurattiin. Vasta perus-tettu, linjaansa ja organisaatiomallia etsivä nuori liike haki esimerk-kejä muista maista, ja siksi Suomen työläisnaisliike tarjosi heille hy-vän agitatorisen esikuvan. Suomen sosialidemokraattista naisliittoa kuvattiin Englannin suffragettien ohella yhdeksi Euroopan menestyk-sellisimmäksi naisliikkeeksi. Sosialidemokraattisten naisten erillistä organisaatiota puolueessa pidettiin hyvänä: lehden mukaan jopa Suo-men naisten äänioikeus oli toteutunut pitkälti niSuo-menomaan työläis-naisliikkeen ansiosta. Tiedot Suomen äänioikeusuudistuksen histo-riasta olivat siis monesti sangen hataria ja virheellisiäkin23. Nimen-omaan sosialistisen puolueen suomalaiset siirtolaisnaisjäsenet koros-tivat, että naisten toiminta oman järjestön puitteissa Suomen sosiali-demokraattisessa puolueessa oli ollut erittäin tuloksellista. Työläis-naisia oli Suomessa tällä tavalla voitu hyvällä menestyksellä perehdyt-tää sosialismiin24.

Saksan ja Englannin työläisnaisliikkeistä kerrottiin The Socialist Woman -lehdessä eniten. Englannin Labour Partyn naisjäsenet olivat yhteisen kielen takia valinneet lehden viralliseksi äänenkannattajak-seen25. Euroopasta Dora Montefiore ja Clara Zetkin kirjoittivat nä-kyvimmin amerikkalaisen työläisnaisliikkeen julkaisuun. Montefiore selvitti eräässä artikkelissaan tehneensä opintomatkan varta vasten Suomeen tutkiakseen, miten demokraattinen valtiosääntö siellä toi-mi26. Zetkin koetti osoittaa kirjoituksissaan sosialistisen naisliikkeen ja suffragettien toiminnan eroavuuden. Hän yritti saada sosialistinai-set hylkäämään yhteistyön porvarillisten äänioikeusliikkeiden

kans-sa27. Stuttgartin kokouksessa vuonna 1907 Zetkin oli ajanut läpi vaatimuksensa, että työläisnaisliikkeen olisi äänioikeuskampan-jassaan selvästi irrottauduttava yhteistyöstä porvarillisten naisten kanssa. Yhdysvaltain sosialistinaiset eivät lainkaan pitäneet Zetkinin linjasta ja protestoivat sitä vastaan kirjoittamalla lehdessään, että kokous oli ylittänyt valtuutensa tehdessään tällaisen päätöksen28. Zetkinille oli puolestaan "ilosanoma", kun viimein sosialistisen puolueen suurin naisosasto päätti vuonna 1910, että se ei enää toimisi yhteistyössä porvarillisten naisten kanssa äänioikeusliikkeessä29.

"Porvarisrouvat torjuttava" -taktiikka

Clara Zetkinin mukaan luokkanäkökohta oli työläisnaisille tär-keämpi kuin naisnäkökohta. Hänen mukaansa naisasia oli alisteinen luokkataistelulle ja työläisnaisten oli ensisijassa oltava sosialisteja ja vasta sitten naisasianaisia. Suomen sosialidemokraattisen naisliiton toimimista tämän periaatteen mukaisesti todisteli myös N.R. af Ursin saksalaisissa lehdissä. Ursin kiteytti tilanteen Suomessa seuraavasti: "Suomen proletaarinainen kuten mieskin etsii varsinaiset kehityksensä esteet kapitalismista ja myös hän on sitä mieltä, kuten taistelevat ulkomaiset siskonsakin, että proletariaatin luokkaintressi on asetettava naisen erityisintressien edelle"30

Clara Zetkinin käsityksen mukaan proletaarisella ja porvarillisella naisliikkeellä oli selvä työnjako: edellinen kiinnitti huomiota yleisten tasa-arvotavoitteiden lisäksi naisen työstä ja työoloista aiheutuvien epäkohtien korjaamiseen, kun taas porvarillisen naisliikkeen päämää-rät koskivat lähinnä naisten sivistyksellistä ja oikeudellista tasa-arvoa. Sen takia Saksan työläisnaisliike ei kiinnittänyt kovinkaan paljon huo-miota naisten omistus- tai siviilioikeudellisiin kysymyksiin, sillä niiden katsottiin koskettavan lähinnä omistavan luokan naisten intressejä31. Sen sijaan Saksan työläisnaisliike ajoi ponnekkaasti naisia ja lapsia kä-sittävän työsuojelulain toteuttamista32.

Suomen sosialidemokraattisen naisliiton ohjelmaan kuuluivat oi-keudellisetkin kysymykset. Naiskonferensseissa vuosina 1906 ja 1909 käsiteltiin mm. avioliittolainsäädäntöä. Hilja Pärssinen oli Clara Zet-kinin kanssa periaatteessa samaa mieltä siitä, että naisten

oikeudelli-172 ₁₇₃ set pyrkimykset kuuluivat porvarillisen naisliikkeen toimintapiiriin.

Näiden kysymysten käsittelyä työläisnaisten keskuudessa Pärssinen perusteli sillä, että avioliitossa olevalla naisella oli Suomessa vähem-män oikeuksia kuin naimattomalla naisella. Esimerkkinä tästä Pärs-sinen ja af Ursin toivat saksalaisissa lehdissä esiin tapauksen, että nai-misissa oleva nainen ei Suomessa saanut toimia lehden vastaavana toi-mittajana eikä matkustaa ulkomaille ilman aviomiehensä lupaa33 Sosiaalidemokraattinen naisliitto oli aloitteentekijä erityisesti yksinäisen äidin ja lapsen oikeuksia koskevassa keskustelussa sekä Suomen eduskunnassa että toisen internationaalin naiskokouksessa vuonna 1910.

Suomen porvarillisten puolueiden naiset eivät tukeneet eduskun-nassa sosialidemokraattisten naisten ehdotuksia naisten työsuojelua äitiyssuojelua ja yötyökieltoa koskevissa kysymyksissä vaan toimisiat "energisesti niitä vastaan", kuten Hilja Pärssinen Gleichheitissa tote-si.34 Miina Sillanpään mukaan Suomen eduskuntaan valituilla työläisnaisilla oli selvät periaatteet: he olivat ensisijassa sosialidemokraatteja eivätkä he siksi suostuneet liittymään "porvarillisiin naiskerhoihin". Ainoana mahdollisena yhteistyö-muotona muiden eduskuntaryhmien naisten kanssa Sillanpää piti toimintaa naisten oikeudellisen aseman parantamiseksi35.

Pärssinen kirjoitti Gleichheitissa, että Suomen poliittisesti järjes-täytyneet työläisnaiset "ovat aina pitäneet saksalaisia siskojaan sekä ammatillisen että poliittisen luokkataistelun esikuvina"36Pärssisen mukaan nimenomaan naisten yötyökieltoa ja työsuojelua koskevissa lainsäädäntökysymyksissä Suomen työläisnaisedustajat olivat otta-neet esimerkkiä ulkomaiden malleista37

Pohjoismaissa, ennen kaikkea Norjassa aviottoman lapsen oikeu-det, mm. laillinen tunnustaminen, olivat pidemmällä kuin muualla. Laki aviottoman lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin astui en-simmäisenä voimaan juuri Norjassa. Myös Suomen työläisnaiset oli-vat aktiivisia tässä kysymyksessä38 ja vaativat ohjelmassaan mm. val-tion ylläpitämiä koteja yksinäisille äideille ja lapsille39. Nimenomaan suomalaiset työläisnaisedustajat tekivät aloitteen aviottoman äidin ja lapsen oikeuksien käsittelystä vuonna 1910 Kööpenhaminan konfe-renssille, jonka työjärjestykseen kuului kysymys äidin ja lapsen sosi-aalihuollosta. Mainitut aloitteet, joihin kuuluivat esitykset aviottomi-en äitiaviottomi-en aseman kohaviottomi-entamisesta, aviottomiaviottomi-en lastaviottomi-en oikeuksiaviottomi-en

tun-nustamisesta sekä lapsenmurhasta langetetun rangaistuksen lieventä-misestä, perustuivat Suomen työläisnaisedustajien vuosina 1907— 1910 eduskunnassa tekemiin lakiehdotuksiin. Kööpenhaminan kon-ferenssin työmäärän takia Pärssisen aloitteita ei kuitenkaan ehditty käsitellä, ja ne siirrettiin neljä vuotta myöhemmin Wienissä pidettä-väksi aiotun kokouksen työjärjestykseen. Tätä Wienin kokousta ei maailmansodan syttymisen takia voitu kuitenkaan järjestää.40

Periaateohjelmaansa ja eduskuntatyötään varten Suomen sosialide-mokraattinen naisliitto seurasi tarkoin kansainvälisiä naista koskevia sosiaalisia uudistuksia. Esimerkiksi opintomatkallaan Englannissa vuonna 1913 Hilja Pärssinen tutki yhdessä Alexandra Kollontain kanssa äitien ja lasten sosiaaliavun organisoimista41. Lontoosta Pärs-sinen matkusti Hollannin kautta Saksaan. Hollannin rajalla poliisi pi-dätti hänet hetkeksi ilmeisesti epäiltynä salakuljetuksesta. Hollannin työläisnaisten lehti paheksui poliisin käyttäytymistä suuresti, koska se oli toiminut näin "häpeällisesti" arvovaltaista Suomen eduskunnan jä-sentä kohtaan42.

Pärssisen artikkeli Suomen sosialistinaisten lakiehdotuksesta aviot-toman lapsen aseman parantamiseksi julkaistiin Saksassa (joulukuus-sa 1913) kan(joulukuus-sainvälisessä aikakauslehdessä Dokumente des Fortsch-ritts43. Siinä Pärssinen kuvasi Suomen aviottomien äitien kurjuutta ja imeväisikäisten lasten suurta kuolleisuutta erityisesti kaupun-geissa. Lakiehdotuksessa vaadittiin, että kuntien pitäisi huolehtia siitä, että lapsen isän elatusvelvollisuus toteutettaisiin. Lapsen isän olisi oikeuden päätöksellä tunnustettava isyytensä, jolloin avioton lapsi saisi samat perintöoikeudet kuin avioliitossa syntynyt lapsi. Lakiesityksen mukaan kunnan tuli pakkolunastaa elatusmaksut isältä. Suomen eduskunta hyväksyikin tämän lain, joka velvoitti lisäksi lapsen isän huolehtimaan odottavasta äidistä kaksi kuukautta ennen ja jälkeen synnytyksen sekä korvaamaan synnytyskulut. Pärssisen mukaan laki oli merkittävä, sillä se asetti aviottoman äidin "periaatteessa samaan asemaan kuin avioliitossa elävän äidin"44.

Suomen sosialidemokraattisen naisliiton eduskunta-aloitteet osoit-tivat, että liike oli edelläkävijöitä aviottoman lapsen asemaa koske-vassa kansainvälisessä keskustelussa. Myös Hilja Pärssisen eduskun-nassa ja sittemmin Kööpenhaminan naiskonferenssissa tekemä esitys lapsenmurhasta langetettavan rangaistuksen lieventämiseksi liittyi

tä-hän keskusteluun. Pärssinen perusteli esitystään sillä, että lapsenmur-haajat eivät olleet varsinaisesti rikollisia, vaan he olivat taloudellisesta pakosta ja sosiaalisesta hädästä seonneita, yhteiskunnan hylkäämiä naisia. Teon syy oli Pärssisen mukaan sosiaalisissa oloissa eikä naises-sa itsessään, minkä vuoksi monivuotinen kuritushuonerangaistus oli hänen mukaansa kohtuuttoman kova tuomio45.

Porvarillisten naisten kielteinen suhtautuminen työläisnaisten suo-jeluun ja kaikkien naisten äänioikeuteen havainnollisti sitä periaat-teellista ristiriitaa, joka vallitsi työläisnaisliikkeen ja muun naisliikkeen välillä. Tästä oli Zetkinin mukaan hyvänä esimerkkinä Suomen Sosialidemokraattisen naisliiton ja Suomen Naisyhdistyksen väliset periaatteelliset tavoitteet. Alexandra Gripenberg, Suomen Naisyhdis-tyksen puheenjohtaja, oli kansainvälisesti tunnetuin suomalainen naisasianainen. Hän käytti porvarillisten naisten kansainvälisessä ko-kouksessa vuonna 1904 naisten työsuojelua jyrkästi vastustaneen pu-heenvuoron. Hänen mukaansa työsuojelu soti tasa-arvoperiaatetta vastaan. Gripenberg arveli, että tällaisen lain säätämisen jälkeen nai-set eivät saisi enää minkäänlaista työtä; hänen mukaansa kaikki paikat oli pidettävä naisille avoimina. Tehdastyön kurjuutta ei työ-suojelutoimin parannettaisi, ja siksi Gripenberg ehdottikin keskitty-mistä työhygienian kohentamiseen46. Zetkin käsitteli Gripenbergin kannanottoa Gleichheitin palstoilla useaan kertaan ja piti sitä tyypil-lisenä vanhoillisen porvarillisen naisliikkeen näkemyksenä47.

Zetkin arvosteli Gleichheitissa jyrkästi Saksan ja Itävallan porvaril-lisia naisliikkeitä siitä, että ne kritiikittömästi juhlivat Gripenbergia asa-arvon puolestapuhujana, vaikka tämä ei niinkään keskeisissä asi-oissa kuin naisten työsuojelussa tai äänioikeuskysymyksessä hyväksy-nyt työläisnaisten oikeuksia. Gleichheitin mukaan Gripenberg oli le-vittänyt puhujamatkoillaan Ruotsissa, Itävallassa, Unkarissa, Hollan-nissa ja Saksassa sellaista käsitystä, että ennen naisten äänioikeuden toteutumista Suomen kaikki naiset olisivat olleet sisaria keskenään. Gripenbergin mielestä kansa ei ollut vielä kypsä yleiseen äänioikeu-teen. Naisten yleinen äänioikeus kärjisti hänen mielestään luokkara-joja naisten keskuudessa ja rikkoi aiemmin vallinnutta "suurta sisa-ruutta". Gleichheitin mukaan Gripenberg kuvaili pöyristyneenä Wie-nissä vuonna 1907, että Suomen eduskunnassa ei ollut ainoastaan si-vistymättömiä naisia, vaan "kamalaa sanoa, myös palvelijatar, pesijä

tär ja muita plebeijinaisia"48.

Zetkinin ohella myös Hilja Pärssinen seurasi Gripenbergin ulko-mailla antamia lausuntoja Suomen naisten äänioikeuden toteutumi-sesta. Gripenberg oli kirjoittanut myös eräässä englantilaisessa nais-tenlehdessä, että sosialidemokraattiset naiskansanedustajat, kuten ompelijattaret, palvelijattaret ja tehdastyöläiset, eivät kyenneet täyt-tämään tehtäväänsä eduskunnassa. Gripenbergin mukaan pesijättä-ren valitseminen lakiasäätävään komiteaan, jonne hänen mukaansa kuuluivat ainoastaan juristit, todisti, "mitä vaikeuksia Suomen naisten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on saanut aikaan". Hilja Pärssinen oi-koi Gleichheitissa parhaansa mukaan Alexandra Gripenbergin anta-maa kielteistä kuvaa Suomen äänioikeusuudistuksesta ja työläisnais-ten parlamentaarisesta työstä49.

Suomen naisten äänioikeus kansainvälisen kiinnostuksen herättäjänä

Hilja Pärssinen raportoi ensimmäisen kerran 25.7.1906 Gleichheitil-le Suomen naisten äänioikeusagitaatiosta. Artikkelissaan Pärssinen kuvasi työläisnaisten vuoden 1905 äänioikeuskokouksia ja eduskun-tauudistukseen johtaneita tapahtumia. Pärssinen toivoi, että äänioi-keuden avulla naiset kykenisivät ennen kaikkea taistelemaan alkoho-lismia vastaan ja sillä tavoin nostamaan työläisten henkistä ja taloudel-lista tilaa. Pärssinen katsoi äänioikeuden laajentavan naisten maail-mankuvaa eikä uskonut sen vaikuttavan kielteisesti heidän tunne-elä-määnsä eikä heidän asemaansa kasvattajana. Artikkelissa Pärssisen suuret odotukset ja jopa illuusiot naisten äänioikeuden vaikutusmah-dollisuuksista tulivat selvästi esiin. Hän piti naisten äänioikeutta tai-kavoiman kaltaisena keinona, jonka avulla "voidaan tuoda lämpöä ja onnea tuhansiin perheisiin"50.

Kirjoituksissaan Pärssinen esitti, että Suomen äänioikeustaistelu oli historiallista jatkoa kansalliselle vapaustaistelulle venäläistä sortoa vastaan. Kansallisia syitä siihen, miksi nimenomaan Suomessa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli toteutunut ensimmäisenä Euroopassa, Pärssinen pohti laajemmin seuraavassa artikkelissaan (3.10.1906). Hän korosti neljää eri tekijää, jotka olivat johtaneet naisten

äänioi-176 177 keuden toteutumiseen Suomessa. Ensimmäiseksi hän mainitsi

koulu-laitoksen ja nimenomaan tyttöjen ja poikien yhteiskasvatuksen tasa-arvoa lisäävänä tekijänä. Toisena kohtana Pärssinen tähdensi suoma-laisten naisten kodin ulkopuolista työssäkäyntiä, millä oli hänen mu-kaansa suurta vaikutusta yleiseen, naisten tasa-arvovaatimuksia hy-väksyvään mielipiteeseen. Kolmanneksi Pärssinen kuvasi naisten laa-jaa/osallistumista Suomen yhdistystoimintaan ja kulttuurielämään. Neljänneksi hän katsoi vuoden 1899 helmikuun manifestin vastusta-misen ja vuoden 1905 suurlakon vaikuttaneen ratkaisevasti Suomen naisten poliittiseen heräämiseen. Suomen työläisnaisten suhteesta porvarilliseen äänioikeusliikkeeseen Pärssinen kirjoitti, että porvaris-naiset eivät olleet sukupuolensa asialla, koska he eivät vaatineet ää-nioikeutta kaikille naisille. Sen sijaan sosialistinaiset ajoivat kaikkien naisten etuja ja tässä työssään heidän kuului Pärssisen mukaan toimia yhdessä työläismiesten kanssa kaikkia kapitalisteja vastaan51.

Niin työläisnaisliike kuin muu työväenliikekin Saksassa ylistivät Suomen naisten äänioikeuden toteutumista. Sitä pidettiin "todistee-na maan henkisen ja sosiaalisen kehityksen korkeasta tasosta"52 ja Suomen äänioikeusuudistusta tervehdittiin maailman demokraatti-simpana vaalijärjestelmänä53. Myös toisen internationaalin kokouk-sissa Suomen äänioikeusuudistus oli näkyvästi esillä. August Bebel kuvasi sitä Stuttgartin (1907) kokouksen avajaispuheessaan koko "kansainvälisen sosialismin voitoksi"54. Amerikkalaisessa sosialisti-sessa aikakauslehdessä kirjoitettiin, että Suomi oli aiemmissa inter-nationaalin kokouksissa ollut selvästikin taka-alalla, mutta vuoden 1907 kokouksessa maa kuului koko internationaalin eturintamaan taisteltuaan yleisen äänioikeuden molemmille sukupuolille55.

Gleichheitissa esiteltiin vuosittain Suomen eduskunnan uudet työ-läisnaisedustajat ja heidän elämänkaarensa. Zetkinille heidän elämä-kertatietonsa osoittivat, että nämä taustaltaan lähes poikkeuksetta proletaariset naiset olivat edenneet elämässään ja sivistyneet sosialis-min ansiosta. Esimerkkinä oli muun muassa Anna Savolainen, joka oli käynyt vain kolme viikkoa kansakoulua ja joutunut jo kahdeksan-vuotiaana piiaksi56. Työväen- ja työläisnaislehdet esittelivät Suomea koskevien artikkelien yhteydessä yleensä myös Hilja Pärssisen. Hä-nestä kirjoitettiin kunnioittavaan ja jopa ihailevaan sävyyn, koska hän oli jo Suomen eduskunnan jäsen57. Zetkin kirjoitti Pärssisestä erittäin

tuttavallisesti mainiten hänet "Gleichheitille rakkaaksi tulleeksi avus-tajaksi"58.

Bebel käsitteli kirjassaan Nainen ja sosialismi naisten taistelua si-viilioikeuksiensa puolesta Euroopan eri maissa. Bebelin kirjasta oli vuosien 1879 — 1909 välisenä aikana otettu jo 50 saksankielistä pai-nosta ja se oli käännetty 15 eri kielelle. Suomen naisten äänioikeuden toteutumista Bebel käytti esimerkkinä kumotakseen ennakkoluuloja naisten poliittista toimintaa kohtaan59. Bebel osoitti vääräksi käsityk-sen, että naiset menettäisivät naisellisuutensa tai kykynsä huolehtia perheestä osallistuessaan politiikkaan. Suomen vaalitulokset todisti-vat, että naiset eivät olleet konservatiivisia äänestäjiä60. Pelko siitä, että naisten äänioikeus mullistaisi poliittiset voimasuhteet konserva-tiivisten ja uskonnollisten oikeistopuolueiden hyväksi, oli työväenliik-keessä todellinen. Bebel toi esille naisten äänioikeuden myönteiset vaikutukset Suomen ohella Yhdysvaltojen osavaltioissa ja Uudessa Seelannissa, missä naisten katsottiin toimineen tuloksellisesti ennen kaikkea sosiaalitoimen piirissä61.

Suomen naiskansanedustajien esimerkkiin vedoten Bebel kumosi väitteen, jonka mukaan raskaudet häiritsisivät naisten työskentelyä politiikassa tai että odottava nainen eduskunnassa olisi peräti "ruma ilmestys" ja herättäisi yleistä pahennusta. Bebel vetosi tuolloin pari vuotta eduskunnassa olleen Hilja Pärssisen mielipiteeseen, jonka mu-kaan eduskuntakautensa aikana synnyttäneet naisedustajat olivat "vai-kuttaneet jopa kasvattavasti kokouksiin"62. Myöhemmin Pärssinen kuitenkin muutti käsitystään pienten lasten äideistä eduskuntatyössä ja kirjoitti englantilaisiin lehtiin vuonna 1913, että hän ei rohkaise pienten lasten äitejä tähän työhön, koska se vie kaiken ajan.

Saksan porvarilliselle naisliikkeelle Suomen naisten äänioikeus ei ollut Gleichheitin mukaan helppo pala, eikä aina edes esimerkiksi kelpaava. Miten porvarisnaisten piti suhtautua tähän "kapinalliseen maahan", suomalaisten toimintaan venäläistä sortoa vastaan ja jopa sen virkakunnan edustajan ampumiseen? Porvarillinen naisten ääni-oikeuskongressi Amsterdamissa vuonna 1908 kielsi keskustelun Suo-men naisten äänioikeudesta Annie Furuhjelmin alustuksen pohjalta, koska Suomi näytti olevan liian "vallankumouksellinen maa"63.

Kööpenhaminassa pidetyssä toisen internationaalin kokouksessa vuonna 1910 hyväksyttiin julkilausuma, jossa jyrkin sanoin tuomittiin

Venäjän sortotoimenpiteet Suomen kansaa vastaan64. Myös sosialis-tinaiset laativat Kööpenhaminan konferenssissaan päätöslauselman, jossa todettiin, että "me suomme tämän vapauden (Suomen poliitti-sen vapauden — MLH) erikoisesti, koska poliitti-sen mukana säilyy tai kaa-tuu koko maailman demokraattinen vaalioikeus, joka peruskaa-tuu yksi-kamarijärjestelmään ja joka suo yleisen poliittisen oikeuden kaikille aikuisille ilman sukupuolieroa”65.

Suomen naisten äänioikeuden saavuttaminen sai erityistä huomiota niin Saksassa, Itävallassa kuin Sveitsissäkin aina työläisnaisten perus-järjestötasolla asti. Kansainvälisen naistenpäivän vieton yhteydessä paikalliset naisosastot hyväksyivät ns. naistenpäiväjulistuksia, joissa Suomen naisten äänioikeutta pidettiin esimerkillisenä saavutuksena. Niinpä vuonna 1911 Düsseldorfin torilla paikallinen naispuhuja Lora Agnes julisti, että Saksasta ei voinut puhuakaan enää minään euroop-palaisena mallivaltiona, vaan esimerkkiä olisi otettava Suomesta66.

Hilja Pärssinen kirjoitti vuosina 1911 — 1914 kaikkiin neljään Zet-kinin toimittamaan Frauenwahlrecht! naistenpäivänumeroon. Vuonna 1911 Pärssinen selvitti artikkelissaan Suomen naisten äänioikeuden toteutumista sekä työläisnaisedustajien tekemiä lakiesityksiä eduskunnassa. Tässä ja seuraavan vuoden artikkelissaan Pärssinen va-kuutti — joskin jossain määrin liioitellen — Suomen esimerkillä sitä, että työläisnaiset eivät olleet konservatiivisia äänestäjiä, vaan he py-syivät vaaliuurnallakin uskollisena luokka-asemalleen ja kohottivat äänestyskäyttäytymisellään työväenliikkeen poliittista voimaa. Vuon-na 1912 lehdessä julkaistiin myös kaikkien Suomen työläisVuon-naiskan- työläisnaiskan-sanedustajien kuvat (puolueen viikkolehti Der Wahre Jacob oli myös vuonna 1910 julkaissut ne). Pärssisen seuraavien vuosien artikkelit esittelivät työläisnaisten parlamentaarista toimintaa ja sen tärkeyttä (v.1913: "Naiset äänestäjinä ja kansanedustajina Suomessa" ja v.1914: "Täytyykö työläisnaisten, edustajia olla eduskunnassa?").

ja vasta sitten naisasialle, he olivat toimineet yhteistyössä miesten kanssa äänisoikeustaistelussa ja torjuivat periaatteissaan yhteistyön porvarillisen naisasialiikkeen kanssa. N.R. af Ursin totesikin vuonna 1913, että Suomen työläisnaiset eivät olleet toiminnallaan hajoitta-neet puoluetta eivätkä he olleet tuohajoitta-neet "edes yhtään erityistä femi-nististä piirrettä keskusteluun"67, Tällä af Ursin tarkoitti sitä, että työ-läisnaiset eivät olleet toimineet sen enempää työväenliikeen miehiä

Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton erottautuminen porvaril-lisesta naisliikkeestä oli Clara Zetkinin usein käyttämä esimerkki tu-loksia aikaansaavasta ja sosialististen periaatteiden mukaan toimivasta järjestöstä. Suomalaisten toiminta vahvisti hänen ajamiaan työläis-naisliikkeen omatoimisen ja luokkaansa sitoutuneen naispolitiikan periaatteita. Suomen työläisnaisliikkeen kokemukset äänioikeustais-telusta olivat todistaneet Zetkinille, että sukupuolten yhteistoiminta oman luokan puitteissa oli tuloksellista. Zetkin totesi Stuttgartissa toisen internationaalin kokouksessa, että "proletaarinaitoisen niin kuin -miehenkin oikeudet on saavutettava yhteisellä taistelulla. Sen on osoittanut ennen kaikkea äänioikeustaistelu Suomessa"68. Myös Suo-men työläisnaisliikkeestä julkaistut kirjoitukset Gleichheitissa osoit-tivat, että "Suomen työläisnaiset eivät tee sukupuoli- vaan luokkapo-, litiikkaa”69. Suomen tapaus siis vahvisti Zetkinin uskoa siihen, ettei naisen emansipaatio ole erillisen naisasialiikkeen vaan työväenliik-keessä toimivien naisten ja miesten yhteinen tehtävä.

Kansainvälisen työläisnaislehdistön Suomea käsittelevien kirjoitus-ten perusteella saa sen käsityksen, että Suomen sosialidemokraatti-sen naisliiton järjestömuoto, ohjelma ja taktiikka vastasivat suurelta osin zetkiniläisen naisemansipaatioteorian ihanteita. Naisilla oli eril-linen organisaatio puolueessa, he tunnustautuivat ensin sosialismille

180 ₁₈₁ LÄHDEVIITTEET

1 Bebelin kirjasta tarkemmin Hentilä Marjaliisa, Työläisnaisen emansipaatio ja so-sialismi. Teorian kehitys August Bebelistä Clara Zetkiniin. Talous-ja sosiaalihis-torian lisensiaattityö, Helsingin yliopisto 1989, ks. luku August Bebel — naisten Marx.

2 Zetkin Clara, Arbeiterinnen- und Frauenfrage der Gegenwart, Berlin 1889; suo-mennos: Zetkin Klara, Nainen ja hänen taloudellinen asemansa, Viipuri 1907. Tä-mä kirjanen oli perustana Zetkinin vuonna 1889 toisen internationaalin perusta-vassa kokouksessa pitämälle puheelle, jonka kokous hyväksyi viralliseksi julkilau-sumaksi, ks. Zetkin Clara, Ausgewählte Reden und Schriften 1889-1907, Berlin 1957,3-11, Für die Befreiung der Frau.

3 Hentilä 1989 ks. luku Clara Zetkinistä, erit. työn ja kotityön merkitys Zetkinin emansipaatioteoriassa.

4 Porvarillisen naisliikkeen kattojärjestön (Bund Deutscher Frauenvereine) ohjel-massa oli vain rajallinen, omaisuuteen tai veronmaksuun sidottu äänioikeusvaati-mus; eräät jäsenjärjestöt jopa vastustivat naisten äänioikeutta, ks. Weiland Da-niela, Geshichte der Frauenemanzipation in Deutschland und Österreich, Düs-seldorf 1983, 55-57.

5 Tilastoja työläisnaisten järjestäytymisestä Suomessa ja Saksassa ks. Lähteenmäki Maria, artikkeli tässä kirjassa. Poliisin keräämiä tietoja Suomen työläisnaisliik-keestä löytyy Saksassa useista arkistoista, ks. Hentilä 1989.

6 Quataert Jean, Reluctant Feminists in German Social Democracy 1885-1917, Princeton 1979,19 - 22; Caroline Nelson, Peculiar Attitude of the American Wo-men toward Socialism, The Progressive Woman 36/1910,11; Pärssinen Hilja, Die drei letzten Jahre der Arbeiterinnenbewegung, kirjassa Berichte an die Zweite Internationale Konferenz sozialistischer Frauen zu Kopenhagen am 26.— 27.8.1910, Zetkin-Zundel, Clara (toim.) ei painop. 1910, 68.

7 Sulkunen Irma, Kvinnans rösträtt och medborgarorganisering. Historisk Tidsk-rift för Finland 3/1987, 509-516.

8 Die Gleichheit, Zeitschrift für die Interessen der Arbeiterinnen, Stuttgart 17.8.1908, Beilage, Ottilie Baader: Bericht der Vertrauensperson der Genossin-nen Deutschlands Aug. 1907 - Juli 1908.

9 Zetkin Clara, Ausgewählte Reden und Schriften, Band I 1889 -1917, Berlin 1957, 109.

10 Luise Zietz, Die proletarische Frauenbewegung des verflossenen Jahres, Die Neue Zeit 1912/1913, 884.

11 Studer Monica, Der Schweizerische Gewerkschaftsbund 1905— 1909 und seine Sekretärin Margarethe Faas. Kirjassa: Arbeiterbewegung und Feminismus, Bor-neman, Ernest (toim.), Frankfurt am Main 1982, 74.

12 Fritschy Wantje & van Gelder Floor & Harmsen Ger, Überblick über die Frau en- und Arbeiterbewegung in den Niederlanden bis 1940. Kirjassa: Borneman Er-nest (toim.) 1982,136.

13 Hilja Pärssinen, Die drei letzten Jahre der Arbeiterinnenbewegung in Finnland.

Kirjassa: Zetkin-Zundel Clara (toim.) 1910, 68.

14 Luettelo artikkeleista Die Neue Zeit, Revue des geistigen und öffentlichen Le-bens. Wochenschrift der Deutschen Sozialdemokratie, Stuttgart 24/1904, 749. M.Martnan käännökset Gleichheitissa: Das Kommunalwahlrecht der Frauen in Finnland 15.2.1909, Der fünfte Kongre finnischer Proletarierinnen 3.1.1910. 15 Vorwärts, Zentralorgan der Sozialdemokratischen Partei Deutschlands: Berliner

Volksblatt, Berlin. Tammikuusta kesäkuuhun 1906; Arbeiter-Zeitung, Zentralor-ganisation der österreichischen Sozialdemokratie, Wien: 5.2.1906, 12.2.1906, 12.3.1906.

16 Ennen vuotta 1906 ei Gleichheitissa seurattu Suomen työläisnaisliikettä. Aikai-semmat uutiset käsittelivät naisen asemaa tai porvarillista naisliikettä. Ks. Henti-lä 1989 liite I.

17 The Socialist Woman, A Monthly Magazine, Chicago 4/1907,10. 18 The Socialist Woman 21/1909, 2.

19 Unveröffentlichte Briefe Clara Zetkins an Heleen Ankersmit. Beiträge zur Ge-schichte der deutschen Arbeiterbewegung 4/1967, Eildermann, Wilhelm (toim.), 665, Clara Zetkinin kirje Heleen Ankersmitille 7.9.1913.

20 The Socialist Woman 3/1907,12 Finnish Socialist Women; 3/1907,12 Finnish Wo-men's Socialdemocratic Organization; 15/1908, 7 How Women vote in Finland; 17/1908 Women in the Finnish Diet.

21 The Socialist Woman 3/1907,12, Finnish Women's Socialdemocratic Organizati-on.

22 The Socialist Woman 3/1907,12, Finnish Socialist Women.

23 The Socialist Woman 13/1908,3, The National Convention on the Woman Ques-tion, 10/1908,5, Ada May Krecker, Suffrage Movement World Wide. Suomen ää-nioikeusuudistuksen katsottiin tässä artikkelissa olevan "as a precedent by Russi-an reformers, among whom the political equality of the sexes have mRussi-any advoca-tes".

24 The Socialist Woman 12/1908,10. Nimenomaan Minnesotaa edustanut Ester Nie-minen esitti, että organisaatiomuotoa päätettäessä "katsokaa mallia Suomesta". 25 The Socialist Woman 10/1908,10-11,33/1910,12, Dora Montefiore, The British

Women's Socialist Bureau. Englannissa perustettiin syyskuussa 1907 The Woman Worker -lehti, mutta se oli puhtaan ammatillinen. Ammattiyhdistysliike ei Eng-lannissa tukenut työläisnaisten äänioikeusliikettä.

26 The Progressive Woman 27/1909,2. Englantilainen Dora Montefiore oli 1890-lu-vun alussa perustamassa naisten äänioikeusliikettä Australiassa (Woman Suffra-ge League). Hän kävi puhumassa naisten äänioikeudesta ja sosialismista myös Yhdysvalloissa, Ranskassa, Tanskassa, Ruotsissa, Unkarissa ja Venäjällä. 27 The Socialist Woman 15/1908,6-7, Clara Zetkin, The Limited Woman Suffrage

Fight in England.

28 The Socialist Woman 9/1908,4, Corinne S. Brown, Votes for Women. 29 Gleichheit 17.1.1910 127, Die Konferenz der sozialistischen Frauen von N.Y. 30 af Ursin, Das Frauenstimmrecht in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1913,

458.

nai-sen oikeudellinai-sen aseman korjaamiseksi, koska porvarillisista tavoitteista puuttui työläisnaisten eniten kaipaama uudistusvaatimus, palkollissäännön, Gesindeord-nungin poistaminen, ks. Niggemann, Heinz, Emanzipation zwischen Sozialismus und Feminismus, Wuppertal 1981,154 — 155.

32 Vuodesta 1904 lähtien perustettiin lastensuojelukomissioita, jotka paikallisella ta-solla valvoivat lapsityön käyttöä. Niitä oli vuonna 1914 252 kaupungissa. 33 Hilja Pärssinen, Das Frauenstimmrecht und die Beteiligung der Frauen an den

parlamentarischen Arbeiten in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1909, 342, ks. sama myös af Ursin, Das Frauenstimmrecht in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1913, 458.

34 Hilja Pärssinen, Das Frauenstimmrecht und die Beteiligung der Frauen an den parlamentarischen Arbeiten in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1909, 547, Hilja Pärssinen (Liinamaa), Die Arbeiterinnen und die Gesetzgebung in Finnland, Gleichheit 11.4.1910,217 — 218. Työläisnaislükkeen tavoitteille antoi tu-kensa ainoastaan liberaali Naisunionin jäsen Lucina Hagman.

35 Gleichheit 24.6.1907, 113, Sozialistische Frauenbewegung im Ausland, Über die sozialdemokratische Frauenbewegung in Finnland und die künftige Tätigkeit der finnischen Parlamentarierinnen. Gleichheit julkaisi tässä Miina Sillanpään ja Ma-ria Laineen tanskalaiselle Socialdemokraten -lehdelle antaman haastattelun. 36 Hilja Pärssinen, Ein Gruss der finnischen Sozialdemokratinnen an ihre

Schwes-tern in Deutschland, Gleichheit 30.1.1911,130.

37 Hilja Pärssinen (Liinamaa), Die Arbeiterinnen und die Gesetzgebung in Finn-land, Gleichheit 11.4.1910, 217-218.

38 Gleichheit 2.3.1908, 45, Eine Konferenz der sozialdemokratischen Frauenor-ganisation Finnlands 9 — 10.2.1908 Helsinki, Anthony Katharine, Feminism in Germany and Scandinavia, New York 1915,142,147-148.

39 Hilja Pärssinen, Die drei letzten Jahre der Arbeiterinnenbewegung in Finnland. Kirjassa: Zetkin-Zundel, (toim.) 1910,70.

40 Gleichheit 12.9.1910 s.388, Die Zweite Internationale Konferenz sozialistischer Frauen, Gleichheit 10.10 1910,9, Resolutionen und Beschlüsse der Zweiten Inter-nationalen Frauenkonferenz zu Kopenhagen. Myös amerikkalaisten työläis-naisedustajien kertomuksessa Pärssisen ehdotuksia pidettiin tärkeinä, The Prog-ressive Women 41/1910,3, From the International Congress.

41 Kollontai Alexandra, Ich habe viele Leben gelebt, Köln 1980,161. Kollontai val-misteli Englannissa kirjasiaan Työssäkäyvä äiti (1914) sekä Yhteiskunta ja äitiys (1916).

42 De proletarische Vrouw, Blad voor Arbeidsters en Arbeidersvrouwen, Amster-dam 1. Nov. 1913, Hilja Pärssinen aan de Hollandsche grens.

43 Lähteenmäki, Maria, The Foreign Contacts of the Finnish Working Women's Mo-vement 1900 -1918, Scandinavian Journal of History 13/1988.

44 Pärssinen, Hilja, Ein neues Gesetz zur Regelung des Zustandes unehelicher Kin-der in Finnland, Dokumente des Fortschritts 11/1913, 724-727.

45 Hilja Pärssinen, Die drei letzten Jahre der Arbeiterinnenbewegung in Finnland. Kirjassa: Zetkin-Zundel (toim.) 1910, 72.

46 Der Internationaler Frauen-Kongre in Berlin 1904, Stritt, Marie (toim.) Bericht,

Berlin 1904,455-456.

47 Gleichheit 22.6.1907 s.121 Frauenstimmrecht, 7.12.1908 s.74 Ein aufgezwungener Massengang, myös 26.10.1908,31 Genossinnen als Landtagsabgeordnete in Finn-land.

48 Gleichheit 22.6.1907,121 Frauenstimmrecht, Gleichheit 7.12.1908,74 Ein aufgez-wungener Massengang.

49 Gleichheit 12.10.1908, 7-8, Hilja Pärssinen-Liinamaa, Von der Tätigkeit sozial-demokratischer Frauen in Finnland. Gripenberg kirjoitti sen mukaan English Women Reviewssa.

50 Pärssinen Hilja, Aus der Agitation für das aktive und passive Frauenwahlrecht in Finnland, Gleichheit 25.7.1906 s.100. Pärssisen artikkelit suomesta saksaksi kään-si Adelaide Burjam.

51 Pärssinen Hilja, Über das Stimmrecht der finnischen Frau, Gleichheit 3.10.1906, 136-137.

52 Gleichheit 27.6.1906.

53 Vorwärts, Ze ntralorga n der Sozialde mokratische n Partei De utschla nds 17.3.1906, Finnland, die politische Lage und die Sozialdemokratie. Artikkeli pe-rustui Yrjö Sirolan antamiin tietoihin.

54 Internationaler Sozialisten-Kongress zu Stuttgart 18. — 24.8.1907, Berlin 1907,14. 55 International Socialist Review, A Monthly Journal of International Socialist

Thought, Chicago 3/1907,131, A.M. Simons, The Stuttgart Congress. 56 Gleichheit 26.10.1908, 31, Genossinnen als Landtagsabgeordnete in Finnland. 57 Arbeiter-Zeitung, Wien 18.8.1907, 3, Gleichheit 26.10.1908, De proletarische

Vrouw 16/1911.

58 Gleichheit 26.10.1908,31, Genossinnen als Landtagsabgeordnete in Finnland. 59 Vrt. Bebel August, Die Frau und der Sozialismus, Zürich-Hottingen 1879,

83-86 (l.painos) ja Bebel August, Die Frau und der Sozialismus, Berlin, Bonn 1985, 275, 285 (uusintap. vuoden 1909 painoksesta).

60 Gleichheit 22.7.1907,123 Internationale sozialistische Frauenkonferenz zu Stutt-gart, De proletarische Vrouw 16/1911 Kiesrecht buiten ons land, Finland, Arbei-ter-Zeitung, Wien 8.3.1914.

61 Bebel 1879, 87, Bebel 1985, 287.

62 Bebel 1985, 287. Tässä Bebel siteerasi Hilja Pärssisen artikkelia, jossa todettiin, että kolme sosialidemokraattista naiskansaneodustajaa oli saanut lapsen edusta-ja-aikanaan, eikä se juuri ollut häirinnyt heidän työskentelyään. Hilja Pärssinen, Das Frauenstimmrecht und die Beteiligung der Frauen an den parlamentarischen Arbeiten in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1909 542-548.

63 Gleichheit 3.8.1908, 143, Der Internationale Frauenstimmrechtskongress zu Amsterdam. Furuhjelm korosti, että Bobrikoffin murha ei ollut turha, koska se oli aktivoinut Suomen naisia politiikkaan.

64 Internationaler Sozialisten-Kongress zu Kopenhagen 28.8.— 3.9.1910, Berlin 1910,18 — 19; Zetkin kirjoitti Gleichheitissa ennen internationaalin kokousta laa-jan artikkelin Venäjän sortopolitiikan historiasta Suomessa, ks. Zetkin 1957, 466-472.

184

185

65 Gleichheit 10.10.1910, 9, Resolutionen und Beschlüsse der Zweiten Interna-tionalen Frauenkonferenz zu Kopenhagen.

66 Hauptstaatsarchiv Düsseldorf, kokoelma Regierung Düsseldorf Nr 42789 B1.144. Suomen tapaus oli esillä myös Itävallan ja Sveitsin naistenpäiväjulistuksissa, Läh-teenmäki Maria & Hentilä Marjaliisa, Kansainvälisen naistenpäivän historia, kä-sikirjoitus 1989. Tekijöiden hallussa.

67 af Ursin, Das Frauenstimmrecht in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1913, 462.

68 Internationaler Sozialisten-Kongress zu Stuttgart 1907, 45. Suomen äänioikeus-taistelusta myös S.44.

69 Gleichheit 2.8.1909, 35, Ein Rückblick auf die sozialistische Bewegung in

Finn-land. Useat Pärssisen artikkelit korostivat tätä näkökohtaa.

LIITE 1

Saksan ja Itävallan työläisnaisliikkeen lehden tilaajamäärät 1902 — 1914

Die Gleiccheit Die Arbeiterinnen-Zeitung Saksa Itävalta 4 000 -9 500 3 200 12 000 5000 23 000 6 000 46 000 7 200 70 000 10 500 85 000 13 400 82 000 16 000 85 000 20 500 94 500 25 000 107 000 27 200 112 000 27 500 124 000 29 000

Lähde: Niggemann Heinz, Emanzipation zwischen Sozialismus und Feminismus, Wuppertal 1981, 75; Hueller A.M. & Konrad Helmut, Die Frau in der österreichischen Arbeiterbewegung 1900 — 1918. Teoksessa: Der Neanderberg. Beiträge zur Emanzipationsgeschichte des 19. und 20. Jahrhunderts. Borneman Ernest (toim.). Frankfurt am Main 1983,135. Vuosi 1902 1903 1904 1905 1906 1907 1908 1909 1910 1911 1912 1913 1914