Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2006
Mitä on profetia?
Martti Nissinen
Julkaisu: Teologinen aikakauskirja
Helsinki: Teologinen julkaisuseura
ISSN 0040-3555
106 (2001): 3
s. 197-207
Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla.
Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin
ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saa
viitata vapaasti. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta
varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita.
www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi opiskelijakirjasto-info@helsinki.fi
Mitä on profetia?
MARTTI NISSINEN
MIKSI KYSYMYS ON TARPEEN?
Mitä on profetia? Kysymykseen on monta vastausta sen mukaan, mitä kysyjä haluaa tietää. Profetia on sy-välle uskonnolliseen perinteeseen juurtunut sana, mut-ta se on myös tieteellisen tutkimuksen käyttämä kä-site, jonka sisältö ei ole yksiselitteinen. Se kuuluu itsestäänselvästi raamatuntutkijoiden kielenkäyttöön, mutta joskus on vaikea saada selvää, käyttävätkö esi-merkiksi Vanhan ja Uuden testamentin tutkijat sitä samasta asiasta, puhumattakaan antiikin tutkijoista, assyriologeista tai egyptologeista. Raamatun ulko-puolisten lähteiden tutkijat ovat usein olleet hitaita puhumaan profetiasta. Monet heistä karttavat koko termiä ja näyttävät ajattelevan, että se kuuluu teolo-gien sanastoon ja saa mielellään siinä pysyäkin. Ky-symys synnyttää siis heti jatkokysymyksiä.
Onko profetia todella vain teologian sanastoon kuuluva termi? Myönteinen vastaus edellyttäisi, et-tä piirretet-täisiin "teologisen" keskustelun rajat ja mää-riteltäisiin, kenellä on riittävä pätevyys osallistua sii-hen. On tuskin syytä edistää teologian omavaraisuutta siten, että se johtaa käsitteelliseen yhteismitattomuu-teen teologian "ulkopuolisten" tieyhteismitattomuu-teenalojen kanssa.
Tulisiko profetiasta puhua vain niiden juutalais-kristillisten ja islamilaisten lähteiden ja ilmiöiden yh-teydessä, joihin se on perinteisesti liitetty? Tämä mer-kitsisi profetian telkeämistä tunnustukselliseen ai-taukseen, mikä vaikeuttaisi suuresti sen sijoittamista laajempiin kulttuurisiin kokonaisuuksiin.
Olisiko profetian mittapuuksi osoitettava tietty teologisesti ja historiallisesti vaikutusvaltainen ilmiö tai lähdeaineisto - lähinnä Vanhan testamentin pro-fetia - ja määritellä muiden lähteiden tai ilmiöiden
"profeetallisuus" tästä käsin? Tämän lähestymista-van heikkoutena on, että valittu mittapuu (joka yleen-sä on myös osa tutkijan omaa perinnettä) edustaa pro-fetian varsinaista tai esikuvallista muotoa, jonka ali-tai ylikehittyneinä asteina verali-tailukohtana käytetyt aineistot esiintyvät. Tähänastinen profetian tutkimus on suurelta osin seurannut raamattukeskeistä linjaa. Osasyynä on epäilemättä tutkijoiden oma intressi: suurin osa profetian tutkijoista on raamatuntutkijoi-ta, joita muinaisen Lähi-idän uskontoja historia kiin-nostavat enemmän Raamatun kontekstina ("context of Scripture") kuin omalla painollaan.1 Toisaalta myös lähteiden vähäisyys on vaikeuttanut muinaisen Lähi-idän profetian hahmottamista itsenäisenä, Raamatusta riippumattomana ilmiönä. Niinpä onkin tervehditty ilolla jokaista Raamatun ulkopuolelta löydettyä teks-tinsirpaletta, jota on voitu käyttää Raamatun profe-tian vertailukohtana.
1 The Context of Scripture on uusimman muinaisen Lähi-idän tekstien käännösantologian nimi (Hallo & Younger [ed.] 1997 ja 2000; ks. arviointia tämän lehden s. 285-287). Otsikon raamattukeskeisyyttä on aiheellisesti kritisoitu, varsinkin kun suurimmalla osalla teksteistä ei ole lainkaan suoria yhteyksiä Raamattuun tai raamatunhistoriaan (esim. Loretz 1996). Samansuuntaista kritiikkiä ovat esittäneet mm. Marin tekstien tutkijat, joiden mielestä niitä koskeva keskustelu ohjautuu liiaksi raamatullisista kysymyksen-asetteluista käsin (esim. Sasson 1998).
Ongelmat eivät suinkaan vähene, kun profetian aluetta laajennetaan juutalais-kristillis-islamilaisten lähteiden ulkopuolelle. Millä kriteereillä profetiaa tunnistetaan lähteissä, joiden yhteydessä tätä sanaa ei ole totuttu käyttämään? Kutsutaanko tekstiä profetiaksi sisältönsä vai syntytaustansa perusteella? Onko esimerkiksi apokalyptiikka profetiaa? Mikä oikeuttaa nimittämään tiettyjä henkilöitä profeetoiksi?
Pitkästä uskonnollisesta perinteestä nousevan ter-min soveltater-minen tieteelliseen keskusteluun ei ole helppoa. Siksi kysymyksellä "mitä on profetia" on tiedon- ja tieteensosiologisia ulottuvuuksia. Se il-mentää tarvetta neutraloida perinteen vakiinnutta-ma ilvakiinnutta-maus kriittisen tutkimuksen käyttöön. Kysymys on tarpeen myös, jotta eri tieteenalojen edustajat voi-sivat kommunikoida keskenään ja tutkijat tietäisivät, mistä toiset tutkijat puhuvat. Itse tähtään tällä kysy-myksellä siihen, että sama ilmiö voitaisiin tunnistaa eri kulttuureista ja lähdeaineistoista tutkijoiden taus-toista ja koulutuksesta riippumatta. Raamatuntutki-jana haluan myös sijoittaa Raamatun profetian kon-tekstiin, jota vasten sen kulttuuriyhteydet ja omi-naislaatu erottuvat entistä paremmin.
Tutkimuksen kannalta mielekäs vastaus otsikon kysymykseen edellyttää ensiksikin profetia-sanaperheen merkityskentän selvittämistä. Toiseksi kaivataan yleistä määritelmää profetian käsitteen merkityksestä ja suhteesta konkreettisiin ilmiöihin. Kolmanneksi on tunnistettava lähteet, jotka ovat profetiaksi määritellyn ilmiön tuotteita tai kuvaavat sitä tavalla tai toisella. Neljänneksi on tutkittava, millaisia merkityksiä profetian käsitteelle on annettuja millaisiin teologisiin ja ideologisiin yhteyksiin käsite on liitetty. Tähän yhteyteen kuuluu profetian käsitteen muotoutuminen Raamatun sisällä.
PROFETIA-SANAPERHE
Mitä siis on profetia? Ainakin se on suomen kielen sana, jonka merkityksen ratkaisevat viime
kädessä sen käyttäjät. Suomen
kielenperussanakirjan mukaan profetia on "jumalallinen ilmoitus, ennustus" ja profetoiminen selitetään verbillä "ennustaa". Profeetta puolestaan on "Jumalan tahdon julistaja" kuten Vanhan testamentin profeetat ja Muhammad tai "uuden aatteenjulistaja, esitaistelija, tienraivaaja, ennustaja, tietäjä".2 Suomen kielen käyttäjät näyttävät siis erot-tavan tässä sanaperheessä kaksi pääaluetta, joista toinen liittyy jumalallisen ilmoituksen julistamiseen ja toinen painottuu ennustamiseen. Samantapainen
kah-tiajako on havaittavissa muissakin kielissä, joissa sa-maa juurta oleva sanue esiintyy.3
Eri kielenkäyttäjät tarvitsevat samoja sanoja eri-laisiin tarpeisiin. Siksi yleisen puhe- ja lehdistökielen tapa käyttää termejä ei aina tyydytä asiantuntijoita, joiden työ vaatii terminologista tarkkuutta. Profetia on epäilemättä tällainen sana, samoin esimerkiksi "myytti".4 Myyttien tutkijat tuskailevat keskeisen ter-minsä käyttämistä mistä tahansa erheellisesti käsi-tyksestä ja profetian tutkijoita kyllästyttää profetian samastaminen kaikkeen mahdolliseen ennustamiseen. On kuitenkin kiistatonta, että ennustamisen mieliku-vat omieliku-vat kiinnittyneet lähtemättömästi profetia-sanu-eeseen, ja monet tutkijatkin nimittävät lähteitään pro-fetioiksi nimenomaan siksi, että ne sisältävät tulevai-suuden ennustuksia.
Miksi sitten ennustamiseen ja tulevaisuuteen orien-toitunut profetian määritelmä ei tyydytä useimpia pro-fetian tutkijoita? Vastaus piilee profetia-sanaperheen semanttisessa kahtiajaossa, joka heijastaa sanan käyt-töhistoriaa. Sanaperhe on kreikkalaista juurta, ja vilkaisu klassisen kreikan sanakirjaan (Liddell & Scott)5 paljastaa heti, että sanaperheen antiikin aikai-nen käyttö painottuu jumalalliselle alueelle: profetia ) on jumalien tahdon tulkintaa, profetoi-minen ( ) on jumalien tulkkina toimimista ja profeetta ( ) on siihen erikoistunut henki-lö. Sanakirja mainitsee erikseen Uuden testamentin kreikan erityismerkitykset, jotka liittyvät pyhien kir-joitusten tulkintaan ja Pyhän Hengen vaikuttamaan puheeseen. Tässä käyttöympäristössä myös ennusta-minen liittyy sanaperheen käyttöön.
Klassisten kielten sanakirjat eivät tietenkään mää-rää, mitä sanojen pitäisi tarkoittaa nykykielissä, mut-ta muinaisten lähteiden tutkijan on tunnetmut-tava myös termiensä alkukielinen semantiikka. Profetia on va-kiintunut nykykielten sanaksi nimenomaan Raama-tun välityksellä, Septuagintan sekä Uuden testamen-tin ja muiden varhaiskristillisten kirjoitusten vaiku-tuksesta. Kun Septuagintan juutalaiset kääntäjät etsi-vät kreikankielistä vastinetta heprean sanalle bi', he päätyivät sanaan . Kääntäjät valitsivat siis kreikankielisen sanan, joka tarkoittaa Jumalan tah-don tulkkia tai jumalallisten sanojen välittäjää; ilmei-sesti antoi oikeansuuntaisen mielikuvan sii-tä, mitä ' heidän mielestään oli.
Samankaltaista toimintaa etsivät lähteistään yleen-sä myös tutkijat, jotka nimittävät tutkimaansa ilmiötä profetiaksi. Profetiaa tutkitaan yleisinhimillisenä ilmiönä, joka ilmenee monissa muinaisissa ja
ny-kyisissä kulttuureissa Raamatun vaikutuksesta riip-pumatta.6 Koska profetia-sanaperheellä ei ole suoraa vastinetta muinaisen Lähi-idän tai nykyajan alkupe-räiskulttuurien kielissä, tutkijoiden on sovittava kes-kenään siitä, millaisista ilmiöistä tätä termiä on asian-mukaista käyttää. Tarvitaan siis profetian määritelmä - ei kuitenkaan totuuden kuvaksi vaan työvälineek-si teorianmuodostukseen ja tutkijoiden keskinäi-seen kommunikaatioon. Määritelmä ei ole staattinen auktoriteetti vaan metodinen ja tieteensosiologinen prosessi: se syntyy kun sitä tarvitaan ja se kehittyy sitä mukaa kun sitä sovelletaan.
PROFETIAN MÄÄRITELMÄ
Lähtökohdaksi profetian määrittelylle riittänee useim-pien tutkijoiden yksimielisyys siitä, että profetiaa ei ole ilman Jumalaa tai jumaluutta, ilman sanomaa ja sen vastaanottajaa, eikä varsinkaan ilman sanoman välittäjää, profeettaa. Näiden komponenttien on kuu-luttava profetian määritelmään, jonka on tähän men-nessä selkeimmin muotoillut Manfred Weippert, yk-si harvoista muinaisen Lähi-idän profetian veteraa-nitutkijoista. Hänen mukaansa profetiasta on kyse, jos henkilö
(a) tulee kognitiivisen kokemuksen (näyn, kuulohavain-non, audiovisuaalisen ilmiön, unen tms.) kautta osalli-seksi jumaluuden tai usean jumaluuden ilmestyksestä se kä
(b) on tietoinen tältä jumaluudelta tai näiltä jumaluuk-silta saamastaan tehtävästä välittää saamansa ilmestys jo ko kielellisessä muodossa ("profetia") tai ei-verbaalisen kommunikaation muodossa ("symbolinen teko" tai "tun-nusteko") kolmannelle osapuolelle, ilmestyksen vas-taanottajalle tai vastaanottajille.7
Määritelmä on väljä, niin kuin sen on syytä ollakin, jottei profetian aluetta rajata tarpeettomasti jollakin erityispiirteellä, joka on sinänsä yleinen muttei uni-versaali, esimerkiksi profetian spontaanisuus ja ek-staattisuus,8 karismaattisuus9 tai tietynlaisen kielen ja kirjallisen muodon käyttö. 10 David L. Petersen on hil-jattain arvostellut Weippertin määritelmää siitä, että se painottaa liikaa tietynlaista henkilökohtaista koke-musta profetian edellytyksenä.11 Myös "tietoisuuden" käsite kaipaisi täsmennystä, kun kysymys on juma-lallisiksi uskotuista tai väitetyistä viesteistä, joiden alkuperä ei ole kenenkään, ei edes profeetan itsensä,
todistettavissa. Edelleen voi kysyä, riittääkö profe-tian määritelmässä pelkän yhdensuuntaisen viestin-nän kuvaus vai pitäisikö sen ilmentää laajemmin pro-fetian sosiaalista dynamiikkaa. Olennaisinta Weip-pertin määritelmässä on kuitenkin profeetan rooli sa-noman välittäjänä, mikä vastaa tällä hetkellä ylei-simmin edustettua käsitystä profetiasta
kommuni-2 Suomen kielen perussanakirja 1992,519.
3 Oxford Advanced Learner 's Dictionary - sanakirjan uusin painos (2000,1016) määrittelee profetian (prophecy) seu-raavasti: "a statement that sth will happen in the future, especially one made by sb with religious or magic powers". Profeetta (prophet) puolestaan on "(in the Christian, Jewish and Muslim religions) a person sent by God to teach the people and give them messages from God" tai ylipäänsä "a person who claims to know what will happen in the future". Profetoiminen (prophesy) on "to say what will happen in the future (done in the past using religious or magic powers) ".
4 Suomen kielen perussanakirja 1992,261 antaa sanalle 'myytti' ensin tieteellisen merkityksen "jumalia, yliluon-nollisia olentoja, maailman syntyä tms. käsittelevä taru, jumalaistaru" ja toiseksi puhekieliset merkitykset "tarun omainen asia, kuvitelma, uskomus" ja "suuresti ihailtu, legendaarinen henkilö".
5 Vrt. myös Bauer 1988,1447-1449 ja sanueen käytöstä klassisessa kreikassa Kramer 1959. Liddell & Scott 1980. 704 ryhmittelee sanaperheen merkitykset seuraavaan ta-paan:
- I the gift of interpreting the will of gods. II in N. T. the gift of expounding scripture, of speaking and preaching.
- I to be an interpreter of the gods. II in N. T. to expound scripture, to speak and preach under the influcnce of the Hol y Spirit.
- II one who speaks for a God and interprets his will to man, a prophet. 2 generally, an interpreter, declarer. II in N. T., 1 one who possesses the gift of , an inspired preacher and teacher. 2 the revealer of God's counsel for the future, a prophet (in the modern sense of the word), a predicter of future events.
6 Vertailevia antropologisia tutkimuksia on tehty esimerkik-si Afrikan ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön profe-tiasta; ks. Overholt 1986; Grabbe 2000.
7 Weippert 1997, 197.
8 Näitä painottaa esimerkiksi Malamat 1998, 61. 9 Tästä varsinkin Max Weberin korostamasta piirteestä ks.
Blenkinsopp 1995,115-119; Clements 1997. 10 Tämän kriteerin vastakritiikkiä esittää Petersen 1997. 11 Petersen 2000, 39-41.
kaationa.12 Weippert esittää profetian kommunikaa-tioprosessina, joka koostuu neljästä osasta: 1) vies-tin jumalallisesta lähettäjästä, 2) viestistä (tai "il-mestyksestä") itsestään, 3) viestin välittäjästä eli pro-feetasta ja 4) sen vastaanottajasta. Näiden kompo-nenttien pitäisi olla tunnistettavissa, jotta ilmiötä tai tekstiä olisi asianmukaista nimittää profetiaksi.
Muutama reunahuomautus Weippertin määritel-mään on tarpeen. Ensimmäinen koskee profetian suh-detta muihin jumalallisen tahdon tutkimisen mene-telmiin eli divinaatioon, jota joskus magiaksikin kut-sutaan. Profetian ja divinaation välillä nähtiin aikoi-naan suuri laadullinen ero edellisen hyväksi, mutta nykyään yhä useammat pitävät profetiaa yhtenä di-vinaation muotona, eivät enää sen kilpailijana tai vas-takohtana. 13 On havaittu, että profetian yhteiskun-nallinen funktio oli sama kuin divinaation yleensä-kin ja profeetat myös usein toimivat samojen pää-määrien hyväksi kuin muutkin divinaattorit. Meille säilyneiden lähteiden perusteella kaiken divinaation keskeinen tehtävä muinaisessa Lähi-idässä oli se, inistä Beate Pongratz-Leisten käyttää vaikeasti suo-mennettavaa termiä "Herrschaftswissen":14 hallitsi-jan kommunikaatio Jumalan kanssa ja siitä syntyvä käsitys hallitsijan identiteetistä, kapasiteetista ja le-gitimiteetistä, hänen valtansa oikeutuksesta ja ra-joista.
On kuitenkin tarpeen erottaa erilaiset divinaation muodot toisistaan. Jumalan tahdon selvittämisen ta-vat jakaantuta-vat muinaisessa Lähi-idässä selvästi kah-teen ryhmään. Tietyt divinaation muodot edellyttä-vät ennekirjallisuuden opiskelua ja harjaantumista näkyvien kappaleiden, esimerkiksi tähtitaivaan tai uhrieläinten sisälmysten havainnoinnissa (induktii-vinen divinaatio), kun taas toiset eivät perustu kir-janoppineeseen tieteenharjoitukseen vaan suoriin ju-malallisiin ilmestyksiin (ei-induktiivinen divinaatio). Profeettojen kuten muidenkin unennäkijöiden ja visionäärien toiminta kuuluu selvästi jälkimmäiseen ryhmään, jossa tarvittiin aivan erilaisia taitoja kuin mitä astrologien ja muiden enteidenselittäjien päte-vyys edellytti. Profetia esiintyy usein unen tai näyn muodossa, mutta kuka tahansa unennäkijä tai vi-sionääri ei ole profeetta. Profetiaksi sanotun unen tai näyn on vähintään sisällettävä jumalallinen viesti vä-litettäväksi toiselle ihmiselle tai ihmisjoukolle. Käy-tännössä on kuitenkin hyvin vaikeaa ja mahdotonta-kin määritellä, milloin unestaan tai näystään kertova ihminen on luokiteltava profeetaksi, ellei se ilmene lähteestä muulla tavoin.
Toiseksi on tarkasteltava ennustamisen suhdetta profetiaan. Tämä tarve ei nouse vain arkikielen käy-töstä vaan myös siitä tosiasiasta, että profetia usein to-della on tulevaisuuteen suuntautunutta. Tässäkin ta-pauksessa profetia on ensisijaisesti kommunikaatio-ta. Profetia voi sisältää ennustuksia ja muita tulevai-suudenvisioita, mutta mikä taliansa ennustus ei ole pro-fetia. Tekstiä ei ole syytä kutsua profetiaksi sillä pe-rusteella, että se sisältää ennustuksia, ellei se millään tavoin ilmennä yllä kuvattua kommunikaatioproses-sia. Tiettyjä mesopotamialaisia15 ja egyptiläisiä16 läh-teitä, jotka on tähän saakka tunnettu "profetian" ni-mellä, onkin parempi nimittää kirjallisiksi ennusteks-teiksi (literary predictive texts17).
Kolmas täydentävä aspekti profetian määritelmään on profeetan yhteisöllinen rooli. Lähteet antavat feettojen rooleista niin moniulotteisen kuvan, ettei pro-feettakuvaa voi pakottaa tietyn käyttäytymistavan tai sosiaalisen taustan mukaiseksi.18 Kuitenkin profe-toiminen sinänsä on yhteisöllinen rooli, joka erottaa profeetan muista yhteisön jäsenistä: profeetalla usko-taan olevan Jumalan suuna toimimisen kyky tai lahja, mikä useimmilta yhteisön jäseniltä puuttuu. Tällä on seurauksia profeettojen sosiaalisen aseman kannalta, mikä käytännössä näkyy siinä, että profeetat yleensä kuuluvat temppeleiden henkilöstöön tai ainakin ovat läheisessä yhteydessä niihin. Selvää on myös, että pro-feetoilla on toisenlainen rooli kuin oppineilla induk-tiivisen divinaation harjoittajilla, joilla on aivan eri-lainen koulutus ja yleensä myös arvostetumpi yh-teiskunnallinen asema.19 Tähän liittynee myös se kiin-nostava tosiasia, että profeetan roolissa esiintyy lu-kuisia naisia, kun taas "akateemisten" divinaattorei-den joukosta heitä on turha etsiä. Profeettana toimi-minen ei kuitenkaan sulje pois muita yhteisöllisiä roo-leja, joten profeetan sosiaalinen asema vaihtelee myös sen mukaan, miten profeetta muilta osin jäsentyy yh-teisöönsä.
Kysymys erikseen on usein tehty ero vapaiden, ka-rismaattisten ja Jumalan "oikeasti" kutsumien pro-feettojen ja ammatti-, kultti- tai hoviprofeetoiksi kut-suttujen henkilöiden välillä. Auktoriteeteista ja insti-tuutioista riippumaton yksittäinen taistelija esiintyy kyllä profeetan prototyyppinä jopa tieteellisessä kir-jallisuudessa20 tällä prototyypillä on esikuvansa en-nen muuta Vanhassa testamentissa, (esim.Aam. 7:14-15), mutta sen taustalla häämöttää joko tekstin tai tutkijayhteisön oma käsitys ideaaliprofeetasta. "Oikea" ja "väärä" profetia ovat ylipäänsä tunnustuksellisia kriteerejä, joita ei voi sisällyttää tutkimuksen
pohjak-si tarkoitettuun profetian määritelmään21 - olkoonkin, että arvovapaan, "puhtaisiin tosiasioihin" perustuvan profeettakuvan luominen on turha yritys.
"Oikean" profetian erottaminen "väärästä" on kui-tenkin tärkeä kysymys viestin vastaanottajalle, joka viime kädessä päättää, onko profetia otettava vaka-vasti vai ei. Viimeinen reunahuomautus koskeekin profetian sosiaalista dynamiikkaa, 22jota leimaa se, että profetian jumalallinen komponentti on uskonvarai-nen. Profetian hyväksyttävyys riippuu siitä, tunnus-taako yhteisö sen jumalan, jonka nimissä profeetta pu-huu ja täyttääkö hänen puheensa "oikean" profetian ennakkoehdot. Profeetallinen kommunikaatioproses-si on enemmän kuin yhdensuuntaista viestintää "von oben". Prosessi on luonteeltaan yhteisöllinen, siihen kuuluvat olennaisesti myös vastaanottajien reaktiot, jotka pitävät sen liikkeessä.
PROFETIAN LÄHTEET
MUINAISESSA LÄHI-IDÄSSÄ
Profetian määrittelemisessä ei ole mieltä, ellei samalla ajatella, millaisen lähdeaineiston pohjalta se nousee. Määritelmä ja aineisto ovat vuorovaikutuksessa siten, että määritelmä rajaa tutkittavaa aineistoa, kun taas aineisto pakottaa tarvittaessa tarkistamaan määritel-mää. Joustamattomat ja ylieksaktit määritelmät hal-vaannuttavat helposti itse itsensä. Siksi profetian läh-teitä inventoitaessa ei ole syytä pyrkiä kaanonin-muodostukseen. Yleensä riittää, että lähteessä kuvas-tuu yllä hahmoteltu kommunikaatioprosessi tai että siinä mainitulla henkilöllä on profeettaa tarkoittava epiteetti, esimerkiksi heprean ´ tai akkadin rag-gimu, mahhû/muhhûm tai pilum. 23Näillä väljillä edel-lytyksillä on mahdollista haravoida kokoon lähteistä, joka on samanaikaisesti sekä tuskastuttavan niukka että paikallisesti ja ajallisesti yllättävän edustava. Ky-symys on jäävuoren huipuista, jotka siellä täällä pis-tävät esiin muinaisen Lähi-idän historian merestä. Itse jäävuori ui syvällä ja pakottaa tutkijan tyytymään siihen vähään, mitä näkyy. Yhtä kaikki käytettävissä on noin 140 tekstiä sisältävä lähdemateriaali, joka on jaettavissa kahdeksaan ryhmään.24
1) Marin kirjeet. 25Eufratin keskijuoksulla si-jainneen Marin kuningaskunnan arkistosta löytynei-tä, 1700-luvulta eKr. peräisin olevia kirjeitä on jo puo-kn vuosisadan ajan pidetty tärkeimpinä Raamatun ul-kopuolisina profetialähteinä. Tähän mennessä on tun-nistettu 49 kirjettä, joiden vastaanottajana on yleen-sä Marin viimeinen kuningas Zimri-Lim. Niisyleen-sä
ra-portoidaan kirjoittajien tietoon tulleita profetioita, jot-ka ovat peräisin eri puolilta Marin valtakuntaa (jotkut myös sen ulkopuolelta Alepposta ja Babylonista) ja jotka useimmiten liittyvät kuninkaan hyvinvointiin ja poliittiseen päätöksentekoon. Profetiat ovat eri ju-maluuksien sanoja; yleisimmin puhujina esiintyvät
12 Vrt. myös Overholt 1989; Huffmon 1992; Barstad 1993. 46; Grabbe 1995,107; Petersen 2000,44.
13 Esim. Ellis 1989, 144-146; Overholt 1989,140-147; Bar stad 1993,47-48; Grabbe 1995,150-151; VanderKam 1995,2083.
14 Pongratz-Leisten 1999 sisällyttää tähän käsitteeseen kaikki mesopotamialaisen divinaation muodot; astrologian, sisä elinten tulkinnan, profetian, unet sekä kuninkaiden ja ju-malien välisen "kirjeenvaihdon".
15 Kyse on ns. "akkadilaisista profetioista" tai "apokalypseis-ta", joihin luetaan yleensä "Marduk-profetia", "Sulgi-pro-fetia", "Uruk-protetia", "Dynastinen profetia" ja ns. "pro fetia A". Näistä teksteistä ks. esim. Ellis 1989,146-157; VanderKam 1995,2091-2094 ja käännökset kokoelmissa Hallo & Younger (ed.) 1997,480-482 (Tremper Long-man)ja Propheties et oracles 1994/1,98-114 (Philippe Talon).
16 Näistä teksteistä ("Nefertin profetia", '"Ipuwerin varoituk-set" ym.) ks. VanderKam 1995.2084 ja käännökset koko elmissa Hallo & Younger (ed.) 1997,93-110 (Nili Shupak) ja Propheties et oracles 1994/11, 6-30 (Didier
Devauchel-le).
Ellis 1989,156-157.
Tästä muistuttaa Petersen 1997,27-30; 2000, 33-37; vrt. myös Blenkinsopp 1995. 123-129.
Profeettojen ja oppineiden roolista Marissa ks. Durand 1995,405-408; Sasson 1998, 116-119 ja Assyriassa ks. Parpola 1993, xvii-xxvii; 1997, xlvii-xlviii; Nissinen 2000b.
20 Vrt. esim. Klein 1997.
21 Ks. Coggins 1993, 93; Nissinen 1996, 193-195. 22 Vrt. Overholt 1989, 17-25.
23 Profetianimityksistä ks. Durand 1988, 386-396; 1995, 322-334 (Mari); Parpola 1997, xlv-xlvii (Assyria). Hyviä yleiskatsauksia ovat Weippert 1988 ja 1997 sekä Huffmon 1992. Lähdemateriaalia laajasti hyödyntäviä ver-tailevia tutkimuksia ovat esim. Huffmon 2000; van der Toorn 2000; Nissinen 2000a. Kaikkien alla ryhmiteltyjen tekstien käännöskokoelma odottaa julkaisemistaan Society of Biblical Literature Writings from the Ancient World -sarjassa. Melko kattava, mutta erityisesti Assyrian osalta puutteellinen valikoima on julkaistu kokoelmassa
Propheties et oracles 1994/1.
Durandin editio (1988, 377-482) sisältää suurimman osan teksteistä. Siitä puuttuvia mutta tärkeitä tekstejä on editoitu artikkeleissa Lafont 1984ja Durand 1993. Ks. myös Huff-mon 1997 ja 2000. 17 18 19 24 25
Marin pääjumala Dagan ja jumalatar Annunitum, jo-ka on Ištarin paijo-kallinen manifestaatio
2) Muut Marin lähteet.26Kirjeiden ohella profeet-toja mainitaan muissakin samanaikaisissa Marin läh-teissä, kuten rituaaliteksteissä ja lahjakirjoissa. Näis-sä lähteisNäis-sä ei siteerata profeettojen sanoja, mutta ne antavat lisätietoa heidän toiminnastaan esimerkiksi kultissa.
3) Ešnunnan profetiat.27Marin kuninkaan
Zimri-Limin aikalainen Ibalpiel II hallitsi Babylonian koil-lispuolella sijaitsevaa Ešnunnan kuningaskuntaa. Kak-si hänelle julistettua profetiaa jumalatar Kititumilta, sikäläiseltä Istarilta, on säilynyt todisteena siitä, ettei profetia muinaisbabylonialaisena aikana rajoittunut Mariin.
4) Assyrialaiset profetiat28Assyrian valtionar-kistoon sisältyneet profetiat ovat nousseet Marin teks-tien rinnalle ja ohikin merkittävimpänä muinaisen Lä-hi-idän profetialähteenä. Nämä vasta pari vuotta sit-ten tieteellisen editionsa saaneet tekstit ovat Ištarin ja eräiden muiden jumalien sanoja Asarhaddonille (681-669) ja Assurbanipalille (668-627), jotka hallitsivat Assyrian imperiumia samaan aikaan kun Manasse ja Josia olivat Juudan kuninkaita. Nämä ajallisesti Je-sajan ja Jeremian väliin sijoittuvat lähteet ovat siis huomattavasti lähempänä Vanhan testamentin ns. klassista profetiaa kuin muut muinaisen Lähi-idän profetialähteet. Yksitoista säilynyttä savitaulua si-sältävät kolmisenkymmentä profeettaoraakkelia, jot-ka yleensä liittyvät tiettyihin historiallisiin tapahtu-miin ja ilmentävät puhdasoppisesti Uusassyrian im-periumin kuningasideologiaa ja teologiaa.
5) Muut assyrialaiset lähteet.29 Uusassyrialai-selta ajalta on säilynyt lukuisia lähteitä, jotka eivät si-nänsä ole profetioita, mutta joissa siteerataan profe-tioita tai viitataan profeettojen toimintaan, usein yh-dessä muiden divinaation muotojen kanssa. Nämä läh-teet - kirjeet, piirtokirjoitukset, sopimukset, henkilö luettelot ja kulttitekstit - antavat käsityksen siitä, mi ten profeettoja ja profetiaa arvioitiin ulkopuolisten silmin ja millaisiin tarkoituksiin profetiaa käytet-tiin.
6) Yksittäiset mesopotamialaiset lähteet. 30 Nuo-lenpääaineisto käsittää sekalaisen joukon kirjeitä, sa-nalistoja, enneluetteloita, kronikoita ja kirjallisia teks tejä, joissa esiintyy profeettaa tarkoittava sana muhhûm/ mahhû tai raggimu tai jotka ovat sisältönsä puolesta läheistä sukua muille profetialähteille. Nämä tekstit ovat peräisin eri puolilta Mesopotamiaa31 ja niiden ajallinen hajonta ulottuu vuoden 2000 eKr.
paik-keilta32 vuoteen 133 eKr.33 Yksittäisten tekstiin informaatioarvo on vähäinen, mutta yhteen koottuina ne todistavat, että profetia on kuulunut muinaisen Mesopotamian kulttuuriin lähes koko dokumentoidun historian ajan.
7) Länsiseemiläiset lähteet. 34Vanhan testamen-tin uskonnonhistorian näkökulmasta mielenkiin-toista on, että profetiaa on esiintynyt myös Israelin arameankielisessä ympäristössä. Syyrialainen Zak-kurin piirtokirjoitus (n. 800 eKr.) ja ammonilainen Ammanin (n. 700 eKr.) piirtokirjoitus sisältävät kum-pikin varsin "raamatullisen" profeettaoraakkelin. Eri-tyisen mielenkiintoinen on Deir Allan piirtokirjoi-tus Jordanin itärannalta (n. 700 eKr.), koska siinä mai-nittu "jumalten näkijä" on nimeltään Bileam, Beo-rin poika (vrt. Num 22-24). Länsiseemiläisten läh-teiden joukkoon lukeutuu itse asiassa myös egypti-läinen Wenamonin matkakertomus, jossa kirjoittaja kertoo Bybloksessa 1100-luvulla eKr. julistetusta pro-fetiasta.
8) Hepreankieliset lähteet. Vanhan testamentin lisäksi vain kaksi tai kolme Lakisin ostrakonia vuo-den 600 eKr. paikkeilta dokumentoi profetiaa kunin-gasajan Juudassa.35 Niissä esiintyy sana bi', mutta juuri enempää ne eivät Juudan profetiasta kerro. Van-ha testamentti itse on tietenkin yksi tärkeimmistä mui-naisen Lähi-idän profetian lähteistä, mutta jokainen profeettakirjojen tutkija tietää, miten vaikeaa on erot-taa profetiaa ja sen myöhempää tulkinerot-taa profeetta-kirjojen suuressa tekstimassassa. Tämä ongelma joh-taakin kysymään, rajoittuuko profetia itse konkreet-tiseen ilmiöön vai pitäisikö käsitteen alaa laajentaa. Mitä profetialle tapahtuu, kun sen käyttö ei rajoitu yh-teen kommunikaatiotilanteeseen, vaan sitä käytetään ja tulkitaan uudelleen?
PROFETIAN MERKITYKSET JA TULKINTA
Muinaisen Lähi-idän lähteet ilmentävät korvaamat-tomalla tavalla Raamatun profetian fenomenologisia taustaedellytyksiä. Samalla käy selväksi, että Vanha testamentti poikkeaa kaikista muista profetialäh-teistä pitkän ja mutkikkaan syntyhistoriansa vuoksi. Muinaisen Israelin ja Juudan profetiaa on säilynyt Vanhassa testamentissa vain siinä määrin kuin eksii-lin aikaiset ja myöhemmät profeettakirjojen toimit-tajat ovat pitäneet tarpeellisena tulkita jälkipolville. Nykyisellään Vanhan testamentin profeettakirjat do-kumentoivat ensi sijassa sitä, miten vanhempaa pro-fetiaa on valittu, toimitettu, tulkittuja kirjoitettuuu-delleen ja ilmentävät siis ennen muuta toimittajiensa käsitystä profetiasta ja sen merkityksestä. Sen sijaan kuva muinaisen Israelin ja Juudan profeetoista ja heidän puheistaan on väkisinkin puutteellinen ja vääristynyt. Vuosisatoja jatkunut tulkintaprosessi on jättänyt paljon piiloon, mutta myös tuottanut oman ideologisen ja osin fiktiivisen kuvansa Israelin pro-fetiasta.
Olisi kuitenkin väärin kuvitella, että Raamatun ulkopuoliset muinaisen Lähi-idän lähteet antaisivat profetiasta objektiivisen, ideologioista riippumatto-man kuvan. Ei ole mitään syytä asettaa vastakkain raamatullista "fiktiota" ja Raamatun ulkopuolisia "fak-toja".36 Harvat käytettävissämme olevat profetialäh-teet on aikanaan arkistoitu nimenomaan ideologisista syistä. Marin ja Assyrian säilyneet profetiat todis-tavat, että profetiaa käytettiin poliittisiin tarkoituksiin ja että profetian käyttökelpoisuuden takasi nimen-omaan ideologinen tarkoituksenmukaisuus. Nekin ovat päätyneet arkistoihin vain siinä määrin kuin nii-den kokoajat ovat katsoneet ne kirjoittamisen, ko-koamisen ja arkistoinnin arvoisiksi. Niin Marissa kuin Assyriassakin profetian tulkinta ja profeettojen ase-ma riippui poliittisista, sosiaalisista ja henkilökoh-taisista tarpeista ja arvostuksista.
Profeettojen "omia" sanoja (ispissima verba) on yhtä turha etsiä muinaisen Lähi-idän dokumenteista kuin Vanhasta testamentista siitä huolimatta, että ne ovat ajallisesti huomattavasti lähempänä profeetto-jen toimintaa kuin Raamatun profeettakirjat. Suulli-sen profetian päätymistä kirjalliseen muotoon ovat ohjanneet sekä materiaaliset rajoitukset että kielelli-set vaatimukkielelli-set, ja tämä on edellyttänyt sanamuodon stilisointia ja tiivistämistä. Kirjeissä olevat profe-tiakatkelmat ovat päätyneet kirjoittajan tietoon usein monipolvista tietä, joten ne ovat kirjoittajiensa luo-muksia pikemminkin kuin tarkkoja sitaatteja pro-feettojen sanoista. Kirjallisissa lähteissä on profee-tallista tyyliä jäljitteleviä profetiasitaatteja, joita tuskin kukaan missään on puhunut ääneen. Tässä mie-lessä Raamatun ulkopuoliset profetialähteet ovat ai-van yhtä ongelmallisia kuin Raamatun profeettakir-jat.37
Ongelma syntyy yhä tunnistettavasta tarpeesta erottaa "aito" profetia "epäaidosta" tulkinnasta. Raa-matun ja muiden profetialähteiden laatijoille profe-tian merkitys oli sen sovellettavuudessa. Heidän ta-voitteenaan ei näytä olleen aidon ja alkuperäisen sa-namuodon toistaminen. Pikemminkin heidän toi-mintansa ilmentää sen tajuamista, ettei profetialla ole
mitään virkaa, ellei se ole sovellettavissa vastaanot-tajan ymmärrykseen ja toimintaan.38 Jälleen on syytä korostaa, että profetia ei ole vain profeetan suusta kumpuavia sanoja, vaan prosessi, jonka kaikki osat ovat olennaisia. Profetia ei merkitse mitään, ennen kuin se on tulkittu jossakin uskonnollisessa, sosiaali-sessa ja kielellisessä ympäristössä. Tulkinta ei ole mi-kään inhimillinen heikkous, joka vääristää "alkupe-räisen" sanoman vaan prosessin välttämätön osa, jo-ka antaa sanomalle mielen.
Vanha testamentti poikkeaa siis muista muinai-sen Lähi-idän profetialähteistä nimenomaan profe-tian tulkintahistorian dokumenttina. Monta sataa vuot-ta kestänyt profetian luova uudelleentulkinvuot-ta toisen temppelin ajan vaihtelevissa oloissa on vailla ver-tailukohtaa, vaikka samantapaisen kehityksen alkuja on tunnistettavissa assyrialaisissa profetiakokoelmis-sa. Vanhassa testamentissa profetia on vähitellen ke-hittynyt teologiseksi käsitteeksi, joka on etääntynyt konkreettisesta ilmiöstä ja muuttunut eksegeesiksi. Raamatun heprea onkin ainoa muinaisen Lähi-idän kieli, jossa profetian käsitteellä on oma sana bû'â.
26 Näitä tekstejä on siteerattu Durandin editiossa (1988, 380-381,386-387, 393, 396-399); ks. myös Durand & Guichard 1997.
27 Tekstit on editoinut Ellis 1987.
28 Tekstit on editoinut Parpola 1997; ks. myös Weippert 1981 ja Nissinen 1992; 2000b.
29 Ks. Nissinen 1998 ja 2000b.
30 Luettelo näistä teksteistä on artikkelin Nissinen 2000a ala viitteissä 11-20 (s. 237-238).
31 Joukossa on myös yksi Ugaritista löytynyt keskibabylonia-lainen teksti (Ugaritica 5 162) ja yksi Egyptistä löytynyt El Amarnan kirje (EA 23), jonka lähettäjä on Mitannin kunin-gas.
32 Urin kuninkaan kirje; ks. Michalowski 1993, 55. 33 Myöhäisbabylonialainen kronikka vuoden 133 eKr.
tapah-tumista; ks. Sachs & Hunger 1996,216-219.
34 Ks. esim. Weippert 1988, 300-302; Lemaire 1997 ja kään-nökset kokoelmissa Hallo & Younger (ed.) 1997, 89-93 (Wenamon: Miriam Lichtheim); 2000, 139 (Amman: Wil-liam E. Aufrecht), 140-145 (Deir Alla: Baruch A. Levine), 155 (Zakkur: Alan Millard).
35 Ostrakonit 3.6ja mahdollisesti 16; ks. Parker 1994 ja käännökset teoksessa Lindenberger 1994,111-114. 36 Vrt. Barstad 1993.
37 Profetian matkasta suullisesta julistuksesta kirjalliseen muotoon ks. Nissinen 2000a; van der Toorn 2000a. 38 Vrt. van der Toorn 2000a, 232-234.
Tämä termi on myöhäsyntyinen: se esiintyy Vanhas-sa testamentisVanhas-sa vain kronistisisVanhas-sa teksteissä (Neh 6:1; 2 Aik 9:29; 15:8) ja Sirakin kirjassa (44:3), mutta yleis-tyy Qumranin teksteissä ja mishnahepreassa. 39
Profetian käsitteellistyminen liittyy Vanhassa tes-tamentissa profeettakuvan muuttumiseen. Siihen joh-tivat 600- ja 500-lukujen poliittis-uskonnolliset krii-sit - Assyrian hegemonia40, Jerusalemin hävitys ja pakkosiirtolaisuus - joiden aikana Vanhan testamen-tin kirjakokoelma alkoi muotoutua ja myös profetia joutui uuteen valoon. Vaikka profetia periaatteessa nautti korkeaa arvostusta, sen vaikea kontrolloitavuus oli ilmeinen ongelma. Profeetan esikuvaksi nousikin Mooses, Tooran välittäjä, ja Toorasta tuli profetian mittapuu (Dtn 18:15-22).41 Profetia siis ikään kuin pantiin kuriin edellyttämällä, että sen sisällön oli ol-tava sopusoinnussa autoritatiivisen teologian kanssa. Vanhan testamentin profeettakuva on tämän periaat-teen mukainen. Profetian edellytettiin toki muualla-kin muinaisessa Lähi-idässä vastaavan poliittis-us-konnollisten auktoriteettien ideologiaa - esimerkiksi Assyriassa ei sopinut profetoida kuningasta tai kruu-nunprinssiä vastaan42 - mutta missään muualla pro-feetta ei muuttunut divinaattorista saarnaajaksi kir-jallisen tulkintaprosessin myötä. Kirjanoppineet jat-koivat Mooseksen ja profeettojen työtä, kirjoitusten tulkinnasta tuli profetiaa.43 Eskatologisen odotuksen tiivistyessä vanhojen profetioiden tulkinta sai entistä enemmän tulevaisuuteen suuntautuvan luonteen, ja tämä kehitys vaikutti merkittävästi esimerkiksi apo-kalyptiikan syntymiseen.44 Profetian konkreettiset ja perinteisemmät ilmenemismuodot lienevät toisen temppelin aikana kuihtuneet vähiin. Tämä ei merkit-se, että profetia olisi kokonaan sammunut, mutta pro-feettoina esiintyvien henkilöiden yhteisöllinen rooli marginalisoitui: "Siihen aikaan profeetat varovat ker-tomasta näkyjään, eikä kukaan enää pukeudu karke-aan viittkarke-aan tekeytyäkseen profeetaksi. He sanovat: 'En ole profeetta, minä viljelen maata. Nuoruudestani lähtien olen tehnyt peltotöitä. '45 Jos heiltä kysytään, mistä he ovat nyt saaneet haavat rintaansa,46 he vas-taavat: 'Minua lyötiin ystävieni luona.'”(Sak 13:2-6.)
Profetian käsite ja käytäntö ovat siis aikojen saa-tossa muuttuneet samalla kun Vanhan testamentin kir-joitukset ovat saaneet muotonsa. Onkin tarpeen teh-dä ero muinaisisraelilaisen profetian ja Raamatun profetian välillä. Muinaisisraelilainen profetia (tai muinaisheprealainen profetia, jos Israel-käsitteen käyttö tässä yhteydessä katsotaan ongelmalliseksi) tar-koittaa tässä erottelussa muinaisen Israelin ja Juudan
profeettojen välittämää Jahven sanaa autenttisessa kommunikaatiotilanteessa. Kyse on muinaisen Lähi-idän profetian paikallisesta ilmenemismuodosta. Raa-matun profetia puolestaan tarkoittaa koko sitä inter-tekstuaalista, suurelta osin alunperinkin kirjallista kokonaisuutta, jonka Vanhan testamentin kirjoituk-set nykyisellään muodostavat. Raamatun profetia on siis profetiaa laajemmassa merkityksessä, jossa myös myöhempi tulkintaprosessi on sisällytetty profetian käsitteeseen ikään kuin profeetallisen kommunikaa-tioprosessin jatko-osana. Raamatun profetian poh-jana on muinaisisraelilainen profetia, jonka autent-tisten jäänteiden tunnistaminen Vanhan testamentin tekstissä on erikseen selvitettävä metodinen ongel-ma.
On tietenkin oikein lopuksi kysyä, onko enää asian-mukaista kutsua profetiaksi vanhojen tekstien kirjal-lista tulkintaa ja laajentamista (Fortschreibung), jos-sa profeettojen jos-sanoja ja tekoja on jälkeenpäin valit-tu, tulkitvalit-tu, muutettuja suorastaan keksitty. Profetian käsite kehittyy jo Raamatun sisällä, joten Uuden testamentin ajan profetiaa ei pidä arvioida vuosisato-ja varhaisemman profetian mittapuilla. Olisi väärin väittää, ettei nimenomaan profetiaksi kutsuttu toi-minta ajanlaskun taitteen aikoihin olisi profetiaa lain-kaan - onhan koko profetian käsite syntynyt osana heprealaisen Raamatun eli "lain, profeettojen ja kir-joitusten" muotoutumista ja juurtunut meidän kie-lenkäyttöömme Septuagintan ja Uuden testamentin myötä. Ellei näin olisi tapahtunut, meillä tuskin oli-si nyt tarvetta kysyä, mitä profetia on.
39 Tästä termistä ks. Hurvitz 2000,151-152.
40 Assyrialaisajan impulsseja Vanhan testamentin kirjallisen syntyhistorian alkuvaiheissa painottaa erityisesti Otto 2000.
41 Ks. Blenkinsopp 1995,163-165; Köckert 2000, 98-100. 42 Ks. Nissinen 1996, 176-193.
43 Mooseksen, profeettojen ja kirjanoppineiden suksessiosta ks. Veijola 2000,216-218.
44 Ks. Grabbe 1998,540-545; Nissinen 1999, 272-276. 45 Vrt. Aam 7:14!
46 Tämä viitannee rituaaliseen itsekidutukseen, joka lienee kuulunut joidenkin profeettojen toimenkuvaan (1 Kun 18:28); siihen viittaa mm. nootissa 31 mainittu Ugaritin keskibabylonialainen teksti.
KIRJALLISUUS
BARSTAD, HANS
1993 "No Prophets? Recent Developments in Biblical Prophetic Research and Ancient Near Eastern
Prophecy. " Journal for the Study of the Old
Testament 57, 39-60
BAUER, WALTER
1988 Griechisch-Deutsches Wörterbuch zu den Schriften des Neuen Testaments und der frühchristlichen Literatur. 6. Aufl. hrsg. Kurt S Barbara Aland. Berlin/New York: Walter de Gruyter.
BEN ZVI, EHUD S FLOYD, MICHAEL H. (ED.)
2000 Writings and Speech in Israelite and Ancient Near Eastern Prophecy. SBL Symposium Series 10. Atlanta: Society of Biblical Literature.
BLENKINSOPP, JOSEPH
1995 Sage, Priest, Prophet: Religious and Intellectual Leadership in Ancient Israel. Louisville, Kentucky: Westminster John Knox.
CLEMENTS, RONALD E.
1997 "M ax Weber, C haris ma and Bi bli cal Prophecy. " Gitay (ed.) 1997, 89-108.
COGGINS, R. J.
1993 "Prophecy - True and False. " H. A. McKa y £ D. J. A. Clines (ed.), Of Prophets ' Visions and t he
Wisdom of Sages: FSR. N orman W hybr ay. J ournal
for t he St udy of Ol d Testame nt, S upplement S eries 162. Sheffield: Sheffield Academic Press. S. 80—94. DURAND, JEAN-MARIE
1988 Archives épistolaires de M ari I/i. Archi ves R oyales
de Mari 26/1. Paris: Éditions Recherc he sur les Civi lisati ons.
1993 "Le myt hol ogème du combat ent re le Di eu de l'Orage et la Mer en Mésopotamie. " MARI 7, 41—61. 1995 "La religi on en Siria dura nte la é poca de l os rei nos
amorreos segûn l a documentaci ôn de Mari . " P. Mander S J. -M . Durand, M it ologi a y r eli gi on del
Oriente Ant iguo II/I: Se mit as occi dent al es (Ebl a, Mari). Estudios Orientales 8. Sabadell: AUSA, 125—
533-DURAND, JEAN-MARIE & GUICHARD, MICHAEL W
1997 "Les rituels de Mari. "D. Charpin SJ.-M. Durand
(ad.), Florilegium marianum III: Recueil d'études à
la mémoire de Marie-Thérèse Barrelet. Mémoiresde NABU 4, Paris: SEPOA. S. 19-78.
ELLIS, MARIA de JONG
1987 "The Goddess Kititum Speaks to King Ibalpiel: Oracle Texts from Ishchali." MARI s. 235-66.
1989 "Observations on Mesopotamian Oracles and Prophetic Texts: Literary and Historiographie Considerations. " Journal of Cuneiform Studies 41,
127-86. GITAY, YEHOSHUA (ED.)
1997 Prophecy and Prophets: The Diversity of Con-temporary Issues in Scholarship. SBL Semeia Studies. Atlanta: Scholars Press.
GRABBE, LESTER L.
1995 Priests, Prophets, Diviners, Sages: A Socio-Historical Study of Religious Specialists in Ancient Israel. Valley Forge, Pennsylvania: Trinity Press. 1998 "Poets, Scribes, or Preachers? The Reality of
Prophecy in the Second Temple Period. " Society of Biblical Litérature 1998 Seminar Papers, Pa rt Two, Atlanta: Scholars Press, 524-545.
2000 "Ancient Near Eastern Prophecy from an Anthro-pological Perspective." Nissinen (ed.) 2000,13— 32.
HALLO, W . W . S YOUNGER, K. LAW SON (ED.)
1997 The Context of Scripture. Vol. 1: Canonical Com-positions from the Biblical World. Leiden: Brill. 2000 The Context of Scripture. Vol. 2: Monumental
In-scriptions from the Biblical World. Leiden: Brill.
HUFFMON, HERBERT B.
1992 "Ancient Near Eastern Prophecy. " Anchor Bible Dictionary 5, 477-482.
1997 "The Expansion of Prophecy in the Mari Archives: New Texts, New Readings, New Information." Gitay (ed.) 1997, 7—22,
2000 "A Company of Prophets: Mari, Assyria, Israel. " Nissinen (ed.) 2000, 47—70.
HURVITZ, AVI
2000 "Can Biblical Texts Be Dated Linguistically? Chronological Perspectives in the Historical Study of Biblical Hebrew. " A. Lemaire & M. Saeba,
Con-gress Volume Oslo 1998. Supplements to Vetus
Testamentum 53. Leiden: B r i l l . S. 143—160.
KLEIN, WASSILIOS
1997 "Propheten/Prophetie: I. Religionsgeschichtlich." Theologische Realenzyklopädie 27, 473—476.
KRÄMER, HELMUT
1959 .. A: Die Wortgruppe in der
Profan-grazität. " Theologisches Wörterbuch zum Neuen
Testamente, 783—795.
KÖCKERT, MATTHIAS
2000 "Zum literargeschichtlichen Ort des Prohetenge-setzes Dtn 18 zwischen dem Jeremiabuch und Dtn 13." R. G. Kratz £ H. Spieckermann (Hrsg.), Liebe
und Gebot: Studien zum Deuteronomium (FS Lo-thar Perlitt). FRLANT 190. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht. S. 80—100.
LAFONT, BERTRAND
1984 "Le roi de Mari et les prophètes du dieu Adad. " Revue d'Assyriologie 78,7—18.
LEMAIRE, ANDRÉ
1997 "Oracles, politique et littérature dans les royaumes araméens et transjordaniens (IXe—V I I Ie s. av. n.è.)." ).-C. Heintz(ed.), Oracles et prophé ties dans l'antiquité. Paris: De Boccard. S.171—193.
LIDDELL & SCOTT
1980 An Intermediate Creek-English Lexicon Founded upon the Seventh Edition of Liddell and Scott's Greek-English Lexicon. Oxford: Clarendon Press.
LINDENBERCER, JAMES M.
1994 Ancient Aramaic and Hebrew Letters. SBL Writings from the Ancient World Series 4. Atlanta: Scholars Press.
LORETZ, OSWALD
1996 Arviointi teoksesta Hallo & Younger (ed.) 1997. Ugarit-Forschungen 28, 791—793.
MALAMAT, ABRAHAM
1998 Mari and the Bible. Studies in the History and Cul ture of the Ancient Near East 12. Leiden: Brill .
MICHALOWSKI, PIOTR
1993 Letters from Early Mesopotamia. SBL Writings from the Ancient World Series 3. Atlanta: Scholars Press.
NISSINEN, MARTTI
1992 "Uusassyrialaiset profetiat ja Vanhan testamentin tutkimus." Teologinen Aikakauskirja 97, 204—215. 1996 "Falsche Prophétie in neuassyrischer und
deutero-nomistischer Darstellung." T. Veijola (ed.), Das Deuteronomium und seine Querbeziehungen. Schriften der Finnischen Exegetischen Gesellschaft 62. Helsinki: Finnische Exegetische Gesellschaft/ Göttingen: Vandenhoeck £ Ruprecht. 1998 References to Prophecy in Neo-Assyrian Sources.
State Archives of Assyria Studies 7. Helsinki: The Neo-Assyrian Text Corpus Project.
1999 "Onko apokalyptiikka profetiaa?" Teologinen Ai kakauskirja 104, 268—279.
2000a "Spoken, Writte n, Quoted and Invente d: Oralit y and Writtenness in Ancient Near Eastern Prophecy." Ben Zvi £ Floyd (ed.), 235-271. 2000b "The Socioreligious Role of the Neo-Assyrian
Prophets." Nissinen (ed.) 2000, 89-114.
NISSINEN, MARTTI (ED.)
2000 Prophecy in Its Ancient Near Eastern Context: Mesopotamian, Biblical, and Arabian
Perspect-ives. Society of Biblical Literature Symposium Series 13. Atlanta: Society of Biblical Literature
OTTO, ECKART
2000 "Political Theology in Judah and Assyria: The beginning of the Hebrew Bible as Literature." Svensk Exegetisk Årsbok 65, 59—76.
OVERHOLT, THOMAS W.
1986 Prophecy in Cross-Cultural Perspective: A So book for Biblical Research. Society of Biblical Literature Sources for Biblical Study. Atlanta Scholars Press.
1989 Channels of Prophecy: The Social Dynamics of Prophetic Activity. Minneapolis: Fortress Press
OXFORD ADVANCED LEARNER'S DICTIONARY
2000 Oxford Advanced Learner's Dictionary of Current English. Sixth Edition, ed. Sally Wehmeier. Oxford University Press.
PARKER, SIMON B.
1994 "The Lachish Letters and Official Reactions to Prophecies." L. M. Hopfe (ed.), Uncovering Ancient Stones: Essays in Memory of H. Neil Richardsson. Winona Lake: Eisenbrauns. s. 65—78.
PARPOLA, SIMO
1993 Letters from Assyrian and Babylonian Scholasrs State Archives of Assyria 10. Helsinki: Helsinki University Press. 1997 Assyrian Prophecies. State Archives of Assyria Helsinki: Helsinki University Press.
PETERSEN, DAVID L.
1997 "Rethinking the Nature of Prophetic Literature” Citay(ed.)i997, 23-40. 2000 "Defining Prophecy and Prophetic Literaturr
Nissinen (ed.) 2000, 33-44.
PONCRATZ-LEISTEN, BEATE
1999 Herrschaftswissen in Mesopotamien: Forme Kommunikation zwischen Gott und König im 2. und 1. Jahrtausend v. Chr. State Archives of Studies 10. Helsinki: The Neo-Assyrian Texts Project.
PROPHÉTIES ET ORACLES
1994 Prophéties et oracles I/.- dans le Proche-Orient ancien, 2: en Egypte et en Grèce
Supplément hier Evangile 88-89. Paris: Cerf.
SACHS, ABRAHAM j. £ HUNGER, HERMANN
1996 Astronomical Diaries and Related Texts from Babylonia, Vol 3: Diaries from 164 B.C. to 61 Österreichische Akademie der Wissenschaft Philologisch-historische Klasse, Denkschrift Wien: Österreichische Akademie der Wissenschaf ten.
SASSON JACK M.
1998 "About 'Mari and the Bible.'" Revue d'Assyriologie 92, 97-123.
SUOMEN KIELEN PERUSSANAKIRJA
1992 Suomen kielen perussanakirja. Toinen osa L-R. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 55. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
TOORN, KAREL VAN DER
2000a "From the Oral to the Written: The Case of Old Babylonian Prophecy." Ben Zvi & Floyd (ed.) 2000, 219-234
2000b "Mesopotamian Prophecy between Immanence and Transcendence: A Comparison of Old Babylonian and Neo-Assyrian Prophecy." Nissinen(ed.) 2000, 70-87. VANDERKAM, JAMES C.
1995 "Prophecy and Apocalyptics in the Ancient Near East." J. Sasson(toim.), Civilizations of the Ancient Near East, Vol. 3. New York: Charles Scribner's Sons, 2083-2094. VEIJOLA„ TIMO
2000 Moses Erben: Studien zum Dekalog,zum Deuteronomismus und zum Schriftgelehrtentum. BWANT 149. Stuttgart: Kohlhammer.
WEIPPERT, MANFRED
1981 "Assyrische Prophetien der Zeit Asarhaddons und Assurbanipals." F. M. Fales(ed.), Assyrian Royal Inscriptions: New Horizons in Literary, Ideological and Historical Analysis. Orientis Antiqui Collectio 17. Roma: Istituto per l'Oriente. S. 71—115.
1988 Aspekte israelitischer Prophétie im Lichte verwandter Erscheinungen des Alten Orients." G. Mauer 6 U. Magen(ed.), Ad bene et fideiiter semi-nandum. FS Karlheinz Deller. AOAT22O. Kevelaer: Butzon 6 Berckerand Neukirchen-Vluyn: Neukir-chener Verlag. S. 287-319. 1997 "Prophétie im Alten Orient. " M. Cörg S B. Lang
(ed.), Neues Bibel-Lexikon 3 (Lieferung 11). Zürich/Düsseldorf: Benzinger. S. 196-200.
