Työvoimahallinnon rakenteista ja palveluista

Työllisyyden edistämiseen tähtäävien julkisten palveluiden järjestäjiä ja tuottajia ovat val-tion TE-hallinto (työ- ja elinkeinoministeriö, ELY-keskukset, TE-toimistot ja työ- ja elinkei-nohallinnon asiakaspalvelukeskus) sekä kunnat (mm. kuntien työllisyyden hoidon yksiköt ja sosiaali- ja terveystoimi), eri palveluntuottajat, Kela sekä toimijoiden yhteiset palve-lupisteet ja -verkostot, kuten työllistymistä edistävät monialaiset yhteispalvelut (TYP) ja Ohjaamot.

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen osalta ELY-keskus-ten, TE-toimistojen ja niiden kehittämis- ja hallintokeskusten eli KEHA-keskusten ohjauk-sesta. KEHA-keskusten vastuulla on ELY-keskusten ja niiden alaisina toimivien TE-toimis-tojen palvelujen ja toiminnan valtakunnallinen kehittäminen. TE-toimisTE-toimis-tojen alueellisesta ohjauksesta vastaavat ELY-keskukset.

Julkisista työllistymistä edistävistä toimenpiteistä säädetään mm. laissa julkisesta työ-voima- ja yrityspalvelusta. Laissa on säädetty se periaate, että viranomaiset ja asiakas arvi-oivat yhdessä asiakkaan palvelutarpeen.

Työnhakijoille voidaan tarjota mm. työnvälityspalveluja, tieto- ja neuvontapalveluja, kou-lutus- ja osaamispalveluja, työnhaku-, uravalmennus- ja työhönvalmennuspalveluja, työ- ja koulutuskokeiluja, työllistämispalveluja sekä muiden toimijoiden vastuulla olevia palveluja (mm. kuntouttava työtoiminta ja sote-palvelut). Julkisten työnantajapalveluiden valikoima sisältää lisäksi mm. työpaikkojen ilmoittelupalvelun (TE-palvelut-fi/Työmarkkinatori), erilai-sia työnantajalähtöisiä rekrytointipalveluja, työlupapalvelun, yhteishankintakoulutukerilai-sia ja yritysten kehittämispalveluita.

TE-toimisto voi ostopalveluna hankkia työkyvyn arvioinnin terveydenhuollon yksiköltä, kuntoutuslaitokselta, yksittäiseltä asiantuntijalta tai esim. työklinikalta tilanteessa, jossa asiakkaan työ- ja toimintakykyä pitää tarkemmin tai yksilöidymmin selvittää suhteessa ha-kuammattiin tai suunniteltuun koulutukseen tai uuteen ammattiin.

Lain mukaan työvoimahallinnon viranomaisten on annettava asiakkaalle tietoa muista palvelumahdollisuuksista sekä tarvittaessa ohjattava asiakas muun viranomaisen tai pal-velun järjestäjän palvelujen piiriin yhteistyössä näiden kanssa, jos asiakkaan palvelutarve

edellyttää muita palveluja kuin julkisia työvoima- ja yrityspalveluja tai jos palvelun järjestä-misvastuu on muulla viranomaisella tai taholla.

Työllisyysmäärärahat jaetaan ELY-keskuksille ja KEHA-keskukselle ja niitä käytetään mm.

työvoimakoulutuksen, kotoutumiskoulutuksen ja valmennusten hankintaan, palkkatu-keen, starttirahaan sekä työllisyyspoliittisiin avustuksiin.

Kuntien lakisääteiset palvelut ja velvoitteet työllisyyden hoidossa liittyvät ikääntyvien työl-listämisvelvoitteeseen, aluevelvoitteeseen, kuntouttavaan työtoimintaan, työmarkkina-tuen rahoitukseen, työttömien terveyden edistämiseen, vammaisten henkilöiden työllisty-mistä tukevaan toimintaan ja vammaisten henkilöiden työtoimintaan sekä yhteistoiminta-velvoitteeseen ja TYP-toimintaan. Kuntasektori vastaa myös sote-palveluista, joilla tuetaan työttömien työ- ja toimintakyvyn vahvistumista.

Vuoden 2021 maaliskuun alusta käynnistetään työllisyyden kuntakokeilut, joissa kokeilu-kunnat vastaavat osin alueensa työ- ja elinkeinopalveluiden tarjoamisesta. Kokeiluihin oh-jataan kokeilualueilla ne työttömät ja työvoimapalveluissa olevat työnhakijat, jotka eivät ole oikeutettuja ansiopäivärahaan. Lisäksi kohderyhmään kuuluvat kaikki alle 30-vuotiaat työnhakijat sekä kaikki maahanmuuttajat ja vieraskieliset, jotka ovat joko työttömänä tai työvoimapalveluissa kokeilualueiden TE-toimistoissa. Kokeilukunta vastaa näiden asiakas-ryhmien julkisten TE-palveluiden tarjoamisesta. TE-toimisto ilmoittaa työnhakijalle, että jatkossa hänen kotikuntansa vastaa TE-palveluiden tarjoamisesta hänelle.

Työttömällä työnhakijalla on hänen tilanteestaan riippuen oikeus mm. työllistymissuunni-telmaan, aktivointisuunnitelmaan ja monialaiseen työllistymissuunnitelmaan.

Työllistymissuunnitelmassa sovitaan työnhausta ja sen tavoitteista, työnhakijan palvelutar-peen mukaisista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista ja muista työllistymistä edistävistä palveluista sekä asiantuntija-arvioinneista. Tarvittaessa suunnitelmassa sovitaan muista osaamista, työmarkkinavalmiuksia ja toimintakykyä parantavista palveluista tai työkyvyn tai terveydentilan selvittämiseen liittyvistä toimista.

Aktivointisuunnitelmaa laadittaessa on ensiksi selvitettävä mahdollisuus tarjota työtä tai julkisia työvoimapalveluja. Suunnitelma voi sisältää myös työllistymismahdollisuuksia pa-rantavia sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja. Työttömän oikeudesta akti-vointisuunnitelman mukaisiin palveluihin on nimenomaisesti säädetty.

Monialaisen työllistymissuunnitelman laativat yhdessä työtön, TE-toimisto, kunta ja tarvit-taessa Kela. Siinä sovitaan työttömän palvelutarpeen mukaisista työvoima-, sosiaali-, ter-veys- ja kuntoutuspalveluista ja niiden toteutumisen seurannasta. Laissa on nimenomai-sesti säädetty työttömän velvollisuuksista mm. osallistua palveluihin.

Aktivointisuunnitelma ja monialainen työllistymissuunnitelma voivat sisältää myös kun-touttavaa työtoimintaa.

Useat eri alojen viranomaiset osallistuvat mm. näiden suunnitteluprosessien myötä myös osatyökykyisten työllistämismahdollisuuksien edistämiseen. Eri vaihtoehdot ja etene-mistiet tulevat arvioiduiksi monipuolisesti. Silti monien osatyökykyisten osalta ei päästä tyydyttäviin tuloksiin, ja työllistyminen jää toteutumatta tai osatyökykyinen joutuu pal-veluiden ja väliaikaistöiden toistuvaan ja turhauttavaan kierteeseen. Perustavanlaatuinen kysymys on, johtuuko tämä osatyökykyisistä kuten heidän ominaisuuksistaan, puutteis-taan, kapasiteetispuutteis-taan, motivaatiostaan tms. tekijöistä vai viranomaisista ja esim. heidän ajankäyttörajoitteistaan, edellytyksistään paneutua yksittäiseen osatyökykyiseen, väärin kohdennetusta suunnitelmasta, kapeasta keinovalikoimasta, sopivien palveluiden puut-teista, katkoksista palveluiden välillä tms. tekijöistä. Riippumatta epäonnistumisten syistä on perusteltua tavoitella parempaa tulosta kaikkien niiden osatyökykyisten osalta, joilla on halua ja potentiaalia kehittyä työntekijäksi.

Nykyisen palvelurakenteen kehittämiseen tähtäävässä valmistelussa on esitetty arvioita, joiden mukaan palvelukokonaisuuksien ja –polkujen luomiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän. Yksittäiset TE-palvelut eivät kritiikin mukaan nykyisellään muodosta riittävän selkeitä polkuja kohti työmarkkinoita. Palveluiden välisiä kytköksiä ja linkityksiä tulisi tästä näkökulmasta vahvistaa huolehtien samalla siitä, että palvelut eivät liiaksi lukitse työnhaki-jaa osaksi järjestelmää. Palveluohjauksen sisältöjä ja työkaluja tulisi kehittää niin, että mm.

osaamisen ja oppimisvaikeuksien tunnistamiseen panostettaisiin nykyistä enemmän.

TYP-palvelumalli ja alkavat työllisyyden kuntakokeilut sisältävät pyrkimyksen linkittää pal-veluita saumattomaksi kokonaisuudeksi. Eräs esimerkki pyrkimyksestä integroida tulok-sia tuottavaksi kokonaisuudeksi erilaitulok-sia osatyökykyisten palveluita on myös Lapin tuetun työllistymisen osuuskunnan Toimio-malli (Lehtola). Se pyrkii yhteensovittamaan työhön kuntoutumista ja työllistämistä tukevat palvelujärjestelmät. Toimion alustana toimivat työ-hönkuntoutusyksiköt, joita ovat Lapissa työhönvalmennussäätiöt.

Lähtökohtaisesti ei ole niinkään kiinnostavaa purkaa jotakin nykyisistä rakenteista kuin luoda sellaista uutta, joka voisi paremmin tuloksin hyödyntää olemassa olevia palveluita.

Osatyökykyisten työllistämiseen tähtäävä Suomen malli voidaan ja perustellusti tu-lisikin rakentaa nykyisten rakenteiden varaan ja niitä täydentämään.