Ulkosopimusten asema ja oikeusvaikutukset EY:n oikeudessa
17
0
0
Full text
(2) 2 tavaa. Silti nykyistä oikeustilaa voi kokonaisuutena luonnehtia varsin epämääräiseksi ja selkiytymättömäksi sekä osin yksipuoliseksikin. Yhtäältä tähänastisesta oikeuskäytännöstä ja -kirjallisuudesta piirtyy varsin sekava kuva ulkosopimusten asemasta EY:n oikeudessa sekä yleisemminkin kansainvälisen oikeuden ja yhteisön oikeuden välisestä suhteesta, mikä johtuu ainakin osin erilaisten tarkastelukulmien yhteenkietoutumisesta. Tematiikkaa voidaan ensinnäkin tarkastella sekä yhteisön oikeuden että kansainvälisen oikeuden tasolta, minkä lisäksi kuvaan tulee mukaan kunkin jäsenvaltion valtiosääntöoikeutta siltä osin kuin kysymys on ns. sekasopimusten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvista määräyksistä. Olisi kuitenkin aina syytä muistaa, että EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välinen suhde ei näyttäydy samanlaisena yhteisön oikeuden ja kansainvälisen oikeuden näkökulmasta, eikä kansainvälisen oikeuden tasolta voida määrätä ulkosopimusten asemasta ja oikeusvaikutuksista yhteisön oikeudessa. Lisäksi ulkosopimusten yleinen asema EY:n oikeudessa kertoo vain osin ja toisinaan harhaanjohtavastikin siitä, millaiseksi ulkosopimusten suhde EY:n oikeuteen voi muodostua yksittäisten ratkaisutilanteiden tasolla EY:n tuomioistuimissa. Toisaalta ulkosopimusten oikeusvaikutuksia EY:n oikeudessa on tarkasteltu ylikorostuneesti välittömän oikeusvaikutuksen (direct effect) kautta lopputuloksella, että vaikutustapa tuntuu toisinaan saavan eräänlaisen perusehdon aseman ulkosopimusten oikeusvaikutuksille EY:n tuomioistuinten toiminnassa. Sellaiset välittömästä oikeusvaikutuksesta riippumattomat vaikutustavat kuin tulkintavaikutus tai jäsenvaltion/EY:n vahingonkorvausvastuu on joko kuitattu vain hyvin yleisluontoisilla ja jatkoerittelyihin johtamattomilla maininnoilla8 tai jätetty täysin mainitsematta.9 Ulkosopimusten oikeusvaikutuksia yhteisön oikeudessa koskeva oikeustila muistuttaakin paljon sitä primitiivistä kehitystilaa, jossa EY:n oikeuden oikeusvaikutukset jäsenvaltioissa olivat välittömän oikeusvaikutuksen kultakaudella 1970-luvulla. Tuolloin EY:n oikeus melkeinpä ”seisoi tai kaatui” jäsenvaltioiden tuomioistuimissa sen mukaan, oliko sillä välitön oikeusvaikutus vai ei. 1 0 7. 2. Tarkastelun lähtökohtia ja perusteita 2.1 EY:n kansainvälisoikeudellisen sidonnaisuuden syntyminen EY voi tulla kansainvälisoikeudellisen sopimuksen osapuoleksi perusteiltaan kolmella tavalla:1 1 Ensinnäkin EY voi solmia yksin ulkosopimuksen, jos sopimus kuuluu kokonaan sen toimivaltaan. Esimerkkinä ovat kauppapoliittiset sopimukset paitsi siltä osin kuin niissä on kysymys sellaisesta kaupasta, jota käydään pysyvistä toimipisteistä kolmansien maiden alueelta. Viimeksi mainitunlainen kaupankäynti kuuluu EY:n ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin.1 2 Toiseksi EY voi solmia kansainvälisen sopimuksen yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, jos sopimus kuuluu EY:n ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Tällaisen ns. sekasopimuksen (mixed agreement) määräykset kuuluvat osin jäsen valtioiden, osin EY:n toimivaltaan. Sekasopimukset ovat ulkosopimusten yleisin ja tärkein ”alalaji”,1 3 jonka on katsottu kartuttavan ja vahvistavan positiivi sella tavalla Euroopan integraatiota.1 4 Yksittäisiä esimerkkejä sekasopimuksista ovat WTO -sopimukset sekä EY:n ja jäsenvaltioiden sekä Viron tasavallan välisestä assosioinnista solmittu ns. Eurooppasopimus, jonka perustavoitteena on tasoittaa tietä Viron tasavallan jäsenyydelle Euroopan unionissa.1 5 Kolmanneksi EY voi tulla kansainvälisen sopimuksen osapuoleksi sopimusseuraannon myötä, kuten se tuli aikoinaan esimerkiksi WTO -sopimuksia edeltäneeseen GATTin sopimukseen.1 6 Sopimusseuraannossa EY tulee kansainvälisen sopimuksen osapuoleksi joko yksin tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa riippuen siitä, kuuluko sopimus EY:n yksinomaiseen vai jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan. 2.2 Toimivaltakysymyksen heijastuminen ulkosopimuksen voimassaoloa, aseman ja oikeusvaikutusten oikeusperustaan Ulkosopimusten voimassaolon, aseman ja oikeusvaikutusten oikeusperusta määräytyy sen mukaan, onko kysymyksessä EY:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluva ulkosopimus, jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan kuuluva sekasopimus vai kokonaan jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva sopimus. EY:n yksinomaisen toimivallan piiriin kuu-.
(3) luvien sopimusmääräysten voimassaolo, asema ja oikeusvaikutukset määräytyvät yhteisön oikeuden mukaan. Lähtökohta koskee myös sekasopimusten EY:n toimivallan piiriin kuuluvia sopimusmääräyksiä.1 7 Sen sijaan jäsenvaltioiden toimivallan piiriin kuuluvien sopimusmääräysten ja sopimusten voimassaoloa, asemaa ja oikeusvaikutuksia koskeva kysymykset ratkeavat kunkin jäsenvaltion oman - ja näin ollen esimerkiksi Suomen1 8 - valtiosäännön perusteella,1 9 mitä on kritisoitu ulkosopimusten mukaisen toteutumisen vaarantumisen vuoksi .2 0 Ulkosopimustoimivallan jakautuminen EY:n ja jäsenvaltioiden välillä asettuu näin ollen ratkaisevana ”esikysymyksenä” ulkosopimusten voimassaololle, asemalle ja oikeusvaikutuksille. Tämä ”makrotason” perustava ja usein hyvin kiperä kysymyksenasettelu kiteytyy ”mikrotasolla” varsinkin sekasopimuksissa, koska niissä saattaa olla tarpeen ottaa kantaa aina yksittäisten sopimusmääräysten tasolla, mitkä sekasopimusten määräyksistä kuuluvat EY:n, mitkä taas jäsenvaltioiden toimivaltaan. Rajankäynti jäsenvaltioiden ja yhteisön toimivaltapiirien välillä kuuluu EY:n tuomioistuinjärjestelmässä EY:n tuomioistuimelle, joka voi käytännössä ottaa asiaan kantaa ennen muuta 230 artiklan mukaisessa kumoamiskanne- tai 234 artiklan mukaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä.2 1 Tämä taas tarkoittaa jäsenvaltioiden tuomioistuinten näkökulmasta, että niillä on mahdollisuus ja tietyissä tilanteissa velvollisuuskin pyytää ennakkoratkaisua ulkosopimuksen tulkinnasta tai pätevyydestä.2 2 EY:n tuomioistuimella on myös toimivalta antaa ennakkoratkaisu sekasopimusten EY:n yksinomaiseen tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan kuuluvista sopimusmääräyksistä.2 3 Sen sijaan on avoin ja kiistanalainen kysymys, missä määrin EY:n tuomioistuimella on toimivaltaa suhteessa jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluviin sekasopimusten määräyksiin.2 4 Kun rajankäynti EY:n ja jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien määräysten välillä edellyttää tulkintaa, EY:n tuomioistuimen on ainakin tässä mielessä voitava yleisesti tulkita kaikkia sekasopimusten määräyksiä.. 3 2.3 Ulkosopimusten voimassaolon oikeusperusta EY:n oikeuden perusratkaisua kansainväliseen oikeuteen on usein luonnehdittu monistiseksi.2 5 Neuvoston pääsäännön mukaan määräenemmistöllä, mutta toisinaan yksimielisesti, tehty hyväksymispäätös riittää sopimuksen sitovuuden edellytykseksi yhteisön oikeudessa.2 6 Erillistä ulkosopimuksen ”voimaansaattamista” osaksi yhteisön oikeutta säädöspäätöksin, tms. ei näin ollen tarvita, kuten on tavalla tai toisella laita dualistisissa malleissa. Tosin ulkosopimuksen hyväksymiseen yhteisön oikeudessa liittyy dualismia muistuttavia piirteitä, kun neuvoston hyväksymispäätös on yleensä muodoltaan blankettipäätös, jonka liitteenä on päätöksellä hyväksytty sopimus.2 7 Ulkosopimuksiin myös usein liittyy toimeen- tai täytäntöönpanotoimia asetuksin, direktiivein, tms.2 8 Sen sijaan sekasopimusten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien määräysten voimaantulo määräytyy kunkin jäsenvaltion oman valtiosäännön perusteella. Esimerkiksi Suomessa kansainvälisen velvoitteen valtionsisäinen voimassaolo Suomen oikeudessa edellyttää, paitsi velvoitteen hyväksymistä, myös valtion sisäistä voimaan saattamista lailla tai asetuksella riippuen siitä, ovatko sopimusmääräykset ns. lainsäädännön alaan vai ei.2 9 Konkreettisen esimerkin sekasopimuksen voimaan saattamisesta tarjoaa edellä mainittu Viron Eurooppa-sopimus: Yhtäältä sopimus hyväksyttiin EY:n tasolla neuvoston päätöksellä. Kun Viron Eurooppa-sopimuksen kysymys EY:n perustamissopimuksen 300.3 artiklassa tarkoitetusta sopimuksesta, neuvoston päätöksen tekeminen edellytti, että Euroopan parlamentti antoi ensin ”puoltavan lausunnon” sopimuksesta. Toisaalta Eurooppa -sopimuksen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat määräykset hyväksyttiin jokaisessa jäsenvaltiossa kunkin maan omien valtiosääntöisten vaatimusten mukaan. Esimerkiksi Suomessa sopimus yhtäältä hyväksyttiin ja toisaalta saatettiin valtion sisäisesti voimaan valtiosäännön ”dualistisen” lähtökohdan mukaisesti. Kun Eurooppa -sopimuksen ”eräät määräykset” kuuluivat ns. ”lainsäädännön alaan”,3 0 tästä johtui ensinnäkin tarve hankkia eduskunnan suostumus sopimukseen.
(4) sitoutumiselle.3 1 Lisäksi Eurooppa -sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatettiin voimaan lailla (60/1998), kun taas muilta osin sopimus saatettiin voimaan asetuksella (63/1998), jolla määrättiin myös voimaansaattamislain voimaantulosta.. 2.4 Kansainvälisen oikeuden kaksi peruslähtökohtaa EY:n ulkosopimuksia koskevat samat kaksi kansainvälisen oikeuden lähtökohtaa kuin valtioiden solmimia kansainvälisoikeudellisia sopimuksia.3 2 Seuraavassa EY:stä todettava soveltuu mutatis mutandis tilanteissa, joissa on kysymys sekasopimusten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvista määräyksistä. Yhtäältä sopijaosapuolten on huolehdittava sekä negatiivisin että positiivisin toimenpitein kansainvälisten velvoitteidensa toteuttamisesta pacta sunt servanda - maksiimin mukaisesti. EY ei voi näin ollen vedota yhteisön oikeuteen perusteena kansainvälisoikeudellisen velvoitteensa noudattamatta jättämiselle, minkä lisäksi sen on pidättäydyttävä sopimuksen tarkoituksen ja päämäärän toteutumisen vaarantavista toimenpiteistä? 3 3 Lisäksi sopijaosapuolilla on velvollisuus huolehtia oikeusjärjestyksensä muuttamisesta vastamaan sopimusvelvoitteitaan.3 4 Toisaalta kansainvälinen oikeus ei yleensä määrää omasta asemastaan ja oikeusvaikutuksistaan sen paremmin kansallisessa oikeudessa kuin yhteisön oikeudessa. Näin ollen ulkosopimuksen asema ja oikeusvaikutukset määräytyvät yhteisön oikeuden - ja sekasopimusten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien määräysten osalta kunkin maan valtiosäännön - nojalla. Tosin juuri EY:n oikeus on merkittävä poikkeus tästä toisesta kansainvälisen oikeuden lähtökohdasta, koska yhteisön oikeus määrää omasta valtionsisäisestä asemastaan ja oikeusvaikutuksistaan jäsenvaltioissa.3 5 Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ulkosopimukset ovat nimenomaan EY:n tai EY:n ja jäsenvaltioiden kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa solmimia sopimuksia.3 6 Kansainvälinen oikeus ei kuitenkaan määrää ulkosopimusten kohdentumisesta EY:ssä, vaan asia ratkeaa EY:n oikeuden - ja sekasopimusten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien määräysten osalta kansallisen oikeuden3 7 - perusteella. EY:n perustamissopimuksen 300.7 artiklassa onkin määrätty, että siinä vahvistettujen edellytysten mukaisesti tehdyt sopi-. 4. mukset ”sitovat yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita.”3 8 Määräys ei kuitenkaan estä antamasta ulkosopimusten määräyksille oikeudellisia vaikutuksia yksityisten(-kin) välisissä oikeussuhteissa, kuten jäljempänä esitän (ks. jaksot 4.1-4.2).. 3. Ulkosopimusten asema yhteisön oikeudessa 3.1 Ulkosopimusten yleinen asema EY:n oikeusjärjestyksessä Ulkosopimusten yleistä (abstraktia) asemaa EY:n oikeusjärjestyksessä paikantavat seuraavat näkökohdat. On korostettava, että seuraavassa ulkosopimusten yleisestä asemasta EY:n oikeusjärjestyksessä todettava ei kerro läheskään kaikkea ulkosopimusten asemasta suhteessa EY:n oikeuteen yksittäisissä ratkaisutilanteissa, joissa myös monet muut näkökohdat määräävät niiden suhdetta EY:n oikeuteen (ks. jaksot 3.2 ja 4.1 ). (I) Asianmukaisesti solmitut ja hyväksytyt ulkosopimukset, samoin kuin ulkosopimuksella perustettujen toimielinten, kuten esimerkiksi assosiaationeuvostojen päätökset, ovat erottamaton osa yhteisön oikeutta.3 9 Ne sitovat ”EY:n toimielimiä4 0 ja jäsenvaltioita”4 1 suoraan EY:n perustamissopimuksen 300.7 artiklan nojalla, mutta yhteisön oikeuden osana niillä on myös tärkeä merkitys jäsenvaltioiden oikeuspiirissä olevien yksityisten oikeussubjektien oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta. (II) Ulkosopimukset ovat ”toimielinten säädöksiä” ennakkoratkaisumenettelystä määräävän perustamissopimuksen 234.2b artiklan tarkoittamalla tavalla, koska sopimuksen hyväksyminen edellyttää viime kädessä neuvoston päätöstä 300 artiklan nojalla.4 2 Ulkosopimusten asema EY:n toimielinten säädöksinä taas merkitsee, että jäsenvaltion tuomioistuin voi pyytää EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua sekä ulkosopimusten tulkinnasta (ml. oikeusvaikutukset)4 3 että niiden pätevyydestä esimerkiksi puuttuvan toimivaltaperusteen nojalla.4 4 Kuten jo edeltä on ilmennyt, EY:n tuomioistuimella on toimivalta tulkita myös sekasopimusten määräyksiä yhteisöä sitovien velvoitteiden määrittelemiseksi, mukaan lukien sopimusmääräykset, jotka kuuluvat sekä kansallisen oikeuden että yhteisön oikeuden soveltamisalaan, jotta tulkintojen eriytyminen voitaisiin välttää..
(5) EY:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu ulkosopimuksista sitoo jäsenvaltioiden tuomioistuimia perusteiltaan samalla tavalla kuin mikä tahansa muu ennakkoratkaisu,4 5 mutta ne eivät sido sopimusosapuolina olevia kolmansia maita tai kansainvälisiä järjestöjä, ellei toisin ole nimenomaisesti sovittu ulkosopimuksessa. (III) Vaikka ulkosopimukset ovat ”toimielinten säädösten” kategoriassa EY:n perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ne ovat kuitenkin ainakin kolmesta syystä ”ylemmänasteista” oikeutta EY:n toimielinten säädöksiin ja päätöksiin eli käytännössä 249 artiklassa tarkoitettuihin asetuksiin, direktiiveihin ja päätöksiin nähden: Ensinnäkin ulkosopimukset ovat tulkinnan perusteena toimielinten säädöksille ja yleisemminkin yhteisön oikeudelle (ks. tarkemmin jakso 4.1). Toiseksi ulkosopimuksilla on tietyin edellytyksin etusija ristiriitatilanteissa asetuksiin, direktiiveihin ja muihin toimielinten säädöksiin nähden (ks. tarkemmin jaksot 3.2 ja 4.1). Kolmanneksi ulkosopimukset ovat asetusten, direktiivien ja päätösten pätevyyden perusteena.4 6 Käytännössä EY-säädöksen tai päätöksen pätevyys on kyseenalaistettavissa ulkosopimuksen perusteella joko EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisessa kumoamiskannemenettelyssä tai 234 artiklan mukaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä. Lisäksi ulkosopimus voi olla perusteena EY:n perustamissopimuksen 241 artiklan mukaiselle vaatimukselle asetuksen soveltamatta jättämiselle yksittäisessä tapauksessa.4 7 (IV) Jäsenvaltioiden ennen EY:n/EU:n jäsenyyttä solmimilla kansainvälisoikeudellisilla sopimuksilla on ulkosopimuksista poikkeava asema EY:n oikeudessa.4 8 Kansainvälisen oikeuden lähtökohtiin kuuluu, että kansainvälisellä sopimuksella ei ole vaikutusta suhteessa sopimuksen ulkopuolisen tahon oikeusasemaan. Tähän liittyen EY:n perustamissopimuksen 307.1 artiklassa on nimenomaisesti määrätty, että EY:n perustamissopimuksen määräykset eivät vaikuta sellaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka johtuvat yhden tai useamman jäsenvaltion yhden tai useamman kolmannen maan kanssa ennen liittymispäivää tekemästä sopimuksesta. Artiklakohdan 1 perustarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus täyttää aikaisemmista sopimuksistaan juontuvat velvollisuutensa suhteessa kolmansiin tahoihin. Sen sijaan jäsenvaltio ei voi vedota 307.1 artiklaan sellaisissa yhteisön sisäisissä suhteissa, joilla ei ole lainkaan kytkentää kolmannen tahon sopimusperusteisiin oikeuksiin.4 9. 5. 307.1 artiklassa mainitun termin ”oikeus” merkitysyhteys koski pitkän aikaa vain sopijaosapuolina olevien kolmansien maiden, mutta ei sen sijaan esimerkiksi sopimuksella luotuja yksilöiden oikeuksia,5 0 mikä on tietenkin ollut sitä ongelmallisempaa, mitä enemmän kansainvälisissä sopimuksissa on tunnustettu oikeuksia muillekin tahoille kuin vain valtioille.5 1 Parhaimman esimerkin tarjoavat ihmisoikeussopimukset, joissa sopijavaltiot tunnustavat yksilöille oikeuksia ja vastavuoroisesti luovat itselleen velvollisuuksia. EY:n tuomioistuimen viime vuonna antamien kahden ratkaisun jälkeen on kuitenkin viimeistään5 2 tullut selväksi, että termin ”oikeus” merkitysyhteys 307.1 artiklassa koskee yleisesti sopimuksella luotuja oikeuksia, olipa niiden adressaattina kuka tahansa.5 3 EY:n perustamissopimuksen 307.1 artiklassa jäsenvaltioiden aiemmin solmimille sopimuksille tunnustettua etusijaa kvalifioi kuitenkin kaksi reunaehtoa: Ensinnäkin 307.2 artikla velvoittaa jäsenvaltiot käyttämään ”kaikkia aiheellisia keinoja todettujen ristiriitojen poistamiseksi” siltä osin kuin artiklassa tarkoitetut sopimukset eivät ole sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksen kanssa. EY:n tuomioistuimen tuoreemman oikeuskäytännön5 4 valossa jäsenvaltioiden liikkumavara on varsin kaventunut, eikä välttämättä koostu enää muusta kuin valinnasta seuraavan kahden perusvaihtoehdon välillä: joko jäsenvaltio aloittaa sopimusneuvottelut ristiriitojen poistamiseksi tai irtisanoo tällaisen sopimuksen.5 5 Molempiin vaihtoehtoihin sisältyy ongelmia: Edellinen vaatii sopimuksen muuttamistahtoa myös muilta sopimusosapuolilta ja saattaa siten kariutua yhteisymmärryksen puutteeseen tai ainakin olla hidas tie ristiriitojen poistamiseksi. Sopimuksen irtisanomiseen taas sisältyy helposti oikeudellisia ja/tai poliittisia ongelmia.5 6 Toiseksi EY:n perustamissopimuksen 307.3 artikla edellyttää jäsenvaltioiden ottavan huomioon aikaisemmin solmimiensa sopimusten soveltamisessa ”sen, että ne edut, jotka kukin jäsenvaltio on tässä sopimuksessa [EY:n perustamissopimus - TO] myöntänyt, ovat erottamaton osa yhteisön toteuttamista ja liittyvät sen vuoksi kiinteästi yhteisten toimielinten perustamiseen ja niille annettuun toimivaltaan sekä siihen, että kaikki jäsenvaltiot myöntävät samat edut.” Artiklakohta kaventaa yhdessä EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan yleisen lojaliteettivelvoitteen kanssa entisestään jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tukeutua 307.1 artiklaan muissa kuin niissä tilanteissa, joissa.
(6) jäsenyysvelvoitteen noudattaminen ehdottomasti estäisi jäsenvaltiota täyttämästä aikaisempia sopimusvelvoitteitaan kolmatta osapuolta kohtaan. 3.2 Ulkosopimusten asema yhteisön oikeudessa yksittäisen ratkaisutilanteen tasolla Oikeuskirjallisuudessa ulkosopimukset on tapana sijoittaa ns. primäärisen ja sekundäärisen yhteisön oikeuden ”välimaastoon” EY:n oikeusjärjestyksen suhteellisen yksinkertaisessa ja vielä varsin kehittymättömässä ja kiistanalaisessakin ”säädöshierarkiassa”.5 7 Tämä ”sijoituspaikka” ei kuitenkaan kerro läheskään kaikkea ulkosopimusten asemasta yksittäisen oikeusjutun tasolla. Lisäksi ulkosopimusten ja EY:n oikeuden välillä ilmenevän ristiriidan ratkaisun perustaminen yksin omaan ulkosopimusten muodollis-hierarkkiseen asemaan EY:n oikeusjärjestyksessä johtaisi kansainvälisoikeudellisesti oikeudenvastaisiin lopputuloksiin esimerkiksi primäärisen yhteisön oikeuden ja ulkosopimuksen välisissä ristiriitatilanteissa. Ei olekaan yllättävää, että EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välisten jännite- ja ristiriitatilanteiden ratkaisumallit EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä eivät ole muodostuneet sellaisiksi kuin ulkosopimusten abstraktista asemasta EY:n oikeusjärjestyksessä sinällään seuraisi. Samoin EY:n tuomioistuin on suhtautunut ilmeisen pidättyvästi sellaisen kaavamaisen ratkaisusäännön kuin lex posterior -säännön soveltamiseen EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välisissä jännitetilanteissa. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus nähdäkseni kokonaisuutena ensinnäkin osoittavat, että ensisijainen ja käytännössä oikeastaan ainoa ”yleispätevä” ratkaisusääntö EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välisissä prima facie konfliktitilanteissa on yritys rakentaa ”niin pitkälle kuin mahdollista” normiharmonia EY:n oikeuden ja ulkosopimuksen välille (ks. tarkemmin jakso 4. l). Toiseksi EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännölle näyttäisi olevan ominaista eräänlainen tapauskohtainen pragmatismi: yleispätevien ja varsinkin kaavamaisten lex superior tai lex posterior-tyyppisten ratkaisusääntöjen sijasta tuomioistuin hakee kulloisenkin päätöksentekotilanteen tarpeisiin räätälöityjä ratkaisuja. Vaikka näiden ratkaisujen analysoiminen oikeuskirjallisuudessa avaakin näkökulmia ulkosopimusten asemaan EY:n oikeudessa,5 8 niistä ei. 6. tapauskohtaisina ole syytä tehdä kovin kauaskantoisia johtopäätöksiä EY:n oikeuden ja ulkosopimusten välisten jännitteiden ratkaisun suhteen. Lähinnä ne osaltaan »vain» osoittavat, kuinka useisiin eri keinoihin ratkaisutilanteissa voidaan tukeutua avointen ja kärjistyneiden ristiriitatilanteiden välttämiseksi ja jopa siinä määrin, että EY:n oikeuden ja ulkosopimusten välistä suhdetta yksittäisten ratkaisutilanteiden tasolla ei ole oikeastaan ollenkaan syytä hahmottaa ääritilanteiden eli varsinaisten normiristiriitojen kautta. Tähän liittyen ratkaisutilanteissa ei myöskään tarvitse turvautua lex posterior tai lex superior -säännön kaltaisiin normiristiriitojen ratkaisusääntöihin, joiden soveltaminen johtaisi vain kärjistetyn ongelmallisiin asetelmiin joko kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden tai EY:n oikeuden toteutumisen kannalta.5 9. 4. Ulkosopimusten oikeusvaikutukset yhteisön oikeudessa 4.1 Välillinen oikeusvaikutus eli tulkintavaikutus Ulkosopimuksilla voi yleisesti olla välillinen oikeusvaikutus (indirect effect) eli kyky vaikuttaa niiden soveltamisalaan kuuluvan yhteisön oikeuden ja kansallisen oikeuden tulkintaan, mitä EY:n tuomioistuin on perustellut kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen tarpeella ja etusijalla sekundääriseen yhteisön oikeuteen nähden.6 0 EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön tai oikeuskirjallisuuteen ei sisälly erityisemmin erittelyjä ulkosopimusten tulkintavaikutuksen edellytyksistä ja reunaehdoista.6 1 Nähdäkseni ulkosopimusten tulkintavaikutukseen soveltuvat kuitenkin pitkälti oikeussäännösten tulkintavaikutusta yleisesti koskevat lähtökohdat ja perusteet. Näin ollen on yleisellä tasolla todettavissa ainakin seuraava:6 2 (I) Ulkosopimuksen määräyksillä voi olla tulkintavaikutus riippumatta ulkosopimuksen asianomaisten määräysten kyvystä tuottaa välitön oikeusvaikutus.6 3 Tulkintavaikutuksen myötä ulkosopimukset voivat saada välittömän oikeusvaikutuksen ohella ja sijaan myös muunlaisia oikeudellisia vaikutuksia tuomioistuinten päätöksenteossa. (II) Ulkosopimuksen tulkintavaikutuksen.
(7) yksi tyyppitilanne liittyy ulkosopimuksen ja yhteisön oikeuden - tai EY:n oikeuden soveltamisalaan kuuluvan kansallisen oikeuden - välisten prima facie ristiriitojen ratkaisutilanteeseen, jossa tulkinnallinen harmonisointi on ehdottomasti ensisijainen keino etusijan antamiseen nähden purkaa normijännite.6 4 Käytännössä ulkosopimuksen määräyksellä on näissä tilanteissa ns. välitön oikeusvaikutus, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että vain välittömiä oikeusvaikutuksia tuottavat ulkosopimusten määräykset olisivat EY:n toimielinten säädösten ja päätösten yläpuolella olevaa ”ylemmänasteista oikeutta” EY:n oikeusjärjestyksessä.6 5 Ulkosopimukset ovat välittömästä oikeusvaikutuksesta riippumatta EY:n toimielinten säädöksiin nähden ”ylemmänasteista” oikeutta, mutta välitön oikeusvaikutus tarjoaa oikeudellisesti tehokkaan mekanismin antaa ulkosopimuksella etusija yksittäisessä ratkaisutilanteessa, jossa se on tulkintateitse täysin sovittamattomassa ristiriidassa direktiivin tai muun EY:n toimielimen säädöksen kanssa.6 6 Normiharmonian syntymistä saattavat myös edistää erilaiset olettamat, jotka voidaan yleisesti johtaa EY:n tuomioistuimen niistä lausumista, jotka korostavat EY:n oikeuden kansainvälisen oikeuden mukaista tulkintaa ja tarvetta yli päätään kunnioittaa kansainvälistä oikeutta EY:n toiminnassa. Esimerkiksi ulkosopimuksen ja myöhemmin voimaan tulleen EY:n oikeuden välisissä prima facie jännitetilanteissa olisi tilanteesta riippuen mahdollista operoida olettamalla joko siitä, että EY-säädöksellä ei ole ollut tarkoitus loukata ulkosopimusta tai siitä, että EY-säädöksellä on nimenomaan tarkoitettu toimeentai täytäntöönpanna ulkosopimukseen sisältyvä velvoite. Tilanteessa, jossa ulkosopimus on lex posterior suhteessa EY:n oikeuteen, sopusointuolettamaa voitaisiin taas perustella esimerkiksi sillä, että EY-lainsäätäjä ei ole ryhtynyt EY-säädösten muuttamistoimiin sopimuksen voimaan tulon vuoksi. Tämän tyyppisten tulkintaolettamien lopputuloksena voi tapauksesta riippuen olla yhteisön oikeussäännöksen joko supistava tai laajentava taikka jopa sanamuodon ohittava tulkinta verrattuna siihen, millaiseksi säännöksen sisältö olisi muodostunut ulkosopimuksen soveltamisalaan kuulumattomassa ratkaisutilanteessa. Edellä mainittujen eliminointitapojen ohella avoin ristiriita ja siten potentiaalinen sopimusloukkaus voidaan välttää myös esimerkiksi seuraavin keinoin, joiden hyväksyttävyys ulkosopimusvelvoitteiden tehokkaan toteutumisen kan-nalta saattaa olla jo kyseenalaisempi:. 7. (i) tuomioistuin jättää koko ulkosopimuksen huomiotta ratkaisussa; (ii) tuomioistuin antaa ulkosopimuksen määräykselle tulkinnan, joka tekee sen merkityksettömäksi jutun ratkaisun kannalta; (iii) tuomioistuin katsoo, että EYsäännös on siirtänyt kansainvälisoikeudellisen normin osaksi EY:n oikeutta toistamalla sen sisällön sellaisenaan tai ainakin olennaisesti sellaisenaan tai että EY:n oikeus ja kansainvälinen oikeus muutoin määräävät asiallisesti samasta asiasta olennaisesti samalla tavalla lopputuloksella, että tuomioistuimelle riittää soveltaa vain EY:n oikeutta. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä näyttäisi löytyvän esimerkkejä ainakin kohdassa (iii) mainituista tavoista hoitaa kansainvälisen oikeuden ja EY:n oikeuden välinen potentiaalinen jännite ”pois päiväjärjestyksestä”.6 7 Lopuksi on huomattava, että myös välittömän oikeusvaikutuksen tunnustamatta jättäminen ulkosopimuksen määräyksille voi osaltaan estää ratkaisutilanteen pelkistymistä avoimeksi ulkosopimuksen ja EY:n oikeuden väliseksi konfliktitilanteeksi. Tämä huomio saattaa samalla myös osaltaan selittää EY:n tuomioistuimen varsin tiukahkoa linjaa tunnustaa välitön oikeusvaikutus ulkosopimuksille tilanteissa, joissa yksilö on koettanut vedota ulkosopimuksen määräykseen EY:n oikeutta vastaan (ks. jakso 4.2). (III) Ulkosopimusmääräyksen tulkintavaikutuksen edellytyksenä ei ole sen yksityiskohtaisuus tai täsmällisyys, vaan se voi aivan hyvin liittyä myös kieliasunsa valossa hyvin yleisluontoisiin ja epätäsmällisiin sopimusmääräyksiin. Esimerkin tarjoaa EY:n tuomioistuimen tuore ratkaisu tapauksessa Preussen Elektra AG6 8 jossa tuomioistuin viittasi muun muassa ilmaston muutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen (ns. Rion sopimus) perusteena ympäristönsuojelun painoarvon lisääntymiselle yhteisön oikeuden nykytilassa. Tässä sopimuksessa on kysymys hyvin yleiseen muotoon laaditusta tietyn alan puitesopimuksesta, jonka tarkempi sisältö on jätetty vahvistettavaksi ja täsmennettäväksi myöhemmin hyväksyttävillä pöytäkirjoilla ja jonka on sanottu asettavan sopimusosapuolille tiettyjä ehdottomampia institutionaalisia määräyksiä lukuun ottamatta vain tavoitteellis-ohjelmallisia ”velvoitteita”.6 9 Toiselta puolen tulkintavaikutus ei koske vain yleisluontoisia ja avoimia yhteisön oikeuden säännöksiä, vaan ulkosopimuksen määräykset voivat myös vaikuttaa ”täsmällisten” ja.
(8) 8 ”yksityiskohtaisten” EY-säännösten tulkintaan. Ylipäätään tulkintavaikutuksen edellytyksiä ja reunaehtoja ei voida arvioida yksinomaan säännösten kieliasuun palautuvien näkökohtien valossa jo yksistään siitä syystä, että oikeussäännökset näyttäytyvät yksityiskohtaisina/ yleisinä ja täsmällisinä/epätäsmällisinä vain tuomioistuimessa kulloinkin vireillä olevan oikeusjutun tosiseikkojen ja niihin soveltuvien oikeusnormien kokonaisuuden valossa. Niinpä muissa yhteyksissä yksityiskohtaiselta ja täsmälliseltä näyttävä EY-säännös saattaa hyvin osoittautua epätäsmälliseksi ja tulkinnanvaraiseksi juuri ulkosopimuksen soveltamisalaan kuuluvassa ratkaisutilanteessa. (IV) Ulkosopimuksen määräyksillä voi olla sekä ns. vertikaalinen että ho risontaalinen välillinen oikeusvaikutus: Yhtäältä ulkosopimukset voivat vaikuttaa yhteisön oikeuden ja sen soveltamisalaan kuuluvan kansallisen oikeuden tulkintaan yksityisten ja yhteisön toimielinten/ jäsenvaltioiden välisissä oikeussuhteissa ja siten välillisesti vaikuttaa yksilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien määräytymiseen yksilö-EY/ jäsenvaltio -asetelmassa (vertikaalinen välillinen oikeusvaikutus). Toisaalta ulkosopimusten määräykset voivat vaikuttaa yhteisön oikeuden ja sen soveltamisalaan kuuluvan kansallisen oikeuden tulkintaan myös yksityisten oikeussubjektien välisissä oikeuskiistoissa ja siten välillisesti tarjota oikeusperusteen esimerkiksi yrityksen vaateille toista yritystä vastaan tai työntekijän oikeusvaateille työnantajaansa vastaan, yksityiset työnantajat mukaan lukien (horisontaalinen välillinen oikeusvaikutus). Vertikaalisen välillisen oikeusvaikutuksen ”voimakkuuden” aste riippuu ennen muuta tulkintavaikutuksen vaikutuksista yksilön oikeusaseman kannalta sekä sellaisista yleisistä oikeusperiaatteista kuin lainalaisuus- ja oikeusvarmuusperiaate. Vaikka tulkintavaikutuksen rajojen määrittäminen on viime kädessä tapauskohtaista, yleisesti voidaan sanoa, että tulkintavaikutus saattaa muodostua tyypillisesti vahvaksi tilanteessa, jossa ulkosopimus parantaa tai vahvistaa yksityisen etuja tai oikeuksia suhteessa EY:n toimielimiin/jäsenvaltioihin verrattuna siihen, millaisena nämä edut ja oikeudet näyttäytyvät yksinomaan yhteisön/kansallisen oikeuden. säännöksen valossa. Vastaavasti tulkintavaikutus tyypillisesti heikentyy tai jopa estyy, jos tulkintavaikutus johtaa yksilöiden oikeuksien ja etujen heikentymiseen yksilö-jäsenvaltio/EY -asetelmassa. Lainalaisuus- ja oikeusvarmuusperiaatteet sekä varsinkin rikosoikeudellinen legaliteettiperiaate siitä johdettavine erityisine tulkintaperiaatteineen (esim. laajentavan tulkinnan kielto syytetyn vahingoksi) estävät asettamasta tulkintavaikututuksen kautta yksityisille sellaisia velvollisuuksia ja vastuita, joita ei ole lainkaan luettavissa tulkintavaikutuksen kohteena olevasta oikeussäännöksestä. Horisontaalinen välillinen oikeusvaikutus voi taas muodostua vahvaksi, jos ulkosopimuksen määräys jo sanamuotonsa mukaan kohdistuu yksityiseksi luonnehdittaviin tahoihin tai jos asianomaisen sopimusmääräyksen perustavoitteisiin yleisesti kuuluu esimerkiksi työntekijöiden suojelu. Tulkintavaikutusta rajoittavat kuitenkin horisontaalisuhteissakin etenkin lainalaisuus- ja oikeusvarmuusperiaatteet, mistä syystä yksityisille ei voida asettaa tulkintateitse täysin tulkintavaikutuksen kohteena olevasta säännöksestä ilmenemättömiä velvollisuuksia ja vastuita. (V) Myös tiukan oikeudellisesti velvoittamattomilla kansainvälisoikeudellisilla sopimuksilla ja asiakirjoilla (julistukset, suositukset, yms.) saattaa olla tulkintavaikutus, jonka kautta ne voivat vaikuttaa yksittäistapauksessa sovellettavan oikeusnormin muodostumiseen ja siten saada välillisesti oikeudellisia vaikutuksia tuomioistuinten päätöksenteossa sekä yksilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien määrittelyssä ja täytäntöönpanossa suhteessa julkiseen valtaan ja toisiin yksityisiin tahoihin. Yhden parhaimmista esimerkeistä tarjoaa EY:n tuomioistuimen Euroopan ihmisoikeussopimusta koskeva oikeuskäytäntö, johon EY:n tuomioistuin on viitannut keskeisenä EY:n perusoikeuksien ”suuntaviivana” aina tapauksesta Rutili vuodesta 1975 alkaen.7 0 EY ei kuitenkaan ole tänä päivänäkään Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli, eikä nykyinen ihmisoikeussopimuksen merkitystä EU:n toiminnassa korostava EU:n perustamissopimuksen 6 artikla ole ollut EY:n tuomioistuimen toimivallan piirissä kuin vasta Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta 1.5.1999 alkaen.7 1.
(9) 9 4.2 Välitön oikeusvaikutus 4.2.1 Vertikaalinen välitön oikeusvaikutus EY:n tuomioistuin on useaan otteeseen vahvistanut, että ulkosopimuksilla voi tietyin edellytyksin olla vertikaalinen välitön oikeusvaikutus (vertical direct effect) eli yksityinen taho on voinut tukeutua suoraan ulkosopimuksen määräykseen oikeusperusteena jäsenvaltiota/ yhteisöä vastaan esitettäville oikeusvaateille.7 2 EY:n tuomioistuin on myös tunnustanut assosiointineuvoston tms. ulkosopimuksella perustetun toimielimen päätökselle välittömän oikeusvaikutuksen yksilö-jäsenvaltio/EY -asetelmassa.7 3 Välittömän oikeusvaikutuksen tunnustaville EY:n tuomioistuimen ratkaisuille on ollut yhdistävänä tekijänä, että niissä välitön oikeusvaikutus on edistänyt yksilöiden sopimusperäisten oikeuksien toteutumista yksilö-jäsenvaltio -asetelmassa. Sen sijaan EY:n tuomioistuin on yleensä kieltänyt välittömän oikeusvaikutuksen, kun ulkosopimukseen on vedottu yhteisön säädöksen, esimerkiksi direktiivin, pätemättömyyden perusteena.7 4 Kuten jo edellä on todettu, tuomioistuimen penseyttä viimeksi mainituissa asetelmissa saattaa osaltaan selittää, että välittömän oikeusvaikutuksen kieltäminen eliminoi ratkaisutilanteen pelkistymistä EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden väliseksi ristiriidaksi, joka olisi ratkaistava jomman kumman vahingoksi. 4.2.2 Horisontaalinen välitön oikeusvaikutus Toistaiseksi EY:n tuomioistuin ei ole kertaakaan vahvistanut ulkosopimuksen määräyksille horisontaalista välitöntä oikeusvaikutusta (horizontal direct effect) eli sitä, että yksityinen voi tukeutua suoraan ulkosopimuksen määräyksiin oikeusperusteena toista yksityistä oikeussubjektia vastaan esitettäville oikeusvaateille, kuten esimerkiksi yrityssopimuksen tai sen yksittäisen ehdon pätemättömyydelle. Oikeuskäytännön puuttuminen ei kuitenkaan oikeuta johtopäätökseen, jonka mukaan ulkosopimusten horisontaalinen välitön oikeusvaikutus olisi ehdottomasti suljettu pois. Perustan kantani erityisesti seuraavaan: Ensinnäkään EY:n tuomioistuin ei ole vielä oikeastaan edes saanut käsiteltäväkseen ennakkoratkaisupyyntöä, jossa kysymys horisontaalisesta välit-. tömästä oikeusvaikutuksesta olisi todella tullut aidosti ja vääjäämättömästi esiin. Horisontaalisuhde oli sinänsä esillä tapauksessa Polydor, mutta EY:n tuomioistuin ei ottanut mitään ratkaisevaa kantaa tähän erityiskysymykseen.7 5 Toiseksi oikeuskirjallisuudessa on tunnustettu mahdollisuus antaa edellytysten täyttyessä ulkosopimuksen määräyksille myös horisontaalinen välitön oikeusvaikutus.7 6 Ainakaan tätä vaikutustapaa ei ole niiltä havaitakseni missään kategorisesti kielletty, ellei tästä pidetä osoituksena koko asian jättämistä käsittelemättä.7 7 Sitä paitsi esimerkiksi EY:n tuomioistuimen perustamissopimuksen 141 samapalkka-artiklaa koskeva oikeuskäytäntö on itsessään konkreettinen käytännön esimerkki siitä, kuinka jopa sanamuotonsa mukaan vain (jäsen)valtioihin kohdistuva kansainvälisen sopimuksen määräys voi suoraan kohdistua myös yksityisiin tahoihin oikeuksia ja velvollisuuksia luovalla tavalla.7 8 Lisäksi kansainvälisiä sopimuksia ja varsinkin ihmisoikeussopimuksia koskevassa nykyaikaisessa oikeuskirjallisuudessa on painotettu horisontaalivaikutusta.7 9 Kolmanneksi ulkosopimukset hyväksytään yleensä neuvoston päätöksellä, joka voidaan ymmärtää toimena, jonka välityksellä ulkosopimus voi kohdistua myös yksityisiin tahoihin välittömäksi oikeusvaikutukseksi luonnehdittavalla tavalla. Lisäksi ulkosopimukset usein johtavat toimeenpanotoimiin yhteisön oikeudessa asetuksin tai päätöksin, joilla voi olla sekä horisontaalinen että vertikaalinen välitön oikeusvaikutus, jos vain ne täyttävät välittömän oikeusvaikutuksen ”testin”.8 0 Tosin horisontaalisen välittömän oikeusvaikutuksen perusta ei näissä tilanteissa tarkkaan ottaen ole ulkosopimuksessa, vaan sen hyväksymistä tai toimeenpanoa tarkoittavassa päätöksessä tai asetuksessa. Käytännössä välitön horisontaalivaikutus voisi liittyä ainakin sellaisiin sopimusmääräyksiin, jotka jo sanamuotonsa mukaan kohdistuvat yksityisiin tahoihin ja jotka muutoinkin täyttävät jäljempänä tarkasteltavat välittömän oikeusvaikutuksen yleiset edellytykset. Esimerkiksi Viron Eurooppa -sopimuksen 63 artiklaan sisältyy seuraava yrityksiä koskeva määräys, joka on perusteiltaan pitkälti samanlainen kuin EY:n perustamissopimuksen 81 artikla, jolle EY:n tuomioistuin on vakiintuneesti tunnustanut horisontaalisen välittömän oikeusvaikutuksen:8 1 ”1. Seuraavat toimenpiteet ovat tämän sopimuksen moitteettomaan toimintaan soveltumattomia, jos ne voivat vaikuttaa yhteisön ja Viron väliseen kauppaan: (i) kaikki yri-.
(10) tysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy.” Viron Eurooppa -sopimuksen 63.1, i kohta eroaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklasta siinä, että siihen ei sisälly 81 artiklan kaltaista esimerkkiluetteloa kielletyistä sopimuksista ja päätöksistä ja että sen kieltämät sopimukset tai päätökset eivät ole 81.2 artiklan mukaisesti ”mitättömiä” vaan ”sopimuksen moitteettomaan toimintaan soveltumattomia”. Eurooppa-sopimuksen 63 artiklan 2 kohdassa on kuitenkin nimenomaisesti todettu, että ”tämän artiklan vastaisia käytäntöjä arvioidaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 [nykyinen 81], 86 [nykyinen 82] ja 92 artiklan määräysten soveltamisesta johtuvien arviointiperusteiden mukaisesti”. Määräys on luettavissa niin, että se tarkoittaa 81 artiklaan sisältyviä esimerkkejä yhteismarkkinoille soveltumattomista sopimuksista, päätöksistä ja menettelytavoista,8 2 81 artiklaa täsmentävä EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö mukaan lukien. EY:n tuomioistuin on taas vakiintuneesti katsonut jo 1960-luvulta alkaen, että EY:n perustamissopimuksen kilpailusäännöillä on kyky tuottaa horisontaalinen välitön oikeusvaikutus eli yrityksillä on ollut mahdollisuus vedota kansallisissa tuomioistuimissa suoraan EY:n perustamissopimuksen kilpailumääräyksiin oikeusperusteena sopimuksen tai sen ehdon pätemättömyyden vahvistamiseksi. Eurooppa -sopimuksen 63 artiklan horisontaalivaikutusta ei myöskään välttämättä estä 63.3 artiklan määräys, jonka mukaan assosiointineuvosto antaa ”tarvittavat määräykset 1 ja 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi 31 päivään joulukuuta 1997 mennessä”. Artiklakohta sinänsä merkitsee, että 63 artiklan 1 ja 2 kohdat ovat riippuvaisia täytäntöönpanoehdoista (ks. jäljempänä välittömän oikeusvaikutuksen kriteereistä sanottua). Assosiointineuvosto on kuitenkin antanut 28.4.1999 päätöksen N:o 1/1999 Eurooppa -sopimuksen 63 artiklan 1 kohdan i ja ii alakohdan sekä 2 kohdan täytäntöönpanoa koskevista säännöistä. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä assosiointineuvostojen yms. toimielinten päätöksille on taas usein tunnustettu välitön oikeusvaikutus, mistä syystä Eurooppa -sopimuksenkin assosiointineuvoston päätös on mahdollista ymmärtää toimena, joka osaltaan tasoittaa tietä 63 artiklan horisontaalivaikutukselle.. Silti edes yhteisön/valtion oleminen sopimusmääräysten normiadressaattina ei a priori ehdottomasti estä horisontaalista välitöntä oikeusvaikutusta, kuten EY:n tuomioistuimen. 10 perustamissopimuksen 141 artiklaa koskevalla oikeuskäytännöllä voidaan havainnollistaa.8 3 Kun sopimusmääräysten kohdentuminen määräytyy nimenomaan yhteisön oikeuden, eikä kansainvälisen oikeuden mukaan, erityisesti ulkosopimusta koskevat hyväksymis- ja toimeenpanoratkaisut yhteisön oikeudessa saattavat tasoittaa tietä ”jopa” sanamuotonsa mukaan vain yhteisöä/jäsenvaltioita koskevien sopimusmääräysten horisontaalivaikutukselle.. 4.3 Ulkosopimusten välittömän oikeusvaikutuksen edellytykset Perusehtona ulkosopimuksen välittömälle oikeusvaikutukselle on sen sitovuus. Tämä ehto täyttyy yhteisön oikeudessa, jos ulkosopimus on vahvistettu 300 artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaan ja jos sen solmimiselle on ollut asianmukainen oikeusperusta. Ulkosopimusten välittömän oikeusvaikutuksen ”testi” on osin - mutta toisaalta vain osin - omalakinen muun yhteisön oikeuden välittömän oikeusvaikutukseen testiin verrattuna: EY:n tuomioistuin on ainakin joissakin tapauksissa painottanut ulkosopimusten välittömien oikeusvaikutusten arvioinnissa sopimusmääräyksen sanamuotoa sekä sopimuksen tarkoitusta ja luonnetta ”perinteisen” kriteeristön rinnalla.8 4 Ulkosopimusten tulkinta voi muutenkin olla erilaista kuin vastaavien ja jopa sanamuodoltaan täysin identtisten määräysten tulkinta EY:n oikeudessa.8 5 Muutoin ulkosopimuksen kykyä tuottaa välitön oikeusvaikutus on arvioitava samoilla kriteereillä kuin muunkin yhteisön oikeuden.8 6 Ulkosopimuksen määräyksen on näin ollen oltava: (i) riittävän selvä ja täsmällinen; (ii) ehdoton; ja (iii) riippumaton toimeen- tai täytäntöönpanoehdoista.8 7 Viime kädessä välittömästä oikeusvaikutuksesta päättäminen on aina tapauskohtaista päätöksentekoa, jonka lopputulokseen vaikuttavat sopimuksen tarkoitus, tavoite ja ”henki” säännöksen kieliasuun palautuvien näkökohtien ohella ja sijaankin.8 8 Tähän liittyen yhdessä ratkaisutilanteessa välitöntä oikeusvaikutusta tuottamaton ulkosopimuksen määräys voi tuottaa toisessa ratkaisutilanteessa välittömän oikeusvaikutuksen - tai päinvastoin. Samoin ulkosopimuksen oikeuskehitys, esimerkiksi sopimusjärjestelmän »oikeudellistuminen» institutionaalisten järjestelyjen ja sopimusmääräysten tulkintojen lisääntymisen, rikastu-.
(11) misen ja vakiintumisen kautta saattaa parantaa sopimuksen välittömän oikeusvaikutuksen edellytyksiä. Niinpä esimerkiksi oikeuskehitys GATTista WTOoon sekä WTOn yleinen ”oikeudellistuminen” riidanratkaisumekanismien yms. kehityksen myötä on ollut perusteena niille oikeuskirjallisuudessa esitetyille näkemyksille, joiden mukaan EY:n tuomioistuimen pitäisi omaksua myönteinen kanta WTO-sopimuksen kykyyn tuottaa välitön oikeusvaikutus, vaikka se aikoinaan kielsi tällaisen vaikutustavan WTOn edeltäneeltä GATT-sopimukselta.8 9 Toinen asia kuitenkin on, että EY:n tuomioistuin on edelleen torjunut WTO-sopimusten välittömän oikeusvaikutuksen yhteisön oikeudessa.9 0 Lisäksi WTOsopimukseteivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin joiden valossa tuomioistuin valvoo EY:n toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisessa kumoamiskannemenettelyssä.9 1 On korostettava, että ulkosopimuksen välitöntä oikeusvaikutusta ei estä täytäntöönpanon jääminen assosiointineuvoston tai muun sopimuksella perustetun toimielimen määräysten varaan, koska tällaisen toimielimen päätös tuottaa välittömän oikeusvaikutuksen. Esteeksi ei myöskään muodostu sopimusosapuolten mahdollisuus poiketa sopimuksesta, jos vain poikkeusedellytykset on riittävän tarkasti määritelty sopimuksessa.9 2 Lisäksi välittömän oikeusvaikutuksen puuttuminen ulkosopimuksen eräiltä määräyksillä ei estä saman sopimuksen toisten määräysten välitöntä oikeusvaikutusta.9 3 Lopuksi ulkosopimuksella voi olla välitön oikeusvaikutus EY:n oikeudessa, vaikka sopimusmääräykselle ei tunnustettaisi tällaista oikeudellista vaikutusta sopimusosapuolena olevan maan oikeudessa.9 4 Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan ”itsessään ja yksinään merkitse sitä, että vastavuoroisuus puuttuisi sopimuksen täytäntöönpanosta.”9 5 Kun lisäksi kysymys on ulkosopimuksen välittömästä oikeusvaikutuksesta yhteisön oikeudessa ja siten yhteisön oikeuden valossa arvioitavasta asiasta, on lopuksi korostettava, että yritykset argumentoida välittömän oikeusvaikutuksen puolesta tai vastaan kansainvälisen oikeuden tasolta eivät ole oikeudellisesti erityisen kestäviä tai ainakaan ratkaisevia.. 11 4.4 Ulkosopimusten rikkomiseen liittyvä vahingonkorvausvastuu EY:n oikeuden mukaan Ulkosopimukset ja niillä perustettujen toimielinten päätökset ovat osa sitoo yhteisön oikeutta. Näin ollen ne eivät ole mitenkään eri asemassa muuhun yhteisön oikeuteen verrattuna myöskään vahingonkorvausvastuun kannalta, vaan EY:lle ja/tai jäsenvaltioille saattaa syntyä velvollisuus korvata ulkosopimusten rikkomisesta yksityisille syntyneet vahingot yhteisön/jäsenvaltion vahingonkorvausvastuuta yhteisön oikeudessa koskevien lähtökohtien ja perusteiden mukaan.9 6 EY:n vahingonkorvausvastuun oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 288 artiklassa,9 7 kun taas jäsenvaltion vahingonkorvausvastuuta koskevat lähtökohdat ja perusteet ovat kehittyneet EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Läpimurtona oli tapaus Francovich vuonna 1991,9 8 minkä jälkeen jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun edellytykset ja ulottuvuus täsmentyivät merkittävästi varsinkin Brasserie du Pecheur ja Factortame III -tapauksissa9 9 annettujen ratkaisujen myötä vuonna 1996. Jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun edellytykset yhteisön oikeudessa ovat vakiintuneet perusteiltaan kolmenlaiseksi. Kun jäsenvaltion ja EY:n perustamissopimuksen 288 artiklaan perustuvan vahingonkorvausvastuun edellytykset ovat varsin samanlaisia,1 00 seuraavassa jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun edellytyksistä todettava soveltuu osin myös EY:n toimielinten vahingonkorvausvastuuseen. (i) Jäsenvaltion lukuun laskettava taho on rikkonut yhteisön oikeutta riittävän ilmeisesti; (ii) rikotun yhteisön oikeuden normin tarkoituksena on ollut luoda oikeuksia yksityisille; ja (iii) yksityiselle aiheutuneiden vahinkojen ja jäsenvaltion lukuun laskettavan rikkomuksen välillä on välitön syy-yhteys.1 01 Tässä yhteydessä ei ole mahdollista volyymisyistä eritellä yksityiskohtaisemmin näiden kolmen kriteerin erityisiä arviointiperusteita,1 02 mistä syystä tyydyn painottamaan yleisellä tasolla seuraavaa kolmea seikkaa. Ensinnäkin edellytysten täyttymistä on aina arvioitava kulloisessakin yksittäistapauksessa erikseen.1 03 Päätösvalta on viime kädessä kansallisilla tuomioistuimilla, joiden on kuitenkin.
(12) arvioitava kriteerien täyttymistä EY:n tuo mioistuimen oikeuskäytännössä kehittyneiden suuntaviivojen mukaisesti. Edellytysten täyttyminen riippuu muun muassa siitä, millaisesta yhteisön oikeuden rikkomisesta vahinkoa on aiheutunut1 04 Esimerkiksi yhteisön oikeuden riittävän ilmeisen rikkomisen arviointiin vaikuttaa ratkaisevasti se, onko jäsenvaltion harkintavalta ollut tietyssä tilanteessa laaja vai suppea, jopa olematon. Viimeksi mainitusta tilanteesta on tyyppiesimerkki tilanne, jossa jäsenvaltio ei ole lainkaan pannut toimeen direktiiviä. Toiseksi jäsenvaltion vahingonkorvausvastuu voi syntyä riippumatta yhteisön oikeuden kyvystä tuottaa välitön oikeusvaikutus,1 05 mikä osaltaan havainnollistaa, että ulkosopimus voi tuottaa välittömän oikeusvaikutuksen ohella tai sijaan muitakin oikeudellisia vaikutuksia tuomioistuinten toiminnassa. Kolmanneksi vaatimus, jonka mukaan rikotun oikeusnormin tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, typistää käytännössä EY:n/ jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun mahdollisuuden lähinnä sellaisiin ulkosopimusten määräyksiin, jotka on kirjoitettu suoraan yksilöllisen oikeuden ilmaisemaan muotoon tai jotka asettavat jäsenvaltioille ehdottomia velvollisuuksia tavalla, josta voidaan vastavuoroisesti johtaa yksityisen oikeussubjetin oikeus. Edellä sanotun tarkoituksena oli havainnollistaa yleisellä tasolla ulkosopimuksen rikkomiseen liittyvän EY:n/jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun mahdollisuutta yhteisön oikeudessa ja tällä tavoin lähinnä osoittaa, että ulkosopimuksiin saattaa liittyä oikeudellisia vaikutuksia silloinkin, kun se ei kykene tuottamaan välitöntä oikeusvaikutusta. Sen sijaan tarkastelulla ei ollut tarkoitus ottaa yksityiskohtaisesti kantaa vahingonkorvausvastuun edellytyksiä ja ulottuvuutta koskeviin kysymyksiin. Vielä vähemmän tarkastelu koski vahingonkorvauskysymyksiä kansainvälisen oikeuden tai kansallisen oikeuden näkökulmasta. Lisäksi tarkastelu jätti avoimeksi viime vuosina varsin vilkasta mielipiteiden vaihtoa herättäneen kysymyksen yksityisten vahingonkorvausvastuusta EY:n oikeudessa. Viimeksi mainitusta asiasta riittää tässä yhteydessä yhtäältä todeta, että yksityisten vahingonkorvausvastuuta yhteisön oikeuden rikkomisesta on varsin voimakkaastikin puolettu eräissä julkisasiamiesten ratkaisuehdotuksissa ja oikeuskirjallisuudessa.1 06 Toisaalta EY:n tuomioistuin ei ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi vahvistanut tällaista vaikutustapaa,1 07 mistä syystä yk-. 12 sityisten vahingonkorvausvastuuta EY:n oikeuden rikkomisesta voidaan arvioida lähinnä kansallisen oikeuden tasolta. EY:n oikeus saattaa kuitenkin merkittävästikin ”kvalifioida” kansallisen vahingonkorvausnormiston soveltamista niillä vaatimuksilla, joita se yleensäkin asettaa kansallisen menettely-, sanktio- ja seuraamusnormiston soveltamiselle yhteisön oikeuden alaan kuuluvissa ratkaisutilanteissa kansallisissa tuomioistuimissa.1 08. 5. Lopuksi Ulkosopimusten asemaan ja oikeusvaikutuksiin yhteisön oikeudessa liittyvät kysymykset ovat vielä yllättävänkin selkiytymättömässä kehitystilassa. Erityisesti ulkosopimusten tulkintavaikutuksen tai niiden rikkomiseen liittyvän vahingonkorvausvastuun edellytykset ja reunaehdot ovat jääneet pahasti katveeseen ja taustalle, kun huomion kohteena ovat lähinnä olleet ulkosopimusten välitöntä oikeusvaikutusta koskevat kysymykset. Viimeksi mainituistakin avoimena edelleen on kysymys ulkosopimusten horisontaalisesta välittömästä oikeusvaikutuksesta. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa ei ole useinkaan riittävän hyvin tiedostettu, että ulkosopimusten yleinen (abstrakti) asema EY:n oikeusjärjestyksessä ei vielä kerro kovin paljoa EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välisen suhteen määräytymisestä konkreettisissa ratkaisutilanteissa, joissa ulkosopimusten ”oikeuslähdeopillista” asemaa ja merkitystä määrää kaikkein voimakkaimmin pyrkimys tavalla tai toisella ja niin pitkälle kuin mahdollista välttää avoimia normikonfliktitilanteita. Ulkosopimusten määrän ja merkityksen jatkuva kasvaminen EY:n oikeudessa merkitsee jatkossakin suuria haasteita myös EY:n tuomioistuimille. Vaikka avainasema ulkosopimusten aseman ja oikeusvaikutusten määrittelyssä yhteisön oikeudessa on EY:n tuomioistuimella, osa haasteista koskee myös jäsenvaltioiden tuomioistuimia, jotka voivat ennen muuta ennakkoratkaisupyynnöillään osallistua ja vaikuttaa oikeuskehitykseen. Kun ajatellaankin sellaisia EY:n oikeuden aloja, joissa esille tulevien erilaisten oikeuskysymysten ratkaisu ei ole vielä kovinkaan selvä sen paremmin EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa kuin muutoinkaan, ulkosopimuksia tavalla tai toisella koskevat oikeuskysymykset tulevat mieleen aivan ensimmäisten joukossa..
(13) 1 Oikeustapauksista on kirjoitettu auki volyymisyistä diaari- yms. tietojen ohella vain valittajan, kantajan tms. osapuolen nimi, joka toimii myöhemmin oikeustapausviittauksen perusteena. 2 Ks. EY:stä ja yleisemmin EU:stakin kansainvälisen oikeuden subjektina ja toimijana esim. Lenaerts, K., European Union as an Actor under International Law. Yearbook of European Law 1999-2000, Oxford 2000, s. 95-138. Ks. myös Klabbers, J., Presumptive personality: the European Union in International law. Teoksessa International law aspects of the European Union, Koskenniemi. M. (toim.), The Hague 1998, s. 231-253. 3 Ks. ulkosopimuksen käsitteestä esim. Macleod, I., Hendry, I.D. and Hyett, S., The External Relations of the European Communities, Oxford 1996, s. 75-76. 4 Tarkoitan tuomioistuimilla sekä EY:n tuomioistuinta että kaikkia jäsenvaltioiden tuomioistuimia tai muita lainkäyttöelimiä, jotka voivat pyytää EY:n tuomioistuimelta EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan mukaista ennakkoratkaisua. Ks. tuomioistuimen käsitteestä ennakkoratkaisumenettelyssä Ojanen, T., Ennakkoratkaisumenettely. Helsinki 1996, s. 46-61. 5 Ks. ulkosuhteiden toimivaltakysymyksistä esim. Macleod, Hendry ja Hyett, luku 3. Ks. myös McGoldrick, D., International Relations Law of the European Union, Lontoo 1998, luku 3. 6 Ks. kv. tapaoikeuden asemasta yhteisön oikeudessa C-162/96 Racke [1998] ECR I-3655; ja C286/90 Poulsen [1992] ECR I-6019 7 Ks. esim. Macleod, Hyett ja Hendry, luku 5 sekä McGoldrick, luku 7 ja siellä mainittu oikeuskäytäntö ja -kirjallisuus. 8 Ks. esim. Eerola, R., Mylly, T. ja Saarinen, P., EUoikeuden perusteet, Tampere 2000, s. 141, McGoldrick, s. 137; Arnull, A.M., Dashwood,A.A, Ross, M.G. & Wyatt, D.A., European Union Law, 4. painos, Lontoo 2000, s. 108 ja 109; ja McGoldrick, s. 133. 9 Ks. esim. McLeod, Hendry ja Hyett, jossa tulkintavaikutuksesta ei mainita mitään ulkosopimusten oikeusvaikutuksia koskevassa 5 luvussa. Ks. myös Joutsamo, K., Aalto, P., Kaila, H. ja Maunu, A., Eurooppaoikeus, Helsinki 2000, jossa tulkintavaikutusta ei tarkastella lainkaan ulkosopimuksia koskevassa jaksossa (s. 82-86) ja jossa tulkintavaikutusta on muutoinkin tarkasteltu yksinomaan direktiivien yhteydessä (s. 75 ja 76). 10 Ks. Ojanen, T., The European Way. Saarijärvi, erit. s. 171-180. 11 Ks. yleisesti esim. Eerola, Mylly ja Saarinen, s. 158-160 ja 162 ja 163. 12 Ks. esim. C-1/94 WTO[1994] ECR I-2567. 13 Ks. Esim. 1/78 [1978) ECR 2151. Ks. sekasopimuksen käsitteestä Macleod, Hyett ja. 13. Hendry, s. 142-144, erit. s. 143: “... a ‘mixed agreement’ is an agreement to which one or more of the Communities and the Member States are, or may become, parties, and which contains provisions some elements of which fall within Community competence, and some of which fall within the competence of the Member States.” Ks. myös McGoldrick, s. 7883: kokoelmateos O’Keefe, D. ja Schermers, H.G. (toim.), Mixed Agreements. Dordrecht 1983; ja Rosas, A., Mixed Union - Mixed Agreements. Teoksessa Koskenniemi, M. (toim.), International Law Aspects of the European Union. Haag 1997, s. 125-148. 14 Ks. esim. Weiler, J., The External Relations of NonUnitary Actors: Mixity an deral Principle. Oxford 1999, s. 130-187, erit. s. 184-187. 15 Ks. Virallinen lehti nro L 068, 09/03/1998 S. 00030198. 16 Ks. esim. McGoldrick, s. 121. Ks. myös esim. C21 ja 24/72 International Fruit Company NV [ 1972] ECR 1219. 17 Ks. myös Joutsamo, Aalto, Kaila ja Maunu, s. 84. 18 Kansainvälisen oikeuden voimassaolosta, asemasta ja oikeusvaikutuksista Suomen oikeudessa, ks. erit. Scheinin, M., Ihmisoikeudet Suomen oikeudessa, Jyväskylä 1991. Ks. myös Ojanen, T. Suomen valtiosäännön perusteita. Helsinki 2001, s. 150-157, jossa tematiikkaa on tarkasteltu 1.3. 2000 voimaan tulleen Suomen perustuslain (731/ 1999) pohjalta. 19 Ks. esim. C-300/ 98 ja C-392/ 98 Parfums Christian Dior SA, tuomio annettu 14.12.2000, tuomion kohta 48. Ks. myös de Witte, B., Direct Effect, Supremacy, and the Nature of Legal Order. Teoksessa de Burca. G. and Craig, P. (eds.) The Evolution of EU Law 1999, ss. 177213. Ks. myös ibid., s. 201: “... a part of the obligations under such agreements are contracted by the Member States, and not by the EC. The domestic legal status of those obligations should therefore be a matter left to each country’s own constitutional rules.” 20 Ks. esim. Eeckhout, P., The Domestic Legal Status of the WTO Agreement: Interconnecting Legal Systems. Common Market Law Review, 34. 1997, s. 14-24. Ks. myös MacLeod, Hendry and Hyett, s. 156-158. 21 EY:n tuomioistuimella on mahdollisuus etukäteen ottaa kantaa toimivaltakysymyksiin, jos siltä pyydetään lausuntoa suunnitteilla olevasta kansainvälisestä sopimuksesta EY:n perustamissopimuksen 300.6 artiklan nojalla. Lisäksi tuomioistuin voisi kohdata toimivallanjakokysymyksen myös 226 artiklan mukaisessa sopimusrikkomusmenettelyssä. 22 Ks. ennakkoratkaisupyynnöstä kansallisen tuomioistuimen oikeutena ja velvollisuutena esim. Ojanen 1996, s. 94-136..
(14) 23 Ks. esim. C-12/ 86 Demirel (1987 ECR 3719; jossa EY:n tuomioistuin vahvisti toimivaltansa tulkita sopimusmääräystä, joka kuului sekä EY:n että jäsenvaltioiden toimivaltaan. Ks. myös C53/96 Hermes [1998] ECR I-3603, kohta 28; ja Parfums Christian Dior SA, tuomion kohta 33. Tapauksessa Hermes annetun ennakkoratkaisun valossa EY:n tuomioistuimen toimivalta näytti rajoittuvan vain tilanteisiin, joissa olisi kysymys yhteisön tavaramerkkiin perustuvia oikeuksia koskevista ratkaisutilanteista kansallisissa tuomioistuimissa. Parfums Christian Dior SA -ratkaisun myötä kuitenkin ilmeni. että EY:n tuomioistuimen toimivalta tulkita TRIPS -sopimuksen 50 artiklaa koskee yleensä tilanteita, joissa jäsenvaltioiden lainkäyttöelimet päättävät turvaamistoimista sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi. EY:n tuomioistuimen toimivallasta esitetyistä käsityksistä oikeuskirjallisuudessa, ks. esim. Arnull, Dashwood. Ross & Dyatt, s. 106-107. 24 Ks. esim. Arnull, Dashwood, Ross ja Wyatt, s. 107 ja McGolrick, s. 88. 25 Ks. esim. McGoldrick, s. 117; Eerola, Mylly ja Saarinen, s. 131 ja Joutsamo, Aalto, Kaila ja Maunu, s. 388. 26 Ks. Macleod, Hendry ja Hyett, s. 81: “... conclusion of the agreement makes its provision part of Community law and thus capable of applying directly...” Ks. myös julkisasiamies Rozesin ratkaisuehdotus tapauksissa C-270/80 Polydor [1982] ECR 329 ja C-104/81 Kupferberg [1982] ECR 3641. Päätösten ohella ulkosopimuksia on hyväksytty aiemmin neuvoston asetuksin, ks. Macleod, Hendry ja Hyett, s. 81. 27 Esim. Macleod, Hendry ja Hyett, s. 118 28 lbid., s. 81 ja 128-129. Ks. myös McGoldrick, s. 90. 29 Ks. kansainvälisten velvoitteiden hyväksymisestä ja voimaan saattamisesta 1.3. 2000 voimaan tulleen ”uuden” Suomen perustuslain (731/ 1999) jälkeen, esim. Ojanen, T., Suomen valtiosäännön perusteita. Helsinki 2001, s. 150157. 30 Ks. lainsäädännön ala -käsitteen määrittelykriteereistä nykyään esim. Ojanen 2001 s. 153 31 Kansainvälisen velvoitteen hyväksymisestä on nykyään määrätty Suomen perustuslain 94 §:ssä. 32 Ks. näistä lähtökohdista esim. Macleod, Hendry ja Hyett, s. 122 ja 123. Ks. myös Scheinin, s. 21-23. 33 Nämä pacta sunt servanda -maksiimiin sisältyvät ”negatiiviset” velvoitteet on ilmaistu myös valtiosopimuksia koskevassa Wienin yleissopimuksen (SopS 32-33/80) 27 artiklassa. 34 Ks. pacta sunt servanda -maksiimin ”positiivisesta ulottuvuudesta” esim. Scheinin, s. 22 ja 23. 35 EY:n tuomioistuin vahvisti tämän jo vuonna 1963. 14. klassisista tapauksista klassisimmassa eli tapauksessa C-26/62 Van Gend en Loos [1963] ECR 1. Ks. esim. Ojanen 1999, s. 264 ja 265. 36 Ks. myös Macleod, Hendry ja Hyett, s. 124 ja 125. 37 Kansainvälisten velvoitteiden kohdentumisesta Suomen oikeudessa ks. esim. Scheinin, s. 133 ja 134 sekä 189-193. 38 Ks. artiklasta Macleod, Hendry ja Hyett, s. 124128. Ks. myös Kupferberg, kohdat 11-13. 39 Ks. esim. Racke, tuomion kohta 41: “As far as the Community is concerned, an agreement concluded by the Council with a non-member country in accordance with the provisions of the E.C.Treaty is an act of a Community institution, and the provisions of such an agreement form an integral part of Community law.” Ks. varhaisemmasta kannanotosta esim. C-181/73 Haegemann [ 1974 ] ECR 449 ja Demirel, tuomion kohta 7. 40 EY:n toimielimiä ovat Euroopan parlamentti, neuvosto, komissio, tuomioistuin ja tilintarkastustuomioistuin EY:n perustamissopimuksen 7 artiklan nojalla. 41 Jäsenvaltion käsite määräytyy tässä yhteydessä yhteisön oikeuden tasolta. Ks. määrittelykriteereistä erit. C-188/89 Foster [ 1990] ECR I-3313 tuomion kohta 20. Ks. jäsenvaltion käsitteestä ja sen suhteessa Suomeen, Mäenpää, O., Eurooppalainen hallinto-oikeus, Helsinki 1996, s. 87-100. 42 Ks. esim. Haegeman, para 3. 43 Käsitteellä tulkinta on laaja merkitys ennakkoratkaisumenettelyssä, mistä syystä kansalliset tuomioistuimet ovat vakiintuneesti voineet pyytää ennakkoratkaisuja myös yhteisön oikeuden oikeusvaikutuksista. Esimerkiksi kysymys yhteisön oikeuden kyvystä tuottaa välitön oikeusvaikutus (direct effect) on ollut yksi tyypillisimpiä kysymyksiä ennakkoratkaisumenettelyssä, Ks. Ojanen 1998, s. 82 ja s. 171-180. 44 Ks. esim. Haegeman, tuomion kohta 3. Uudemmasta oikeuskäytännöstä ks. esim. Demirel, tuomion kohta 7. 45 Ks. Ojanen 1996, s. 169-189. Ks. kuitenkin myös Ojanen, T., Between Precedent and Present: Rethinking the Precedential Impact of Preliminary Rulings of the Court of Justice on national courts, Turku Law Journal, 3, 1/2001, s. 105-118. Ydinsanottavani on, että kansallisten tuomioistuinten ei tule mekaanisen passiivisesti noudattaa EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, vaan että niiden on myös yritettävä kriittisesti arvioida EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön soveltuvuutta yhteisön oikeuden sen hetkiseen kehitystilaan. Tähän liittyen tuomioistuimilla saattaa olla oikeus ja velvollisuuskin pyytää EY:n tuomioistuimelta uutta ennakkoratkaisua jo aikaisemmin.
Related documents
Att årsredovisningen i allt väsentligt är upprättad enligt god redovisningssed som den kommer till yttryck i Lag om kommunal bokföring och redovisning (LKBR) och rekom-
Rahoitusta suunnattaessa kiinnitetään huomiota aikaisempien vuosien mukaisesti älykkään erikoistu- misen ohjelman strategisten teemojen ohella luo- vuuden sekä taiteiden ja
Föreningen registreras härmed för lotteriverksamhet under nedanstående period med ett insatsbelopp motsvarande högst 33 och 1/3 basbelopp under en femårsperiod.. Kommunen
3.1: a) Naturliga tal delbara
[r]
[r]
[r]
S, V och JviP y.rkar att "Nämnden för primärvård och falletandvård föreslår landstingsstyrelsen föreslå landstingsfullmäktige besluta att patientavgiftema 2017
