N euvojasta neuvostoon
iFulmn, d e n
zebo
Historik
Utgiven av Språkrådet 2008
-- ••.. -. .r: - L%,4I .16
- r 4igj
— -&
gr .• .. . i?L.•j .r1
- •-•--i•-- I• -
- - -
- - II
-lj .?_
N euvojasta neuvostoon
Ruotsi nsuomala i nen kieIiIutakunta
Sverigefinska språknämnden 1975-2006
Historlikki / Historik
Paula Ehrnebo
Utgiven av Språkrådet 2008
Paula Ehrnebo: Neuvojasta neuvostoon.
Ruotsinsuomalainen kielilautakunta - Sverigefinska språknämnden 1975-2006 Kansi ja ulkoasu / omslag och utformning: Olavi Räihä
Piirros / teckning: © Markku Huovila Ensimmäinen painos / första upplagan Painopaikka / Tryck: Printon Trukikoda AS
Tallinn, Estonia, 2008 www.printon.ee
Skrifter utgivna av Språkrådet, Institutet för språk och folkminnen, 6.
© 2008 Paula Ehrnebo och Språkrådet.
II Institutet för
språk och folkminnen
SPRÄKRÅDET
Utgiven av Språkrådet 2008 ISBN 978-91-7229-050-1
riv
1 40
"fp i pÅ , oti
likt" ~ft
1( 0 1£ ~j
#4 jo WO ?
Sisällys / Innehållet
Esipuhe...7
Kielilautakunnan perustaminen ...8
Organisaatio...11
Talous...15
Kielineuvonta...19
Sanastotyö...23
Kieliviesti...29
Seminaarit... 36
Muuthankkeet ...39
Vastauspankki...41
Yhteistyö eri järjestöjen ja laitosten kanssa ...42
Lausunnot...44
Kielilautakuntaja suomen kielen asema ...45
Kuvia/ Bilder ...51
Förord... 55
Språknämndens tillkomst ... 56
Organisationen ... 59
Ekonomin... 64
Språkrådgivningen... 67
Det terminologiska arbetet... 72
Kieliviesti ... 77
Seminarierna... 84
Andraprojekt ... 87
Svarvia webben ... 89
Samarbete med andra organisationer och institutioner... 90
Yttranden... 92
Språknämnden och finska språkets ställning... 93
Kieliviestin sanastot / Ordlistor i Kieliviesti...99
Lähteet/ Källor...101
Liitteet/ Bilagor Liite 1: Säännöt / Stadgar ...103
Liite 2: Lautakunnan jäsenet / Språknämndens ledamöter...108
Liite 3: Työvaliokunta / Arbetsutskottet, Johtokunta / Styrelsen .. 111
Liite 4: Työntekijät / Personal ...111
23
Esipuhe
Ruotsinsuomalainen kielilautakunta toimi lähes 31 vuotta. Tänä aikana lautakunta antoi suuren määrän eri alojen suomenkielisiä termisuosituksia ja monenlaisia suomen kieltä koskevia neuvoja.
Ruotsinsuomalainen kielilautakunta oll ensimmäinen ruotsinsuo- malainen elin ja Ruotsin vähemmistökielten ja siirtolaiskielten huollon edelläkävijä. Vuonna 2006 ruotsinsuomen huolto siirret- tån Kiehineuvostoon, joka on Kielen ja kansanperinteen tutkimus- laitoksen osasto. Tätä taustaa vasten Kiel i lautakunnan histori ik in kirjoittaminen oli itsestään selvää. Käytännössä työ oll kuitenkin mahdohhista tehdä vasta nyt.
Historiikki voisi olla hyvinkin yksityiskohtainen, mutta sen Iaa- juuden ja yksityiskohtaisuuden ratkaisi talous. Kiehilautakunnalla ej ollut lakkauttamisvaiheessa mahdoll isuuksia osoittaa tarkoituk- seen varoja, jotka olisivat riittäneet laajempaan teokseen. Täten ympyrä on tavallaan sulkeutunut, sillä itse toimintaa oh ahun perin vaikea ahoittaa, koska ej ohlut varoja.
Olen pyrkinyt kuvaamaan lautakunnan toi mintaa mahdohhisi m- man monipuolisesti ja siksi olen käsitellyt lautakunnan kutakin tehtävää ja toimintamuotoa omassa luvussaan. Mukana on myös lyhyt, suomen kiehen asemaa käsittelevä luku, vaikka se ej suo- ranaisesti liity lautakunnan toimintaan. Suomen kielen aseman kehittyminen on kuitenkin keskeinen seikka kaikessa ruotsinsuo- meen hiittyvässä toiminnassa ja siksi se oli mielestäni aiheellista ottaa mukaan historiikkiin.
Toivon, että hjstoriikista on hyötyä myös tulevaisuudessa, kun ha- hutaan tietoja ruotsinsuomen huollon kehityksestä ja toimintaperi- aatteista. Uskon sen myös olevan yksi todiste ruotsinsuomahaisten määrätietoisesta toiminnasta tärkeäksi katsomansa asian puolesta.
Tukhol massa maaliskuussa 2008 Paula Ehrnebo
7
Kielilautakunnan perustaminen
Ruotsinsuomalaisen sanaston tarve
Toisen maailmansodan jälkeen, ja varsinkin 1960-luvulla ja 1970- luvun alussa, Ruotsiin muutti suuri määrä suomalaisia eivätkä useimmat heistä osanneet lainkaan ruotsia maahan tullessaan. He tarvitsivat tuikkeja ol lessaan yhteydessä viranomaisiin ja suomen- kielistä tiedotusaineistoa saadakseen välttämättömät tiedot oikeuk- sistaan ja velvollisuuksistaan. Kääntäjien ja asioimistulkkien käyt- tö yleistyi nopeasti. Nämä totesivat työssään, että ej ollut mitään elintä, josta olisi saanut neuvoja kieliongelrniin. Moni joutui poh- timaan, miten esimerkiksi landsting tai försäkringskassa ja muut Ruotsin yhteiskunnalle tyypillisten ilmiöiden nimet olisi käännet- tävä suomeksi.
Oman terminologian tarve todettiin myös tuikki- ja kääntäjäkurs- seilla, joita Valtion maahanmuuttovirasto ja Tukholman yliopiston suomen kielen laitos alkoivat järjestää 1 970-luvun alussa.
Kääntäjät harjoittivat jo 1 960-luvulla eräänlaista kielenhuoltoa, sillä he loivat työssään suomenkielisiä vastineita Ruotsin yhteis- kuntaa kuvaavien käsitteiden nimityksille. Työ oli kuitenkin struk- turoimatonta. Samaan aikaan kun siirtolaispolitiikkaa 1 970-luvun alussa kehitettiin alettiin mm. Tukholman yliopiston suomen kielen laitoksessa ja Valtion maahanmuuttoviraston kielijaostossa tehdä hieman järjestelmällisempää sanastotyötä. Mutta näiden laitosten työntekijöillä oli aivan muut työtehtävät eivätkä he voineet auttaaja neuvoa kääntäjiä, tuikkeja ja muita kielenkäyttäjiä.
Saltsjöbadenissa syksyllä 1974 järjestetyssä ruotsalais-suomalai- sessa kääntäjäseminaarissa keskusteltiin jonkinlaisen terminolo- giakeskuksen tarpeesta ja siellä val ittiin työryhmä, johon kuuluivat fil.lis. Soifrid Söderlind Auktorisoitujen Kielenkääntäjien Yhdis- tyksestä, toimistonjohtaja Fredrik Hafrén Kouluyl ihall ituksesta ja metsänhoitaja Karl-Johan Ahisved Suomen kääntäjien yhdis- tyksestä. Ryhmä sai tehtäväkseen valmistella Ruotsin ja Suomen
terminologiatyön koordinointia leksikaal isen työn tehostamiseksi.
Kielilautakunnan arkistossa olevista muistiinpanoista ei ilmene, olivatko mainitut järjestöt hankkeen takana vai syntyikö työryhmä aktiivisten jäsenten aloitteesta. Tarkoituksena oli perustaa Ruot- sille ja Suomelle yhteinen terminologiajärjestö ja sen alaisuuteen kumpaankin maahan terminologialautakunta. Työryhmän tehtävä oli erittäin laaja: sen piti mm. varmistaa taloudellisten avustusten saaminen jatkosuunnittelua varten ja tehdä selvitys tietotekniikan käyttömahdollisuuksista terminologiatyössä. Työryhmän nimissä haettiin varoja eri viranomaisilta ja järjestöiltä, laadittiin sääntö- ehdotus ja keskusteltiin Tekniikan sanastokeskuksen ja Halhinnon tietojenkäsittelyyn erikoistuneen tietokonekeskuksen kanssa. Va- roja ei kuitenkaan saatu. Asiakirjoista ei ilmene, lakkautettiinko työryhmä eikä myöskään, mihloin sen työ päättyi.
Ruotsalais-suomalaisen kulttuurirahaston tuella järjestettiin ke- väählä 1975 Hanasaaren kulttuurikeskuksessa Espoossa seminaari, jossa pieni suomalaisten ja ruotsalaisten kielenhuoltajien ja muiden asiasta kiinnostuneiden ryhmä keskusteli mahdolhisuuksista perus- taa ruotsinsuomalaisten tarpeisiin kielenhuoltoehin. Seminaarissa valittiin työryhmä valmistelemaan Kielilautakunnan perustavaa kokousta. Siihen kuuluivat kääntäjä Teijo Havu Suomen kääntäjien yhdistyksestä, professori Osmo Hormia Tukholman yliopiston suo- men kielen laitoksesta, fil.kand. Sulo Huovinen Ruotsalais-suoma- laisesta kulttuurirahastosta, fil .mag. Anna-Lovisa Inkinen Tukhol- masta, fll.mag. Esko Koivusalo Nykysuomen laitoksesta Suomesta, 1. toimistosihteeri Ari Laitinen Valtion maahanmuuttoviraston kiehijaostosta, professori Bertil Molde Ruotsin kiehilautakunnasta ja fiI.his. Solfnid Södenlind Auktorisoitujen Kielenkääntäjien Yhdis- tyksestä. Ruotsinsuomalaisen kiehilautakunnan perustava kokous pidettiin 25. elokuuta 1975. Varsinainen toiminta pääsi kuitenkin alkamaan vasta vuoden 1976 lopussa, kun Ruotsin ja Suomen hal- hitukset ohivat myöntäneet välttämättömät varat.
Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan tehtävä
Sääntöjen mukaan Kielilautakunnan tehtävänä oll huoltaa ja kehit- tää Ruotsissa käytettävää suomen kieltä. Toiminnassa korostettiin alusta lähtien Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Ruotsin kielilautakunnan kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä. Ruotsin- suomalainen kiel i lautakunta tähdensi, että tarkoituksena ei ohlut kehittää Ruotsiin omaa erillistä suomen kieltä, vaan pyrkiä säi- lyttämään ruotsinsuomi mahdol lisimman samanlaisena kuin suo-
mensuomi. Yhteiskuntien erojen vuoksi Ruotsissa oll kuitenkin kehitettävä omaa sanastoa. Pyrkimyksenä oh, että ruotsinsuomen ja suomensuomen erot olisivat lähinnä sanastolhisia.
Kiel ipohitiikka alkoi näkyä Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan työssä 1990-luvun puolivähin jälkeen, kun Ruotsissa alettiin kes- kustella vähemmistökielten tunnustamisesta. Kiel ipohitiikan mu- kaantulo ej ohlut ominai sta vain ruotsinsuomalaisel le kielenhuol- lolle, vaan kiehipohiittisiin kysymyksiin alettiin kiinnittää huomiota kaikkien Pohjoismaiden kielenhuoltoehimissä. Ruotsinsuomalainen kielilautakunta oll pieni järjestö, jonka painovoima oli vähäinen Ruotsin yhteiskunnassa, mutta lautakunta teki kiel ipohitiikassa tu- vistä yhteistyötä Ruotsi nsuomalaisten valtuuskunnan ja Ruotsin- suomalaisten Keskushiiton kanssa.
Kielenhuollon uudelleenoragnisointi
Syksyhlä 2000 hahhitus asetti kom itean, jonka tehtävänä oll ehdottaa toimintaohjelmaa ruotsin kielehle. Komitean mietinnön Mål i mun pohjalta halhitus teki syksyhlä 2005 valtiopäivihle esityksen Ruotsin kiehipohitiikasta. Esityksessään hahlitus totesi mm., että Ruotsiin tarvitaan yhtenäinen kielipolitiikka, ruotsin kielen asemaa tulee vahvistaa, kaikihla Ruotsissa asuvihla tulee olla mahdohhisuus oppia ruotsia ja viittomakielen käyttäjien ja Ruotsin kansahlisten vähem- mistöjen tulee voida käyttää ja kehittää kieltään. Kielenhuolto tulee koordinoida, niin että resursseja voidaan käyttää tarkoituksenmu- kaisesti ja tehokkaasti. Tästä syystä hallitus katsoi, että kielenhuol- to tuhi organisoida viranomaisen toimintaan.
Joulukuussa 2005 hahlitus antoi Kielen ja kansanperinteen tutki- muslaitoksen tehtäväksi koordinoida kielenhuolto laitoksen toimin- taan. Entinen Ruotsin k jet ilautakunta, entinen Ruotsinsuomalainen kiehilautakunta, osa hahhituksen kanshian virkakielenhuoltoryhmäs- tä sekä jonkin verran uutta toimintaa muodostivat virastossa uuden osaston, Kielineuvoston. Uusi organisaatio tuhi voimaan 1. heinä- kuuta 2006, jolloin kielenhuolto siirtyi Kielineuvoston tehtäväksi.
Ruotsinsuomalaisen kiehilautakunnan varsinainen toiminta päättyi samaan aikaan ja Kielilautakunta lakkautettlin helmikuussa 2007.
Kielineuvoston suomen kielen huolhon tueksi on perustettu neu- voa-antava asiantuntijaryhmä, johla on hyvät yhteydet eri kiehen- käyttäjäryhmiin. Vaikka kielenhuohtotoi mi nta organisoiti in koko- naan uudehleen, työ suomen kielen hyväksi jatkuu entiseen tapaan.
10
Organisaatio
Ruotsinsuomalaista kielilautakuntaa perustettaessa käytettiin luon- nollisesti esikuvana Ruotsin kielilautakuntaa ja siksi myös Ruot- sinsuomalaisesta kielilautakunnasta tuli aatteellinen yhdistys.
Kielilautakunnat eivät kuitenkaan olleet avoimia kaikille kielen- huollosta kiinnostuneille,jäsenet edustivat eri laitoksiaja järjestöjä.
Ruotsinsuomalai nen kielilautakunta koostui säännöissä lueteltujen järjestöjen ja yhteisöjen valitsemista edustajista. Edustajat valittiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Lautakunnan jäsenet toimivat todellaki n aatteel 1 isella pohjalla, toimintaan osallistumisesta ej maksettu minkäänlaisia palkkioita, ej edes puheenjohtajalle.
Ylin päättävä elin oli Kielilautakunta ja sen kokousten välillä päätökset tek i aluksi työvaliokunta, johon kuu luivat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri, ja vuodesta 1997 Iähtien lautakunnan val itsema johtokunta.
Päätösten toteuttamista ja käytännön kielenhuoltotyötä varten lautakunnalla oli kanslia, joka oli lähes alusta Iähtien Ruotsin kie- hilautakunnan tiloissa. Tilat, kopiokone ym. olivat yhteisiä, mutta Ruotsin kielilautakunnahla ja Ruotsinsuomalaisella kielilautakun- nalla oll oma talous ja oma hallinto. Varsin pienissä toimistotiloissa toimi siis rinnakkain kaksi itsenäistäjärjestöä.
Mitkä järjestät valitsivat edustajan
Heinäkuussa 1975 pyydettiin seuraavia järjestöjä ja yhteisöjä vahit- semaan edustaja Kiehilautakunnan perustavaan kokoukseen:
Ruotsista
1 Tukholman yhiopiston suomen kielen laitos 2 Ruotsin kiehilautakunta
3 Ruotsin Suomalaisseurojen Keskushiitto
11
4 Ruotsin radion suomenkielinen toirnitus 5 Valtion maahanmuuttoviraston kielijaosto 6 Auktorisoitujen kielenkääntäjien yhdistys Suomesta
7 Nykysuomen laitos 8 Ruotsin kielilautakunta
Lisäksi Ruotsalais-suomalaisen kulttuurirahaston sihteerille lä hetettiin erityinen kutsu ja näin kulttuurirahastostakin tuli lauta kunnan jäsen.
Perustavassa kokouksessa päätettiin, että myös Uumajan yliopis- ton suomen kielen osastoaja Ruotsinsuomalaisten Kirjoittajien Yh- distystä pyydetään lähettämään edustaja. Myöhemmin työvaliokun- ta päätti kutsua lautakuntaan edustajan myös Kauppakollegiosta.
Tämän jälkeen lautakuntaa laajennettiin kolme kertaa. Uppsa- ian yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten laitoksen ja Ruotsin Suomalaisen Opettajal iiton edustaja kuului lautakuntaan vuodesta 1984, Ruotsin kirkon suomenkielisen työn toimikunnan edustaja vuodesta 1997 ja Ruotsinsuomalaisten valtuuskunnan ja Mälarda- lenin korkeakoulun Suomen kielen ja kulttuurin keskuksen edusta- jat vuodesta 2005.
Kun tuikkien ja kääntäjien auktorisointi vuonna 1994 siirrettiin Kauppakol legiosta Kamarikoilegioon, tämä val itsi edustajan lauta- kuntaan. Vuodesta 2003 lähtien Kamarikollegio ei kuitenkaan enää valinnut edustajaa.
Valtion maahanmuuttoviraston k jet ijaosto myyti in 1990-luvun lopussa yksityiselle yritykselle ja siksi Kielilautakunta ei vuonna 1999 päättyneen toimikauden jälkeen enää pyytänyt kielijaostoa nimeämään edustajaa.
Talouden vahvistamiseksi keskusteltiin myös tukijäsenten hank- kimisesta ja työvaiiokunta päätti syksyllä 1981 ottaa yhteyden suo- malaisyrityksiin, joilla oli toimintaa myös Ruotsissa. Lautakunnan kirjeenvaihtoa koskevista asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että yhteyttä olisi otettu. Yritykset eivät myöskään ole koskaan maksa- fleet minkäänlaisia avustuksia.
12
Puheenjohtajat
Lautakunta valitsi keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheen- johtajan sekä ensimmäiset kymmenen vuotta myös sihteerin. Sen jälkeen sihteerinä toimi lautakunnan toiminnanjohtaja, joka uu- distettujen sääntöjen mukaan oli myös lautakunnan jäsen. Ensim- mäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Tukhoirnan yliopiston suomen kielen professori Osmo Hormia ja varapuheenjohtajaksi Ruotsin kielilautakunnan esimies professori Bertil Molde. Osmo Hormian kuoltua 1983 puheenjohtajana toimi muutaman vuoden ajan Bertil Molde. Tarkoituksena oh, että Tukholman yliopiston uudesta suo- men kielen professorista tuhisi lautakunnan puheenjohtaja, mutta kesti monta vuotta ennen kuin laitokseen saatiin vakinainen pro- fessori ja ennen kuin tämä oli valittu lautakunnan jäseneksi. Tänä aikana, 1987-1990, puheenjohtaja oli perustajajäseniin kuulunut ja sihteerinä pitkään toiminut kääntäjä, fil.lis. Solfrid Söderlind.
Vuonna 1990 puheenjohtajaksi val ittiin professori Erling Wande ja hänen jälkeensä vuonna 2003 professori Birgitta Romppanen. (Pu- heenjohtajat, varapuheenjohtajat ja johtokunnan jäsenet luetellaan Liitteessä 3.)
Kanslia
Kiehilautakunnan käytännön työstä vastasi kanshia. Kun lautakunta aloitti toimintansa, sihlä ei ohlut varaa vuokrata toimitiloja, vaan en- simmäinen kanslia oll toiminnanjohtajan kotona. Vuonna 1977 lau- takunta sai vuokrata Ruotsin kielilautakunnan tiloista yhden huo- neen ja siitä lähtien kielilautakunnat olivat samoissa tiloissa. Tästä ratkaisusta oli molemmille taloudehhista hyötyä, koska kumpikaan ei joutunut hankkimaan kaikkia välttämättömiä konttorilaitteita ja palveluja yksi n. Taloudellisen hyödyn 1 isäksi ruotsin kielenhuohlos- ta oli korvaamatonta apua Ruotsinsuomalaisel le kiel ilautakunnahle, sihlä suomen kielen huoltajien oli vähistä välttämätöntä saada ruot- sin asiantuntijoiden apua, koska he toimivat aina kahdehla kielellä.
Ruotsin kielenhuohtok in hyötyi Ruotsinsuomalaisen kielilautakun- nan
ielilautakun- nan asiantuntemuksesta, sillä siehlä perehdyttiin nimenomaan ter- minologiaan, mikä ei yhtä selvästi kuulunut ruotsin kielenhuohlon tehtäviin.
Lautakunnan arkistossa olevista asiakirjoista ei ilmene, miten työntekijöitä alettiin rekrytoida. Koska monet ruotsintaitoiset ruot- sinsuomalaiset joutuivat tekemisiin kääntämisen kanssa ja koska
13
perustajajäsenhin kuului kääntäjiä, vaikutti luonnolliselta, että pää- dyttiin kääntäjiin. Varsinaista kielenhuoltajakoulutusta ej ole kos- kaan ollut. Suornen kielessä ej ole järjestetty sellaista ruotsin kielen kielikonsulttikoulutusta, jota Tukholman yliopistossa aletti in jär- jestää jo 1970-luvulla. Ruotsinsuornalaisen kielilautakunnan työn- tekijät ovat sen sijaan olleet kääntäjiä ja tuikkeja, ja kääntäjätausta sopiikin hyvin terrninologiatyötä tekevälle. Työntekijät olivat kui- tenkin hyvin perehtyneitä kielenhuollon periaatteisiin ja suomen kielen kehitykseen.
Kaikki Kielilautakunnan työntekijät ovat toimineet kääntäjänä tai tuikkina tai molemmissa ammateissa. Neljä heistä oll jossakin vaiheessa ohlut kääntäjänä Valtion maahanmuuttoviraston kieli- jaostossa. Ensimmäinen toiminnanjohtajaAri Laitinen oll toiminut sekä Maahanmuuttovirastossa että Viikkoviestissä ja oll työssään luonut Ruotsin yhteiskuntaa kuvaavien käsitteiden suornenkiehisiä nirnityksiä. Maahan muuttovirastosta rekrytoiti in 1 970-luvun bp- pupuolehla myös Hannele Ennab ja Paula Moisander (myöh. Kaik- konen). Myös Paula Ehrnebo oli 1970-luvulha rnuutaman vuoden kääntäjänä Maahan muuttovirastossa. Margaretha Terner; joka tuli Kielilautakunnan palvehukseen 1980, oli puohestaan toirninut kään- täjänä Vakuutuskassassa. Virastojen kääntäjien virat hakkautettiin 1990-luvulla ja tulkit ja kääntäjät toimivat sen jälkeen toimeksisaa- jina tai itsenäisinä yrittäjinä. Sekä MarIo Kai/jo että Runa Heikkilä olivatkin ennen lautaku ntaan tuhoa toimineet freelancekääntäj 1 nä ja -tuikkeina. (Työntekijät luetel haan Liitteessä 4.)
Ruotsin kiehilautakunnan malhin mukaan muiden kuin toimin- nanjohtajan virkanimike oli tutkija-assistentti. Kansliassa ei kui- tenkaan koskaan sovehlettu tarkkaa työnjakoa. Työntekijöihlä oh periaatteessa ornat vastuualueensa, mutta käytännössä kaikki osal- listuivat lähes kaikkeen toimintaan. Tämän ansiosta keskeiset teh- tävät pystyttiin hoitamaan myös poissaolojen aikana.
Lautakunnan jäsenten rooli
Lautakunnan jäsenyyttä arvostettiin aina ruotsinsuornahaisissa järjestöissä ja yhteisöissä ja rnonet jäsenet kuuhuivat lautakuntaan useita toimikausia. Muutarnaa poikkeusta lukuun ottamatta jäsenet osallistuivat ahkerasti myös kokouksiin. Kokouksissa keskusteltiin yleensä vilkkaasti ja tehtiin paljon ehdotuksia ja toivomuksia toi- minnan kehittäm iseksi. Useirnrniten päätösten toteuttamisesta huo- hehtivat kuitenkin hautakunnan työntekijät yksin, muttajoskus nhitä 14
toteutettiin yhteistyössä lautakunnan jäsenten kanssa. Taustajärjes- töjen kiinnostus ja aktiivisuus vaihteli, mutta useimmat laitoksetja järjestöt valitsivat jäseniä, jotka osoittivat suurta kiinnostusta kie- lenhuoltoa kohtaan ja jotka osallistuivat aktiivisesti lautakunnan kokouksiin.
Organisaatiomuoto, aatteellinen toimintaperiaate, ol i epätavalli- nen ja toiminnassa se johti roolien epäselvyyteen. Tämä puolestaan heijastui myös johtokunnan toimintaan, sen jäsenet eivät aina muis- taneet edustavansa työnantajaa suhteessa lautakunnan työntekijöi- hin.
Aatteellinen yhdistys viranomaisena
Ruotsinsuomalai nen kiel i lautakunta toimi suomen kieltä huoltaes- saan, samoin kuin Ruotsin kielilautakunta ruotsia huoltaessaan, mo- nessa suhteessa puolivirallisena elimenä. Suurin osa määrärahoista tuli Ruotsin valtion varoista ja lautakuntaan vedotti in kielenhuoltoa koskevissa asioissa. Mutta lautakunta ej aatteellisena yhdistyksenä voinut puuttua esimerkiksi viranomaisten kielenkäyttöön. Epäsel- västä asemasta oll haittana myös se, että Valtion työnantajavirasto ej hyväksynyt Kielilautakuntaa jäsenekseen, vaikka lautakunnassa noudatettiin valtion työehtoja ja vaikka Ruotsin kielilautakunta jo oli sen jäsen. Lopulta Arbetsgivaralliansen, jonka jäsenistä suuri osa on aatteehlisehla pohjahla toimivia kansansivistysjärjestöjä, ur- heiluseuroja, uskonnoll isia yhteisöjä tai hoiva-alan järjestöjä, hy- väksyi Kielilautakunnan jäsenekseen vuonna 1999.
KIM
15
Talous
Kielilautakunnan vanhoja toimintakertomuksia ja tilinpäätöksiä selatessaan joutuu kerran toisensa jälkeen hämmästelemään, miten lautakunta ylipäänsä pystyi toimimaan yli 30 vuotta ja saamaan aikaan niin paljon, vaikka sen talous oli aina erittäin niukkaja epä- vakaa.
Ruotsinsuomalainen kielilautakunta perustettiin Ruotsalais-suo- malaisen kulttuurirahaston myöntämän tuen avulla. Ilman Kulttuu- rirahaston apua ej olisi voitu pitää suunnittelukokousta Hanasaaren kulttuurikeskuksessa keväällä 1975 ja i Iman suunnittelukokousta ej olisi voitu järjestää perustavaa kokousta.
Heti perustamiskokouksen jälkeen lautakunnan puheenjohtaja ja sihteeri laativat määrärahahakemuksen Ruotsin Koulutusministeri- öön ja hakivat 280 000 kruunun määrärahaa. Vasta marraskuussa 1976 hahlitus myönsi varainhoitovuodeksi 1976/77 avustusta, tosin kuitenkin vain 50 000 kruunua. Suomen valtio antoi samaa toi- mikautta varten 20 000 kruunua. Valtion maahanmuuttovirastos- ta saatiin 10 000 kruunua lautakunnan toimintaan. Onneksi rnyös Ruotsalais-suomalaisen kulttuurirahaston myöntämästä suunnitte- lurahasta, joka oli ollut 40 000 kruunua, oli jäänyt pieni osa käyttä- mättä; se oli tarpeen toiminnan alkaessa.
Myönnettyjen avustusten määrä suhteessa lautakunnan talous- arvioon kuvastaa erittäin hyvin tilannetta, jonka kanssa Ruotsin- suomalainen kiehilautakunta joutui kamppailemaan koko olemas- saolonsa ajan. Tilanne oli yhtä epävarma joka vuosi.
Vaikka lautakunnan hakemat määrärahat eivät koskaan olheet epärealistisia, vaan välttämättömän tarpeen sanelemia, ja vaikka kyseiset määrät ohivat mitättömän suuruisia Ruotsin ja Suomen valtion budjetissa, päättäjien oli hyvin vaikea myöntää sen verran varoja, että ne ohisivat riittäneet lautakunnan pienen sihteeristön yhläpitämiseen. Toiminnan kehittämiseen ei ollut koskaan varaa, kaikkein tiukimpina aikoina terminohogia- ja kiehineuvonta ja 16
sanastojen laatiminen onnistuttiin hoitamaan - tosin säästöliekil- lä - työntekijöiden vanhempainvapaan ja virkavapauksien aikana säästyneiden varojen avulla. Edes pitkäaikaisten sairauslomien ajaksi, joita ej onneksi ollut paljon, lautakunta ej pystynyt koskaan paikkaamaan sijaista, enintään tilapäisiä apulaisia muutamiksi tun- neiksi viikossa.
Kun suomen kieli oli tunnustettu yhdeksi Ruotsin vähemmistö- kiehistä, Kielilautakunta alkoi entistä pontevammin korostaa, että Ruotsin valtion tuli vastata ruotsinsuomen huollosta. Viestiä yritet- tiin saada perille myös Suomen viranomaisten kautta, mutta josta- kin syystä siinä ej täysin onnistuttu. Ruotsin määrärahat olivat alus- ta Iähtien aivan Iiian pieniä ja nhitä korotettiin vuosittain erittäin vähän. Suomen ministeriö puolestaan niputti Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan yhteen ruotsinsuomalai sten järjestöjen kanssa, jolloin jouduttiin erilaisin edellytyksin kilpailemaan samoista pie- nistä avustuksista, ja puohi vuotta ennen kuin kielenhuolto siirtyi valtion virastoon Suomi lakkasi kokonaan maksamasta avustusta.
Tämä osoitti, että Suomen viranomaiset eivät täysin ymmärtäneet Ruotsinsuomalaisen kiehilautakunnan tehtävää ja merkitystä.
Kun Internet-yhteyksien saaminen alkoi käydä välttämättömäksi, lautakunta haki avustusta yli kymmenestä rahastosta ja säätiöstä.
Avustuksia ej kuitenkaan saatu, koska lautakunnan toiminta ej so- pinut rahastojen ja säätiöiden avustustenmyöntöperusteisiin. Kie- hilautakunta oll aina vähiinputoaja. Asia otettiin esille myös sekä Ruotsiin että Suomeen tehdyissä määrärahahakemuksissa, mutta tietokoneisiin ja tietokonetekni ikkaan ej koskaan saatu erityistä avustusta.
Suomenkiel isten tekstien tarkastuksesta sihteeristö sai jonkin verran korvausta, joka käytettiin muun muassa kirjaston täyden- tämiseen. Mutta 1990-luvun puohivälissä saatiin iso toimeksianto, Lexin-sanakirjan kääntäminen, ja siitä saadun paikkion avulla pys- tyttiin hankkimaan välttämättömiä teknisiä apuvälineitä.
Lautakunta panosti paljon rahaa ja henkilöresursseja ruotsalais- suomalaisten sanastojen laatimiseen eri aloja varten. Vuosien var- rella kehitettiin myös erityinen sanasto-ohjelma, joka on osoittautu- nut erittäin käyttökelpoiseksi muttajohon käytetyistä varoista ej ole sanastojen myynnillä saatu takaisin edes murto-osaa.
Koska kielenkäyttäjät olivat nimenomaan toivoneet eri ahojen sanastoja, Kiehilautakunta odotti niiden myös menevän kaupaksi.
17
Ensimmäinen sanasto, Ruotsalais-suonialainen koulusanasto, myy- tiinkin nopeasti loppuun ja siitä otettiin toinen painos. Mutta siihen myyntimenestys loppuikin. Vaikka Ruotsalais-suomalaisen tvö- rnarkkinasanaston ja Ruotsalais-suomalaisen sosiaalialan sanaston painokset olivat hyvin pieniä ja vaikka hinnat pidettiin alhaisina, kirjoja oll vaikea myydä. Siksi lautakunta ej 1990-luvun alun jäl- keen voinut painattaa sanastojaan vaan ne myytiin yksinkertaisina monisteina, mikä puolestaan vaikutti kielteisesti uusien sanastojen menekkiin.
Kun sähköiset sanastot alkoivat yleistyä, Kielilautakunta kokosi julkaisemistaan sanastoista cd-version, jossa on noin 23 000 haku- sanaa. Sitäkin on ohlut hyvin vaikea myydä. Koska sen tuottaminen on vaatinut paljon työtä ja tullut kalliiksi, lautakunta ej voinut antaa sitä vapaaseen käyttöön.
Kielilautakunnan kielenhuoltolehti Kieliviesti perustettiin 1980.
Aluksi sen tilaajamäärä kasvoi vuosi vuodelta ja oli enimmillään noin 1 100. Suunnilleen 15 prosenttia tilaajista asui Suomessa.
Tilaajamäärä kääntyi laskuun 1990-luvun alkupuolella useista en kampanjoista huolimatta. Koska kulut puolestaan 1 isääntyivät, leh- denkin tilanne alkoi olla huolestuttava. Pelastajaksi tuli Ruotsin akatemia, joka vuonna 2000 päätti myöntää Kielilautakunnalle 100 000 kruunun vuotuisen avustuksen Kieliviestin julkaisemi- seen. Avustuksen ansiosta Kieliviestin ulkoasua uudistettiin, min- kä uskottiin Iisäävän tilaajamäärää. Erilaisista mainoskampanjoista huolimatta tilaajamäärä pieneni edelleen ja oli Kiehilautakunnan lakkauttamisen aikaan noin 600. Uudel leenorgan isoinn in yhtey- dessä Kieliviestin tilanne jäi epäselväksi.
Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan talouteen vaikutti kieltei- sesti myös se, että se ej monista yrityksistä huolimatta tavoittanut ruotsinsuomalaisten suuria ryhmiä ja saanut näitä ymmärtämään, miten tärkeätä on tukea toimintaa tilaamalla lehteä ja ostamalla sa- nastoja. Tietoa lautakunnan olemassaolosta ja toiminnasta oli vai- kea Ievittää. Kieli ej tuntunut olevan ruotsinsuomalaisihle erityisen tärkeä asia.
Ruotsin radion suomenkiehinen toimitus tosin uutisoi Kiehilauta- kuntaa koskevia tapahtumia kiitettävählä tavalla. Ilmoittelu ruotsin- suomalaisissa lehdissä ci sen sijaan tuonut sanastojen ostajia eikä uusia Kieliviestin tilaajia edes sen vertaa, että tuotto ohisi kattanut ilmoitusmaksut. Myöskään monet lautakunnan jäsenten taustajär- jestöt eivät kyenneet levittämään tietoa jäsenilleen.
le
I<ielineuvonta
Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan keskeiseksi tehtäväksi tuli antaa suosituksia Ruotsin yhteiskuntaa kuvaavien ilmiöiden suo- menkielisiksi nimityksiksi. Alusta lähtien korostettiin myös, että kyse oli nimenomaan suosituksista, koska suomi ej ole Ruotsissa virahlinen kjell. Kielenkäyttäjä ratkaisee, noudattaako hän suosi- tuksia. Lautakunnan työn kohteena oll julkinen kiehi eikä slis ruot- sinsuomalaisten keskenään käyttämä kiehi.
Muiden pohjoismaisten kielilautakuntien esikuvan mukaan Ruot- sinsuomalaisella kielilautakunnahla oli koko toimintansa ajan päl- vittäin kiehineuvontaa. Kahdenkymmenen ensimmäi sen vuoden aikana kysyjät ottivat yhteyttä enimmäkseen puhelimitse, mutta sähköpostikysymysten osuus lisääntyi 2000-luv ulla.
Kjell lautakuntaan tu hleita kysymyksiä on tarkasteltu kahdessa tutkimuksessa. Ensimmäinen tehtiin Pohjoismaiden kiehisihteeris- tön aloitteesta 1984-1985. Tutkimus tehtiin kaikissa Pohjoismaissa ja siinä haluttiin tietoa itse kysymysten hisäksi myös siitä, ketkä ot- tivat yhteyden kiehineuvontaan ja miten he ohivat saaneet tiedon sij- tä. Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan osalta tulos osoittaa, että suurin osa kysymyksistä koski terminologiaa.
Vuonna 2002 tehtiin hieman laajempi tutkimus kiehineuvontaan vuosina 1980, 1984, 1988, 1992, 1996 ja 2000 tulleista kysymyk- sistä. Tutkimus osoitti, että kysymysten määrä on vaihdehlut hyvin paljon.
Taulukko 1 osoittaa Ruotsinsuornalaisen kielilautakunnan kie- lineuvontaan tutkittuina vuosina tulleiden kielikysymysten koko- naismäärän. Yhivoimaisesti eniten kysymyksiä tehtiin vuonna 1980 ja vähiten vuonna 1992, jolloin kysymysten määräohi 65% vuoden 1980 kysymysten määrästä.
19
Tauluk/<o 1. Kielilautakunnari kielineuvontaan vuosina 1980, 1984, 1988, 1992, 1996 ja 2000 tulleiden kielikysymysten määrä.
Vuosi 1980 1984 1988 1992 1996 2000 Kysymysten määrä 2324 1943 1526 1508 1604 2070
Suuri vaihtelu voidaan osittain selittää sillä, että Kielilautakunnan kielenhuoltolehti Kieliviesti alkoi ilmestyä 1980 ja siinä julkaistiin suuri määrä lautakunnan ja termityöryhmien antamia suosituksia.
Vuonna 1985 ilmestyi Ruotsalais-suomalainen kotilusanasto, 1989 Ruotsalais-suomalainen työmarkkinasanasto ja 1992 Ruotsalais- suomalainen sosiaalialan sanasto. Niissäjulkaistuja suosituksia ei enää tarvinnut tiedustella kielineuvonnasta.
Myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1982-1987 julkaisema kolmiosainen Iso ruotsalais-suomalainen sanakirja vaikutti ky- symysten määrään. Kirja on huomattavasti laajempi ja monipuoli- sempi kuin mikään aikaisemmin ilmestyneistä ruotsalais-suoma- laisista sanakirjoista ja kattaa hyvin yleiskielen sanaston.
Kiel i lautakunnan palvelujen kysyntään saattoi vaikuttaa myös 1990-luvun alkupuolen matalasuhdanne, joka johti siihen, suomen- kielisiä palveluja vähennettiin, että yritykset ja valtiolliset ja kun- nalliset viranomaiset eivät tilanneet yhtä paljon käännöksiä kuin aikaisemmin, että tuikkien käyttö väheni ja että suomen kielen opetusta ja suomenkielistä opetusta vähennettiin tuntuvasti. Kun suhdanteet paranivat 1990-luvun loppupuolella, kysymysten määrä alkoi taas kasvaa.
Vuonna 2000 suomen kieli tunnustettiin yhdeksi Ruotsin viides- tä kansallisesta vähemmistökielestä ja tällöin suomen asema alkoi vähitellen vahvistua, mikä myös on saattanut vaikuttaa kysymysten määrään.
Kielineuvontaan tulleita kysymyksiä käsitellään myös vuonna 2007 tarkastetussa väitöskirjassa Heter Vägverket Tielaitos eller Tievirasto på finska?
Mitä kielineuvonnasta on kysytty
Kiel i lautakunnan perustamisen aikoihin tarvittiin erityisesti suo- menkiel isiä, Ruotsin yhteiskuntaa kuvaavien käsitteiden nimityk- siä, ja siksi tällaisten nimitysten luomisesta tulikin lautakunnan
20
tärkein tehtävä. Myös kielikysymyksistä tehdyt tutkimukset to- distavat termien tarpeesta. Edeiiä mainittu ensimmäinen tutkimus osoittaa, että 83 prosenttia kieiikysymyksistä koski terminologiaa ja suurin osa näistä termin suomenkielistä vastinetta. Myös vuo- den 2002 tutkimuksen tuloksista iimenee, että suomenkielisiä ter- mivastineita kysyttiin ylivoimaisesti eniten, niiden osuus oli nom 55-72 prosenttia kysymyksistä.
Vuoden 2002 tutkimuksesta ilmeni lisäksi, että myös ruotsin- kielisiä termivastineita kysyttiin yllättävän paljon. Parina vuonna niiden osuus kysymyksistä oli jopa 25 prosenttia. Periaatteessa Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan tehtävänä ei ohlut suositella ruotsinkielisiä termivastineita, mutta työntekijät ovat olleet palve- lunhaluisia ja vastanneet näihinkin kysymyksiin, jos ovat tunteneet termin tai ios se on iöytynyt helposti.
Kielilautakunnan suositusten perusteet
Kun Ruotsinsuomaiainen kielilautakunta antoi suomenkielisiä ni- mityssuosituksia Ruotsin yhteisku ntaa kuvaavi ile ilmiöi lie, Iähtö- kohtana oh, että suositus täyttää tietyt vaatimukset. Vaatirnuksista sovittaessa iuotiin periaatteet, jotka ovat koko ruotsinsuomalaisen kielenhuollon perusta. Vaatimukset ovat: 1) suosituksen tulee nou- dattaa suomen kielioppia ja sananmuodostusperiaatteita, 2) suosi- tuksen tulee mikäli mahdoilista olla seiiainen, että ruotsinsuoma- lainen kielenkäyttäjä pystyisi muodostamaan sen itse, 3) suositus tulee voida helposti kääntää takaisin ruotsiin, 4) käsitteen suhde läh i merkityksisiin käsitteisi in ja näiden suomenkiehiset vastineet tulee selvittää, ja 5) työssä on noudatettava johdonmukaisuutta, ts.
sama sana tai sanan osa tulee ilmaista samahla tavahla, mikäli suin- kin mahdollista.
Ruotsinkielisten nimitysten käyttämistä suomenkiehisessä kon- tekstissa ej ole milloinkaan suositeitu ja tämä koskee myös viras- tojen ja järjestöjen nimiä. Osakeyhtiöiden ja muiden yritysten ja hiikkeiden nimiä sen sijaan ej suomenneta.
Kun tarvitaan nimitys ilmiölle, jota ei ole Suomessa, on luonnoi- lista käyttää hyväksi kielen omia aineksiaja muodostaa ensi sijassa käännöslaina, esim. vakuutuskassa ruotsinkielisestä nimityksestä försäkringskassa, jossa ftrsäkring-sanaa vastaa suomensuomen vakuutus ja kassa-sanaa suomen kassa.
21
Pienet kielet ja kulttuurit eivät voi elää eristyksissä eikä niiden sanasto voi uusiutua vain omalta pohjalta. Ruotsinsuomalainen ter- minologia seuraakin varsin tarkasti ruotsin terminologiaa, esim.
Skolöverstyrelsen - Koulu'Iihallitus, personnuminer - henkilönu- mero. Tämä merkitsee, että ruotsinsuomalaiset termit ovat lähem- pänä ruotsalaisia kuin suomalaisia ja että vähemmistökieli lähestyy terminologian osalta enemmistökieltä.
Oikein muodostettu käännöslaina täyttää ne vaatimukset, joita ruotsinsuomalaisille termisuosituksille tulee asettaa. Aina ej kui- tenkaan ole mahdollista luoda käännöslainaa. Silloin voi lähteä käsitteen määritelrnästä ja muodostaa sen pohjalta suomenkielinen termi, esim. tavallisessa asuintalossa oleva eläkeläisasunto ilmai- semaan käsitettä insprängd pensionärslägenhet ja Joukkoliikenne- virasto nimitykselle Rikstrafiken. Tällaiset ruotsinsuomalaiset vas- tineet ovat selkeitä ja läpinäkyviä ja antavat usein enemmän tietoa kuin ruotsinkielinen alkuperäisnimitys.
Kieli lautakun nan neuvontapuhelimessa sai sil loi n tällöin tode- ta, että ruotsinsuomalaiset eivät aina pidä käännöslainoista. Koska kyseiset rnmitykset ovat uusia ja saattavat vaikuttaa oudoilta, kie- lenkäyttäjät eivät välttämättä katso niiden olevan oikeata suomea.
Tämä ei ole ainutlaatuinen ilmiö, joka koskee vain ruotsinsuoma- laisia. Mutta jos sana on muodostettu kielen sääntöjen mukaan, se ej voi olla epäkorrekti vain siksi, että se on uudissana.
Myös vierassanoihin ruotsinsuomalaisten suhde on usein kieltei- sempi kuin suomensuonialaisten. Heillä on myös selvästi taipumus- ta purismiin. Tämä voi osittain selittyä sillä, että ruotsinsuomalai- set eivät ole jatkuvasti yhteydessä Suomen yhteiskuntaan ja että he tämän vuoksi pelkäävät vierassanojen käytön köyhdyttävän heidän k ielensä.
Muita kysymyksiä
Kun Kielilautakunnan toiminta alkoi vakiintua ja lautakunta tuli tunnetuksi, kansliasta alettiin kieliasioiden lisäksi kysyä paljon muuta. Ammattimaisina sanakirjankäyttäjinä lautakunnan työnte- kijät pystyivät neuvomaan, mitä sanakirjoja ja muita hakuteoksia eri tehtäviä varten kannatti hankkia. Monet halusivat myös tietää, mitä lehtiä ja kirjoja kannattaisi lukea suomen kielen taidon säilyt- tämiseksi. Joskus pyydettiin lausuntoa erimielisyyttä aiheuttaneis- ta suomennoksista tai sanojen tulkinnasta. Usein tuli kysyrnyksiä 22
myös k ielikursseista, suomenopetuksesta peruskoulutasosta yl 1- opistoon ja oikeudesta käyttää suomen kieltä eri yhteyksissä. Tä- mäntyyppisten kysymysten voi katsoa kuuluneen K ielilautakunnan tehtäviin. Mutta lautakunnasta saatettiin kysyä kaikkea muutakin - Suomen pyöräkartoista ja eläkejärjestelmästä Rauman pitsiviik- koihin. Kaikkia kysyjiä pyrittiin neuvomaan eteenpäin.
0,1
Sa nastotyö
Yksi Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan tehtävistä oli antaa suo- situksia Ruotsin yhteiskuntaa kuvaavien nimitysten suomenkieli- siksi vastineiksi ja siksi kielilautakunta totesi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että sen oli ryhdyttävä systemaattiseen sanastotyöhön.
Erityisen kiireelhistä oli saada vastinesuosituksia niiden yhteiskun- nan alojen sanoille, joiden käsitteissä oll suuria eroja Ruotsin ja Suomen välillä. Keskeisiksi aloiksi todettiin koulu, työmarkkinatja sosiaaliala. Lautakunnan lähtökohta oh, että sanastojen laatimises- sa tarvitaan sekä kyseisten alojen asiantuntijoita että sanastotyöstä kiinnostuneita, ruotsia ja suomea hyvin taitavia henkilöitä. Niin- pä ruotsalais-suomalaisia sanastoja laati maan päätettiin perustaa erityiset työryhmät, joiden tehtävänä oli päättää, mitä hakusanoja sanastoihin otetaan, ja antaa sanoihle suomenkiehiset vastine-eh- dotukset. Ensimmäiseksi ryhdyttiin laatimaan Ruotsalais-suoma- laista tvömarkkinasanastoa ja Ruotsalais-suomalaista koulusa- nastoa. Samantapainen suurehko työryhmä val itti in myöhemmin myös Ruotsalais-suornalaista sosiaalialan sanastoa varten. Myös Ruotsalais-suornalaista kirkollisen elän,än sanastoa ja Ruotsa- lais-suornalaista apuvälinesanastoa tehti in työryh mässä.
Lautakunnan muut sanastot ovat lautakunnan työntekijöiden Iaa- timia.
Koska lautakunnan talous oli 1970-luvun lopussa hyvin heikko, sanastotyössä lähdetti in siitä, että sanastotyöryhmien jäsenet sanas- taisivat alan kirjoja, esitteitä, lakeja ja asetuksia. Tämä menettely- tapa osoittautui kuitenkin hyvin hitaaksi ja epävarmaksi. Työ olisi pitänyt tehdä vapaa-aikana, sillä kukaan työryhmän jäsenistä ej
2.3
voinut tehdä sitä työaikana. Kaikilla ej myöskään ollut samaa käsi- tystä siitä, mitä sanoja sanastoon olisi poimittava, mikä puolestaan johti pitk i in keskusteluihin kokouksissa. Työryhm len työskentely tehostui vasta sitten, kun lautakuntaan voitiin palkata työntekijä, jonka tehtäväksi tuli sanastaa kyseessä olevan alan aineistoa ja eh- dottaa sanastoihin otettavat sanat.
Sanastotyöryhmien kokouksissa käsitelti in kaikki sanat, jotka oli poimittu sanastettaviksi valituista, alaa käsittelevistä lähteistä.
Ryhmä yhdessä päätti, mitkä sanat otettiin hakusanoiksi. Huomio- ta kiinnitettiin tietenkin sanan yleisyyteen kyseisellä alalla, mutta rajanveto oll joskus hyvin vaikeaa. Selvästi yleiskieleen kuuluvat sanat jätettiin pois, mutta joskus sanastotyöryhmien jäsenet halusi- yat mielellään ottaa mukaan vaikeasti suomennettavia hakusanoja, vaikka nämä olisivat olleet epätavallisia.
Kun hakusana oli päätetty ottaa mukaan, sille oli löydettävä suo- menkiehinen vastine. Jos Suomessa oli käytössä samaa merkitsevä ilmaisu, se otettiin sanastoon. Ellei suomenkielistä vastinetta ollut, se luotiin Kiehi lautakunnan terminologiatyöperiaatteiden mukaan, mikä merkitsi, että hyvin usein muodostettiin käännöslaina. Lau- takunnan periaatteita esitehlään lähern min luvussa Kielineuvonta ja Paula Ehrnebon väitöskirjassa Heter Väg verket Tielaitos eller Tievirasto på finska?
Ruotsinsuomahainen kiehilautakunta on aina korostanut, että sa- nastot ovat ruotsalais-suomahaisia, koska lähtökiehi on ruotsi, ja nimitykset on poimittu Ruotsin yhteiskuntaa kuvaavista lähteistä.
Useimmissa sanastoissa on kuitenkin myös suomalais-ruotsalainen hakemisto.
Sanastotyöryhmien jäsenet valittiin erityisesti alan asiantunte- muksensa perusteella. Kiel ilautakunnan työntekijät ol ivat vastuussa lautakunnan toimintaperiaatteiden noudattamisesta. Kaikki työryh- mien jäsenet olivat erittäin asiantuntevia ja kiinnostuneita tehtäväs- tä. Työ oli kuitenkin hyvin hidasta, sihlä ulkopuohiset asiantuntijat osahhistuivat työhön tavallisten tehtäviensä ohessa eikä kokouksia voitu pitää useammin kuin kerran kuussa. Yhdessä kokouksessa ej myöskään erinätetty käsitellä kovin suurta määrää hakusanoja. Sen vuoksi kaikkien isojen sanastojen laatiminen kesti useita vuosia ja tuona aikana muutamat ryhmien jäsenet ennättivät siirtyä toisiin tehtäviin, ja ryhmiä jouduttiin täydentämään. Sanastotyöryhmien jäsenet ilmenevät luvun lopussa olevista luetteloista.
2.4
Tietokone apuna
Tietokoneet alkoivat yleistyä 1980-luvun lopussa ja tällöin Kieli- lautakunnassakin alettiin pohtia, miten uutta tekniikkaa voitaisiin hyödyntää sanastotyössä. Vähitel len alettiin yhdessä tietokoneoh- jelmoijien kanssa kehittää omaa sanasto-ohjelmaa. Ensimmäinen ohjelma pystyi aakkostamaan hakusanat, ja ohjelmalla voitiin tal- lentaa vain hakusanat ja niiden vastineet. Tekniikan kehittyessä tuli mahdolliseksi tallentaa hakusanasta myös muuta tietoa, esim. mää- ritelrnä, käyttöesimerkki ja lähde. Uusinta ohjelmaa käytettäessä voitiin tiedostoa tulostettaessa valita, mitä tietoja haluttiin tulostaa.
Ohjelman avulla oli yksinkertaista kääntää sanasto suomalais-ruot- salaiseksi, jolloin saatiin varsin vähäisellä työllä suomalais-ruot- salainen hakemisto. Eri sanastot voitiin yhdistää helposti, ja näin saatiin laajoja kokonaisuuksia kattavia sanastoja.
Hyvin toimiva ohjelma on saatu aikaan ohjelmoijan ja Kiehilau- takunnan työntekijöiden yhteistyönä. Pitkä kokemus on opettanut työntekijöille, mitä toimintoja ohjelmassa pitää olla, ja ohjelmoija on toteuttanut toiveet.
Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan julkaisemat sanastot Ruotsalais-suomalainen koulusanasto - Svensk-finsk skolordi ista.
1985.
Ruotsalais-suomalainen työmarkk 1 nasanasto - Svensk-finsk arbets- marknadsordlista. 1989.
Ruotsalais-suomalainen liikennesanasto - Svensk-finsk trafikordlista.
1990.
Ruotsalais-suomalainen sosiaalialan sanasto - Svensk-finsk socialord- lista. 1992.
Ruotsalais-suomalainen kasvien ja eläinten luettelo - Svensk-finsk förteckning över växter och djur. 1999.
Ruotsalais-suomalainen juridiikan sanasto - Svensk-finsk juridisk ordlista. 1999.
Ruotsalais-suomalainen kirkollisen elämän sanasto -. Svensk-finsk kyrko- och församlingsordlista. 2001. Uudistettu laitos 2006.
Ruotsalais-suomalainen pankkisanasto - Svensk-finsk bankordlista.
2001.
Ruotsinsuomalaisten nuorten puhekielen sanastoa - Om ordförrådet i sverigefinska ungdomars talspråk. 2001.
Ruotsalais-suomalainen lääketieteen sanasto - Svensk-finsk medi- cinsk ordlista. 2004.
25
Ruotsalais-suomalainen apuväl inesanasto - Svensk-fl nsk hjälpmedels- ordlista. 2004.
Ruotsalais-suomalainen urhei lusanasto - Svensk-finsk idrottsordlista.
2004.
Sanastoja Kieliviestissä
Laajojen sanastohankkeiden ohella Kielilautakunnassa on koko toiminnan ajan laadittu lyhyehköjä eri alojen sanastoja, jotka on julkaistu Kieliviestissä. Monia aiheita on saatu lukijoilta, mutta etenkin lakiuudistusten rnyötä syntyneiden sanojen luetteloita on laadittu myös työntekijöiden aloitteesta. Kieliviestissäjulkaistut sa- nastot luetellaan erikseen.
CD-sanasto ja Lääketieteen CD-sanasto
Suuri osa erillisinä versioina julkaistuista sanastoista ja muutamia Kieliviestissä julkaistuista sanastoista on koottu CD-versioksi, jos- sa on noin 23 000 hakusanaa. Lääketieteen termeistä on tehty eril- linen CD-sanasto, jossa on noin 5 600 hakusanaa.
Sanastoyhte i styö
Ordlista flir tolkar. Svenska—finska, joka ilmestyi 1986, on Ruotsin kou luyl ihallituksen toi meksian nosta suomennettu Ruotsinsuoma- laisessa kielilautakunnassa.
Kielilautakunta on toimittanut suomenkieliset nimivastineet aukt.
kielenkääntäjän Jean Heyurnin toimittamaan teokseen 755 svenska organisationer på fyra språk, joka ilmestyi 1987.
Ruotsinsuomalainen k ielilautakunta on Kouluv 1 raston toimek- siannosta suomentanut Lexin-sarjaan kuuluvan sanakirjan Svensk- finskt lexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja, jossa on 28 500 hakusanaa. Kirja ilmestyi 1996.
Tulkki- ja kääntäjäinstituutin toimeksiannosta on laadittu uusi korpus tulkkisanakirjaa varten 1997.
Kielilautakunta on tarkistanut Ruotsin yhteiskuntaa kuvaavat sa- nat kaksiosaiseen Suureen suomi—ruotsi-sanakirjaan, joka ilmes- tyi 1997. Sanakirjan kustantaja oli WSOYja se tehtiin yhteistyössä 26
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kanssa.
Yhteistyötä on tehty myös Ruotsin ulkorninisteriön kanssa ja sen julkaiseman teoksen Utrikes namn bok. Svenska myndigheter, or- ganisationer, titlar, EU- och EG-organ, EU-titlar och länder på engelska, tyska, franska, spanska, finska och ryska suomen kieliset nimisuositukset ovat Kielilautakunnan antamia. Kielilautakunnan toiminta-aikana teoksesta ilmestyi kuusi painosta.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Ruotsin osaston kanssa yhteistyössä on laadittu Ruotsalais-suomalais-ruotsalainen ur- heilusanakirja, joka ilmestyi vuonna 2006. Työ aloitettiin Ruot- salais-suomalaisen urheilusanaston pohjalta, mutta kirjaan otettiin mukaan myös muuta alan sanastoa ja lajeja, joita ej ollut Kielilau- takunnan sanastossa.
Kaksi Kielilautakunnan työntekijää toimi 2005-2006 opettaja- na kahdessa suomentaitoisel le hoitohen kl lökunnalle tarkoitetussa koulutuksessa, jotka Mälardalenin korkeakoulun Suomen kielen ja kulttuurin keskusjärjesti. Kurssien yhteydessä laadittiin ruotsalais- suomalainen vanhustenhuoltoon liittyvien sanojen luettelo,jossa on noin 1 900 hakusanaa, ja ruotsalais-suomalainen sairaanhoito- ja tcrveydenhoitosanojen luettelo, jossa on noln 1 500 hakusanaa.
Sanastotyäryhmien jäsenet
Koulusanastoryhmään kuuluivat: fil.kand. Pirkko Bergman, leh- ton 1 Paula Ehrnebo, tutkija-assistentti Hannele Ennab, professoni Osmo Hormia, lehtori Anna-Lovisa Inkinen, fil.kand Pertti Kopsa, toimistonjohtaja Marja Lidbaum ja toim i nnanjohtaja Paula Moi- sander.
Työmarkkinasanastoryhmään kuuluivat: kääntäjä-tulkki Leo Bäck, lehtori Paula Ehrnebo, professori Osmo Hormia, aukt. kielenkään- täjä Lee vi Iminonen, työvoima-avustaja Risto Laakkonen, lähetys- töneuvos Kaj Laxén, tiedotussi hteeri Pentti Lehto, toi mi nnanjohtaja Paula Moisander, kansainvälinen sihteeri Veronica Nordberg, ent.
toimitsija Jalmar Rantanen ja tutkija-assistentti Margaretha Terner.
Sosiaalisanastoryhmään kuuluivat: sosiaal iavustaja Gunvor Brettschneider, toi min nanjohtaja Paula Ehrnebo, tutkija-assistentti Hannele Ennab, sosiaalisihteeri Helena Kivisaari, tutkija-assistent-
27
ti Marjo Kai/jo, sosiaaliavustaja Reeta Laitinen, aukt. kielenkään- täjä Jukka Miesmaa, aukt. kielenkääntäjä Tarja Saio Saarvanto, aukt. kielenkääntäjä In ger Sandström, sosiaalitarkastaja Anna-Sjs- ko Sihvo ja tutkija-assistentti Margaretha Terner.
Kirkollisen elämän sanastoryhmään kuuluivat: toiminnanjohtaja Paula Ehrnebo, tutkija-assistentti Hann de Ennab, toimittaja Kris- tiina Ruuti ja työalasihteeri Tomi Va ljus.
Apuvälinesanastoryhmään kuuluivat: toiminnanjohtaja Paula Ehrnebo, tutkija-assistentti Hanneie Ennab, sosiaalineuvos Anne Eriksson, vammai sasiamies Riitta-Leena Karlsson ja toi mitsija Helena Kivisaari.
Ruotsinsuomalaisten nuorten puhekielen sanastoa -julkai su on Tukholman yliopiston Suomen kielen laitoksen ja Ruotsinsuoma- laisen kiel ilautakunnan yhteinen hanke. Työhön osal 1 istuivat toi- minnanjohtaja Paula Ehrnebo, aukt. tuikki Runa Heikkilä, lehtori Jarmo Lainio, aukt. kielenkääntäjä Arja Meski ja toimittaja Sofia Taavitsainen.
Paula Ehrnebo toimi lehtorina Suomen kielen laitoksessa Tukhol man yliopis- tossa vuoteen 1988, jolloin hänestä tuli Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan toiminnanjohtaja.
Kieliviesti
Kielilautakunta alkoi keskustella omasta kielenhuoltolehdestä pian perustamisen jälkeen. Esimerkkinä olivat muiden kiel ilautakuntien julkaisut. Kiel i lautakunnan suositusten haluttiin leviävän mab- dollisimman laajalle, niidenkin tietoon, jotka eivät työnsä vuoksi joutuneet pohtimaan Ruotsin yhteiskuntaa kuvaavien ilmiöiden suomenkielisiä nimityksiä. Lisäksi oli osoittautunut, että kun uusia käsitteitä syntyi ja kun niistä keskusteltiin ja kirjoitettiin, lautakun- nan toimistosta saatettiin kysyä samoja suomenkielisiä vastineita useita kertoja samana päivänä. Tuntui vähäisten voimavarojen tuh- laarniselta käyttää aikaa vastausten toistamiseen.
Lehden perustaminen
Tiedotuslehdestä tehtiin päätös jo kesällä 1979 ja ensimmäisen nu- meron oli määrä ilmestyä samana vuonna heti kesälomien jälkeen.
Siinä oli tarkoitus kertoa lautakunnan toiminnasta, julkaista poi- mintoja Kielikehlon aineistosta ja kehottaa lukijoita lähettämään kiehikysymyksiä lautakunnan toimistoon. Ruotsin viranomaisia kiinnostavista asioista oli määrä kirjoittaa ruotsiksi. Näytenumero ilmestyi keväählä 1980 ja siitä otettiin 2000 kappaleen painos. Sh- nä kehotettiin ruotsinsuomalaisia ehdottamaan nimeä perustetulle julkaisulle. Ehdotuksia tuli 150 ja näistä valittiin Kieliviesti, jota viisi lukijaa oll ehdottanut.
Näytenumero lähetettiin il maiseksi kääntäji lie, tulkei Ile, opet- tajihle, toimittajihle jne. Vuonna 1980 Kieliviestistä ilmestyi vielä toinen numero; molemmat vuoden numerot olivat kuitenkin varsin suppeita.
Vuodesta 1981 lähtien Iehdestä on ilmestynyt neljä numeroa vuo- dessa. Artikkehit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta oh- leet suomenkiel isiä. Tilaushinnaksi sovitti in 15 kruunua vuodessa ja sillä oll tarkoitus kattaa kulut.
Kieliviestin kansi oll vuoteen 1987 asti valkoinen, mutta vuodes-
ta 1988 se on ollut sininen. Etukannen keskellä komeili vuoteen 2000 asti suuri kirjekyyhky. Kun Ruotsin akatemia vuonna 2000 päätti myöntää Kieliviestille 100 000 kruunun vuotuisen avustuk- sen, Kielilautakunnan oll mahdohl ista uudistaa lehteä. Kiel iviestin koko oli ensimmäiset 20 vuotta A5, mutta uudistuksen myötä heh- destä tuhi hieman suurempi. Sininen värl säilytettiin, mutta nytjoka numeron kanteen tuhi eri taustakuvaja sen päälle sisähhöstä kertovia otsikoita. Kirjekyyhkykin jäi kanteen, mutta pienenä. Tekstisivuja kevennetti in väl iotsikoil la ja tekstilaatikoi lha. Joka numerossa jul- kaistiin myös johonkin artikkeliin erityisesti tihattu pi irros.
Lehden toimittaminen
Kiehilautakunnan työntekijät tekivät pitkään kaiken Kiehiviestiin liittyvän työn. Aineistoa saatiin jonkin verran Suomesta, mutta ar- tikkelien hankkiminen oll joka tapauksessa enimmäkseen henki- lökunnan vastuulha. Kymmenisen vuotta hehti hadottiin toirniston ulkopuolelha, mutta 1980-luvun lopussa ahettiin siirtyä tietokoneai- kaan ja työntekijät kirjoittivat aineiston hevykkeel le, joka Iähetettiin kirjapainoon. Ennen sähköpostin tuloa lähes kaikki aineisto oli kir- joitettava uudelleen. Sihloin ej olhut epätavalhista, että toimitukseen tuh i käsin kirjoitettuja artikkeheita.
Kanslian apuna oli jo vuodesta 1996 ohlut pieni toimituskunta, jonka tehtävänä oli esittää ideoita ja ehdotuksia, mutta varsinaisen toimitustyön tekivät edehleen työntekijät.
Vasta lehden uudistamisen yhteydessä vuonna 2001 saatiin pal- kattu toimitussihteeri.
Uudistuksen yhteydessä sovittiin, että jokaiseen numeroon yri- tetään saada entistä monipuohisempaa ja eri aihepiireihin hiittyvää aineistoa, jotta lehdessä ohisi jokaiselhe lukijahle jotakin. Tämä ej kuitenkaan onnistunut täysin, vaikka uusia kirjoittajia saatiin ja si- sähtö monipuohistui.
Kieliviestissä on hyvin harvoin julkaistu kuvia, poikkeuksena ovat vain muutamat Kiehilautakunnan rnerkkipäivinä otetut vaho- kuvat. Vuodesta 2001 lähtien on sen sijaan joka numerossa olhut pääartikkeliin erityisesti tihattu piirros. Taiteihija Markku Huovi- la on saanut artikkehin huettavakseen ja piirtänyt sitten joihinkin artikkelin keskeisiin sanoihin assosioivan kuvan. Hän leikkii sekä 30
ruotsin että suomen sanoillaja olemme ymrnärtäneet lukijoiden pi- tävän piirroksista.
Lehden talous
Kieliviesti on aina ollut tilaajalle halpa lehti. Vaikka tilausmaksun oli alun perin tarkoitus kattaa julkaisemisesta aiheutuneet kulut, lehteen jouduttiin käyttämään muita varoja, varsinkin tilaajamää- rän vähennyttyä. Ruotsin akatemian avustus turvasi Kieliviestin julkaisemisen viisi vuotta. Avustusta lakattiin kuitenkin maksa- masta jo vuoden 2006 alusta, kun Ruotsinsuomalaisen kiehilauta- kunnan toiminta oli päätetty siirtää valtion virastoon heinäkuusta 2006. Tukea ej siis saatu enää viimeisen puolen vuoden aikana.
Kymmenen ensimrnäisen vuoden aikana Kieliviestin tilaajamää- rä kasvoi vuosi vuodeltaja oli enimmillään noin 1100. Sen jälkeen määrä on laskenut monista kampanjoista ja tarjouksista huol imatta.
Uusia tilaajia on ollut vaikea saada. Syynä ej voi ohla edes hinta, sil- lä sitä ci ole korotettu yleisen kustannustennousun mukaisesti. Vai- kuttaa, että Kieliviesti on jostakin syystä jäänyt näkyrnättömäksi siehlä, missä ruotsinsuomalaiset liikkuvat.
Yhteiskuntaa kuvaava sanasto keskeinen
Kieliviestin sisältö kuvastaa hyvin realistisesti lautakunnan toimin- taa ja sen kehittymistä. Aluksi toiminnassa oli keskeisellä sijalla ruotsinsuomalaisen sanaston kehittäminen. Ruotsinsuomalaisten näkökulmasta yhteiskunta oli kolmekymmentä vuotta sitten jonkin verran toisenlainen, silloin käytettiin paljon tuikkeja, suomennet- ti in yhteiskuntaa koskevaa i nformaatiota, koulutettiin opettajia sekä esikouluun että peruskouluun, koulutettiin tuikkeja ja kääntäjiä ja perustettiin useita ruotsinsuomalaisia järjestöjä, joiden toimi nta oh vilkasta. Tarvittiin sanastoa mitä moninaisimmille aloille ja sitä kehitettiin ahkerasti, mikä tulee selvästi esihle myös Kiel iv iestissä.
Niinpä hähes jokaisessa lehden numerossa oli monen vuoden ajan useita sivuja työmarkkinasanasto- ja koulusanastoryhmän termi- suosituksia ja kaksi kertaa vuodessa myös kiehilautakunnan suo- situksia. Hankaliksi osoittautuneita käsitteitä ja niiden nimityksiä käsiteltiin silhoin tälhöin lyhyissä artikkeleissa.
Pitkien jatkokertomusten tavoin ilmestyneiden sanastojen julkai- seminen huipentui vuoden 1987 viimeiseen numeroon, johon oh
31
