“Be a Man in the Streets and a Jew at Home?”
Teologinen aikakauskirja 6/2001
Risto Lauha
Julkaisija: Helsinki. Teologinen julkaisuseura, 1896- .
Sarja:
Teologinen aikakauskirja 6/2001. 106. vuosikerta.
ISSN 0040-3555. s. 485-486.
Verkkojulkaisu: 2002
Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa
kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden
lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa selata
verkossa. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa
omaan käyttöön muutamia kappaleita.
"Be a Man in the Streets and a Jew at Home?"
Debatt om religionsfrihet i 106 år i Teologisk Tidskrift
Satakuusi vuotta uskonnonvapauskeskustelua Teologisessa Aikakauskirjassa
RISTO LAUHA
Religionsfrihetslagen stiftades år 1922 i Finland. För-slaget till en ny religionsfrihetslag blev färdigt i febru-ari detta år, 2001. Det finns en alldeles speciell orsak till att Teologisk Tidskrift publicerar ett temanummer kring det nya förslaget till religionsfrihetslag. Tid-skriften har nämligen i sina artiklar deltagit i debat-ten om religionsfrihet allt sedan 1896 då tidskrifdebat-ten började utkomma. G. G. Rosenqvist som grundade
Teologisk Tidskrift och som var tidskriftens första
che-fredaktör deltog aktivt i behandlingen av religi-onsfrihetslagen såväl i tidskriftens spalter som på kyr-komöten samt senare i den kommitté för religionsfri-het som var tillsatt av senaten.
Rosenqvist ansåg att utvidgningen av dissenter-lagen som stiftades 1889 var en av flera berättigade reformer påkallade av tidens krav. Han menade att det borde vara möjligt att skriva ut sig ur kyrkan utan att därmed ansluta sig till något annat religiöst samfund. Han ansåg också att det civila äktenskapet borde in-föras i lagstiftningen och att kommunionstvånget bor-de avskaffas. Å andra sidan menabor-de han att inte hel-ler den lutherska kyrkan fick behandlas rättsvidrigt i strid mot religionsfriheten inom rikets lagstiftning. I likhet med de såkallade dissentergruppema borde kyr-kan ha rätt att vara trogen mot sin egen syn på sakra-menten när det gällde komrnunionstvång och dop, två frågor som kommit att bli mycket viktiga i debatten om religionsfrihet.
Rosenqvist fann stöd för sin kamp för religionsfrihet i första hand hos medlemmarna i det såkallade Teo-logiska lördagssällskapet som deltog i debatten ge-nom att skriva i Teologisk Tidskrift. Två av med-lemmarna var Jaakko Gummerus och Erkki Kaila. Gummerus kom att bli chefredaktör for Teologisk
Tid-skrift, professor i kyrkohistoria och sedermera biskop.
Kaila i sin tur blev ärkebiskop. Gummerus och Kaila delade Rosenqvists syn på att religionsfriheten var ett måste och att det borde finnas garantier för att alla får utöva sin religion fritt.
Processen fortskred på så sätt att lantdagen 1910 godkände kyrkomötets förslag om att man skulle av-skaffa kornmunionstvånget. Då själva religionsfri-hetslagen slutligen trädde i kraft, strävade Teologisk
Tidskrift till att fostra prästerskapet till en korrekt
inställning gentemot dem som skrivit ut sig ur kyr-kan. Principen om frihet accepterades, institutiona-lismens tid var förbi. Tidskriften följde också senare med hur religionsfriheten förverkligades i vårt land. Under årtiondena efter krigen har perspektivet vid-gats från att ha varit inriktat på det nationella till att omfatta också internationella aspekter. Särskilt under de allra senaste åren har Teologisk Tidskrift behand-lat religions- och samvetsfrihet ur en bredare, inter-nationell synvinkel.
Vuoden 1922 tilanne, jolloin nykyisin voimassa-oleva uskonnonvapauslaki säädettiin, oli täysin
nen kuin tämän päivän. Siihen asti ei ollut vielä mah-dollista erota kirkosta liittymättä mihinkään toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan. On selvää, että tuol-loin korostui yksilön oikeus erota uskonnollisesta yh-dyskunnasta, liittyä yhdyskuntaan tai pysyä kokonaan yhdyskuntien ulkopuolella. Uusi uskonnonvapausla-kiehdotus puolestaan näyttää rakentuvan niin sano-tun positiivisen uskonnonvapauden periaatteelle, joka korostaa yksilön oikeutta tunnustaa ja harjoittaa uskontoa tai pysyä siitä erossa. Valtion tehtävä on luo-da ja taata oikeudelliset edellytykset sille, että kansa-laisilla on oikeus ja mahdollisuus uskonnonvapau-teen. Valtio siis säätää "pelikentän", uskonnon il-maisemisen ja harjoittamisen yleiset yhteiskunnalli-set puitteet niin yksilön kuin uskonnollisten yhdys-kuntienkin osalta. Itse "peliin" valtion ei kuulu se-kaantua ellei rajoja rikota. Kyseessä on selvästi us-konnonvapauslaki, ei mikään yleinen ja kaikenkatta-va maailmankatsomussuoja eikä myöskään kaikenkatta-valtion ideologinen kannanotto.
Vilkaisu historiaan voi olla hyödyllinen. Kun ny-kyistä uskonnonvapauslakia säädettiin, ei ollut mi-tään ehdotonta pakkoa uudistaa lainsäädäntöä. Silti osoittautui suureksi viisaudeksi ennakoida tulevaa ai-kaa. Myöskään tällä hetkellä ei uudistus ole pakon sa-nelema. Parhaat lait saadaankin aikaan yleensä sil-loin, kun niitä voidaan rauhassa ja huolellisesti val-mistella. Selvää kuitenkin on, että uskontopoliittinen tilanne on kahdeksankymmenen vuoden aikana muut-tunut. Maamme uskonnonvapauslainsäädäntö on
luon-nollisesti saatava vastaamaan Suomen tekemiä kan-sainvälisiä sitoumuksia ja sopimuksia, joissa käsitel-lään kansalaisten taloudellisia, poliittisia ja kulttuu-risia perusoikeuksia. Myös tuore perusoikeustus antaa hyvät perusteet uskonnonvapauslain uudis-tamiselle.
Uskonnonvapautta käsittelevässä teemanume-rossaan Teologinen Aikakauskirja on tarjonnut tilaa joukolle kotimaisia ja ulkomaisia asiantuntijoita. Sa-malla Teologinen Aikakauskirja haluaa kunnioittaa uskonnonvapauskomitean puheenjohtajan, kanslia-päällikkö Vilho Hirven työtä ja muistoa. Hänen tie-detään pitäneen uutta uskonnonvapauslakia opetus-ministeriön toimialan kannalta eräänä nykyisen hal-lituksen tärkeimmistä lakiesityksistä ellei peräti tär-keimpänä. Hänelle oli myös tärkeää saada sellainen lakiehdotus, jossa tunnustetaan positiivinen uskon-nonvapaus kenenkään oikeuksia kaventamatta.
Uskonnonvapauskomitean mietinnön yksityis-kohdat antavat varmasti aiheita erilaisiin kantoihin, mutta mietinnön perusnäkemys positiivisesta uskon-nonvapaudesta vastaa nykyaikaa. Uskonnon voi pe-rustellusti rinnastaa sellaisiin ihmisyyden perusky-symyksiin kuin rotu, ihonväri, sukupuoli ja äidinkie-li. Aivan kuten nämä asiat eivät ole valtion kannalta merkityksettömiä "yksityisasioita", eivät uskontoja uskonnonvapaus ole valtiolle yhdentekeviä ja toisar-voisia. Valtion kannalta on ratkaisevan tärkeää, että sen kansalaisella on oikeus tuntea olevansa "a Jew in the society and a Jew at home".
